PAAVO RAAPPANA - EKOBLOGINEN

Ai kuka T.A.?

2009-03-08T20:01:00.003+02:00

Yläasteella ollessani vuosittainen traditio oli paikallisen mediapersoonan, Timo T.A. Mikkosen koko koululle kohdistama esitelmä mediasta, toimittajan työstä ja maailmankansalaisuudesta. Katsomo hörisi huvittunutta naurua kun journalismin kärpässarjalainen korosti omaa täydellisyyttään, vihjaili tietävänsä Kennedyn murhaajan ja painotti olevansa äärimmäisen ylpeä mäntsäläläisyydestään. Teini-ikäistä, honteloa minääni herra ärsytti jo tuolloin. Oliko syynä se, että stetson-Mikkonen oli jyrätä minut jenkkimaasturillaan keskelle korotettua suojatietä keväällä 1993 vai se, että itseriittoinen pikkumilitaristi ei ollut sitä, mikä minulle olisi ollut mielenkiintoista.

Nyt lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin Timo ei juurikaan ole muuttunut, mutta herättää nyt enemmän keskustelua kuin koskaan eikä salli itseään kutsuttavan mäntsäläläiseksi. Vielä muutama viikko sitten kukaan ei muistanut tai ei halunnut muistaa koko herraa, mutta nyt mielipiteitä koko Mikkosen perhettä kohtaan on enemmän kuin Timolla itsellään on sanottavaa häntä ärsyttäneille radiotoimittajille. Nelonen on osunut Suomen henkiseen muurahaispesään ja kaikella kunnioituksessa oivallista ohjelmaformaattia kohtaan toivon, että ensimmäinen kerta jäi viimeiseksi.

Timo T.A. Mikkonen toi talkshown Suomeen ja päivitti suomalaisen median uudelle vuosikymmennelle. Samalle vuosikymmenelle hän tuntuu myös jääneen ainakin ajatustensa tasolla. Pieni mies, jolle ilmastonmuutosta ei ole olemassa ja seksuaaliset vähemmistöt mitättömyyksiä on mitättömyys myös minulle. Olikos tämä Timo T.A. Mikkonen joku tärkeäkin henkilö?

Great Expectations

2009-02-15T13:42:00.003+02:00

Suuret odotukset tuntuvat ajoittain valuvan tuhkina munille.

Herkkä, runosieluinen, vähemmän äijäilevä musiikinkuluttajaminäni oli vaihteeksi löytänyt (yhdessä tuhansien muiden tietoisesti uusia bändiä etsivien musiikkisnobien kanssa) rokkaavamman vaihtoehdon itselleni perinteisemän popnäppäilyn sijaan. The Gaslight Anthem on soinut usein rakkauden täyttämässä kodissani. En pidä juurikaan The Killersistä, Bruce Springsteen on asiallinen, mutta minuun iskemätön rockpappa, mutta The Clash toimii korvilleni kuin kuin kolme kiloa kikherneitä. The Gaslight Anthemin sanotaan kuulostavan kaikilta näiltä kolmelta, mutta silti olevan oma erinomainen itsensä. Minulle yhtye kuulostaa vain hyvältä.

Tähän sunnuntaihin heräsin onnellisena. Hyvin nukkuneena, iloisena vapaapäivästä ja yhtyeen keikasta Helsingin Tavastialla myöhemmin illalla. Puolen päivän jälkeen alkoivat tummat pilvet kasaantua keikkaodotusten päälle. Murtautuminen yhtyeen keikkapakuun Ruotsissa aiheutti myöhästymisen Suomen laivasta ja huolimatta keikkajärjestäjän yrityksestä korvaavan menopelin järjestämiseen eivät kitarat Tavastialla tänä iltana helise.

Mitä sitä kiertelemään. Kyllähän tämä vit... No tiedättehän te.

Kuten rakas mummoni tapaa sanoa, on vahingonilo paras ilo. Jos minun toiveeni ei toteudu niin toivottavasti ei Maurinkaan. Toivottavasti Mauri ei saa nyt valmisteilla olevan, joskus tulevan vuosikymmenen jälkipuoliskolla valmistuvan saksalais-ranskalais-japanilais-australialais-puolalaisen ydinvoimalan lisäksi yhtään uutta mukasuomalaista ydinvoimalaa, vaikka tuntuu kerralla toivovan niitä kerralla jo kolmea ennen kiihkoilemansa kahden sijaan.

Ajattelen rumia sanoja. Tällä kertaa oma henkilökohtainen menetys on suurempi kuin maailmaa uhkaava ydinjätekatastrofi.

Vääristynyttä perussuomalaisuutta?

2009-02-06T09:13:00.006+02:00

Keskustelu Ronnille kaavaillusta vastaanottokeskuksesta ei ota laantuakseen ja monivärisyyden pelkoa levitetään myös kuntarajojen ulkopuolelle. Vieraan geeniperimän aiheuttamasta vaarasta Lammilla huudetaan isoilla kirjaimilla, vaikka samoilla nurkilla alkeellisiin taksiryöstöihin ovat todistettavasti kyvykkäitä myös isänmaan omat toivot.

Kuten Iisakki Kiemungille Hämeen Sanomien tuoreessa blogipalvelussa (jossa itsekin olen), myös itselleni Hämeen Sanomien keskustelufoorumin maahanmuuttajakeskustelu ollut viime viikkojen takuuvarma päivän pilaaja. Puskista huutamista useamman nimimerkin toimesta piisaa ja silloin tällöin lausuttu vähän neutraalimpi sana vaiennetaan runsaan sinivalkoisin sanankääntein. Tuntuu jopa siltä, että mahdollisesta Suomen muslimiväestön lisääntymisestä kohkaaminen herättää enemmän haluja kuin oman, ”puhtaan” siemenen siittäminen eteenpäin. On voitu nähdä, ettei universaali rakkaus ole perushämäläinen arvo, mutta siinä sivussa, ainakin osittain vastoin omaa tahtoaan myös Perussuomalaiset ovat puolueena saaneet negatiivista julkisuutta. Vai kuinka mairittelevaa mainosta puolueelle on se, että samassa lauseessa henkilö X toivoo somaleiden karkotusta ja Perussuomalaisten äänivyöryä?

Ei ole Timo Soinin vika että hänen johtama puolueensa nauttii suurta suosiota myös vihamielisten idioottien keskuudessa. Perussuomalaisia äänestävien joukossa erilaisuutta vastustavien, mitättömän itsetunnon omaavien ja henkisen, ehkä fyysisenkin munattomuuden näivettämät rassukat ovat marginaalinen joukko, mutta tällä hetkellä leimanneet valitettavasti myös puoluetta muukalaisvihaa kannattavaksi. Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa ovat perussuomalaisten kaksi valittua valtuutettua ensimmäisten viikkojen kokemuksella oikein mukavia miehiä. Tuskin koskaan vaihdan heidän kanssaan kasvisruokareseptejä, mutta ei heistä Hämeenlinnan Halla-ahoiksikaan ole, onneksi.

Minun maailmassani todellinen vässykkä menee perussuomalaista oikeammalle. Pelkuri palvoo vastaisuudessakin tyhmempiä saarnamiehiä kuin Timo Soini ja valitsee esikuvakseen esimerkiksi Olavi Mäenpään ja puolueekseen vähemmän uskottavan, löyhän poliittiseen sinivalkoisen liikkeen. Ennen islamistisen vallakumouksen todellista puhkeamista olisi kenties syytä kerrata Perussuomalaisuuden historiaa. Sieltä selviäisi, ettei Veikko Vennamo ollutkaan natsi.

Ytimestä, vierestä ja aivan vääristä asioista

2009-01-26T21:55:00.005+02:00

Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto: 26.1.2009

Mehu: Mansikkaa. Väri punainen, maku hämmentävän luonnollinen, mutta valitettavan usein liian makea, jopa osastoa ällö. Veden lisääminen suhteessa tiivisteeseen kannatettavaa.

Pulla: Pehmeää ja makoisaa. Voisilmässä juuri sopivasti makeutta ja voin suolaisuutta. Suolaista kahvileipää tulee tosin ikävä. Tänään olisi kokouksen jälkeen tarjolla myös voileipiä, mutta leivän päälle ujutettu lohi ei mene yksiin eettisten valintojeni kanssa.

Kahvi: Pahaa.

Tarjoiluastiat: Suomalaista, mahdollisesti jopa maakunnallista muotoilua. Tasapainoinen ja helposti käsiteltävä. Kahvikupin tilavuus tosin rajallinen eli ihanteellinen pahan kahvin juomiseen. Olen kuitenkin ihmetellyt mehumukien kertakäyttöistä muovisuutta, vaikka kahvit tarjoillaan kestävistä ja pestävistä kupeista. Missä on Aalborgin sitoumuksen mukaiset kestävää kehitystä henkivät mehumukit.

Edellämainittujen havaintojen lisäksi mieleeni nousi muutama ajatus kaupungille merkittävien yritysten avustus- ja lainantakauspäätöksistä. Yritykset ovat kaupungille merkittäviä niin verotulojen, työllisyyden ja alueen kaupallisen houkuttelevuuden takia, mutta missä menee raja, jossa osaa tuetaan ja osaa ei.

Yksikään salissa ei ollut jäävi omaa palkkiota päättäessämme. Ääneen tosin ihmeteltiin, miksi edellinen valtuusto ei ollut kyvykäs päättämään nykyisen valtuuston palkkioiden määrään. Palkkiot nousivat salissa esitetystä vastaesityksestä huolimatta. Oliko vastaesitys nöyrää säästäväisyyttä vai pinnallista populismia ja mitä ajattelivat muutamat tyhjää äänestäneet?

Kaupunginhallituksen puheenjotajalle arvokeskustelu yli miljoonan euron rahasummasta miellettiin lillukanvarsiksi, mutta sali keskusteli mielellään kadunnimestä Iittalassa. Silmät kiiluen ja uusia asioita ilolla oppien kohti uusia seikkailuja.

Pate, Juki, Jari ja mä

2009-01-22T15:59:00.003+02:00

Maakuntalehden nettikeskustelussa kuohuu. Pääjärven kuntayhtymän vammaispalveluita tuottavista tiloista on vapautumassa rakennuksia, joiden uudeksi käyttömahdollisuudeksi on kaavailtu turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta. Hämeenlinnan suunnalta tullut, solidaarinen kädenojennus on herkistänyt Hämeen Sanomien keskustelupalstailijat mm. seuraaviin kommentteihin...

Juki: "Hämeenlinna ei tarvitse pakolaisia! Suomi ei tarvitse pakolaisia! Pidetään nyt ensin omasta kansasta huolta!"

Jari: "Näin on! Kohta on on täälläkin samanlaisia mellakoita kuin Ruotsissa tai Ranskassa, kun tummia tänne oikein otetaan. Pysykööt kotimaassaan eivätkä tule tänne Suomalaisten elätettäviksi."

vittuuntunut päättäjiin: "onko tossa mitään järkeä antaa hyvät tilat joillekin somaleille??? pysyis siellä mistä on tullutkin tai sitten johonkin muualle!!"

Tarjolla on tosin myös piirun verran myönteisempää asennetta tai kehitysideoita samojen tilojen käytöstä esimerkiksi virkeiden eläkeläisten palvelukyläksi, jossa eläkeläiset olisivat itse vastanneet kustannuksista. Pääasiallinen kanta kuitenkin mukailee NIMBYjen (Not In My Back Yard = Ei mun takapihalle) Jukin, Jarin ja vp:n mileipiteitä, joiden mukaan meidän tehtävämme ei ole huolehtia heistä, joiden kotimaassa joku diktaattori tai vastaava on nyt vaan on päättänyt haistattaa paskat toisinajattelijoille tai "väärän" etnisen taustan omaaville. Myöskään entisten eurooppalaisten siirtomaaisäntien riistohistoria ja sitä kautta syntyneet ongelmat eivät ole hyväksyttävä syy auttaa hädässä olevia.

Kun asiaa minulta kysytään, olen keskuksen kannalta. Olen sitä mieltä, että meidän tehtävämme on auttaa hädässä olevia aivan samalla tapaa kuin Suomea ja suomalaisia on aikanaan autettu. En väitä, etteikö autettavia ja korjattavaa olisi myös täällä jo nyt asuvien oloissa, mutta se ei poista velvollisuutta huolehtia myös muista apua tarvitsevista.

Luulen Ronnin tilojen jo sellaisenaan olevan varsin toimivia, mutta muokattavissa suunniteltuun käyttötarkoitukseensa huomattavasti helpommin kuin moni muu Hämeenlinnan alueella sijaitseva tila. Jos toimivampi tila keskukselle löytyy lähempää kantakaupunkia tai omalta takapihaltani, ei kantani muutu.

Muuttiko tämä päivä maailman?

2009-01-20T22:01:00.003+02:00

Pieni päivä yhdelle ihmiselle, mutta vähän suurempi kansakunnalle. Itse olen istunut ensimmäisen kokouksen lautakunnassa, Lasten ja nuorten sellaisessa ja kokousta ennen kouluttautunut lautakuntatoimintaa varten. Olen ainakin oppinut sen että näin 2000-luvun ensimmäisen sadasosan jälkineljännekselle saa Powerpointilla aikaan varsin järkyttävää nörttipornoa. Kuten vanha viisauskin sanoo, "When you have no point, use Powerpoint." Valitettavaa tosin tässä oli se että Powerpointilla kyllästetty tieto oli merkittävää. On siis sääli että nuolet liikkuivat ja diat vaihtuivat himmentyen, hämmentyen ja polarisoituen. Tai jotain.

Ameriikan Yhdysvallat sai uuden isännän. Koko maailman odottaa Obamalta enemmän kuin kentien keneltäkään maan aiemmalta presidentiltä. Edeltäjä on jättänyt jälkeensä sotaisan, sisintään salailevan testamentin eivätkä taloudelliset lähtökohdat ole ainakaan lupaavat. Toisin kuin ala-asteen pihoilla 80-luvun lopussa, nyt kukaan ei pelkää mustaa miestä vaan ennemminkin kannustaa häntä, myös ensimmäisen virkavuoden jälkeen, kun loisto on haihtunut ja tähtilippuja nyt vispaava kansakunta on kenties oivaltanut, että Uncle Barry on vain ihan tavallinen, mutta mahdottoman mukava jannu Hawailta.

Morrissey tulee kesällä Suomeen. JEE! Mikä parasta, tuo kuluneen kolmen kolmen vuosikymmenen (itselleni) merkittävin poptähti saapuu Suomeen Ämyrock-viikonloppuna, tarkemmin sanottuna 26. ja 27. kesäkuuta. En siis näe häntä vieläkään. Minua selvästi koetellaan joten ehkä palkinto on jotain Steven Morrisseytakin suurempaa? Ehkä Kari Peitsamo esiintyy Ämyssä myös tänä vuonna!?

Rakkautta teille ihmiset.

Havunneulasia uima-altaan pohjalla

2008-12-16T21:31:00.004+02:00

"Kerään havunneulasia
uima-altaan pohjalta,
ja katson kuinka seinät rapistuvat
hyppytornin varjossa"

Eivät rapistu enää, tai eivät ainakaan pitkään. Hämeenlinnan talousarvio vuodelle 2009 on piirtänyt ensimmäiset viivat Ahvenistolla rapistuvan maauimalan palauttamiseksi oikeaan käyttöönsä. Samalla äärettömän typerää, mutta samalla hienoimpia tekoja mitä tässä kaupungissa on aikoihin tehty.

"Tästä lähtien takerrun vain paikkoihin,
joita ei voi tuhota"

Sitten vuoden 1952 olympialaisten, maauimalan pääasiallinen tarkoitus on ollut toimia tuhoamisen kohteena. Tuhoutuvaan paikkaan on kuitenkin takerruttu vuosittain. Sitten Hämeenlinnan vihreiden ja sitoutumattomat ry:n vuonna 1991 esittämän suojelun ja sen 1995 siunaanneen kokoomuslaisen ympäristöministeri Sirpa Pietikäisen jälkeen toiveita on ollut, mutta tahto ja ennen kaikkea rahat jälleenrakentamiseen ovat puuttuneet. Yllättävältä taholta tullut tukieurojen ryöppy pakotti päätökseen korjata Ahvenisto nyt tai dramaattisesti ilmaisten, ei koskaan.

Ahvenisto nousee tuhkasta ja korjaukseen valtio antaa omistaan. Käyttökustannukset jäävät kaupungille, mutta siinä missä muutkin urheilupaikat on ulkoistettu omalle yritykselleen, en näe epäkohtaa siinä, jaetaanko liikunnan resursseja tässä omaansa ja muidenkin rahaa käyttävässä tilaaja-tuottaja -mallin tuottajassa pallolle, kiekolle tai snorkkelille. Maksaahan tämä päätös, mutta tätäkin härskimpiä budjettiövereitä voi käydä päivittäin katsomassa esimerkiksi osoitteessa Paasikiventie 2.

"Minä aion odottaa kunnes kaikki korjataan
Kunnes kaikki korjataan"

Maauimala uimarannan vieressä, lämmitettävää vettä keskellä suomalaista kesää. Ei ehkä ekologista, mutta jalanjäljiltään pienempää kuin uintia harrastavien kuskaaminen useita kertoja viikossa kesäisin Hyvinkäälle sisä- tai ulkoaltaisiin missä he ovat tähän asti kesänsä viettäneet. Miten allas lämpenee? Vastausta ei vielä kukaan tiedä. Ympäristöystävälllisesti, uusiutuvasti, vihreästi, ekologisesti. Toivottavasti.

Tarjotuista vaihtoehdoista oli tarjottava järkevin. Suojelupäätös olisi ollut kumottavissa vain jos suojelun kohde olisi muuttunut suojelupäätöksen antamisen jälkeen. Allas on edelleen osa Suomen historian ainoita olympiakisoja eikä muutosta siis ole tapahtunut. Omaan maalaisjärkeeni fiksuimmin osuva vaihtoehto, peruskorjaus ja museiointi ollut annettujen vaihtoehtojen joukossa. Hämeenlinna saa maauimalan, kaupungin urheiluhistoriallisesti merkittävin paikka saa arvoisensa tulevaisuuden ja helvetin ruma betonimonttu katoaa Ahveniston alueelta. Päätöksen myötä koko Ahvenisto on nostettu takaisin tapetille. Alue saanee täysin oman suunnitelmansa ja tullaan näkemään kokonaisuutena myös hyppytornien varjosta, moottoriradan viimeiseen kaarteeseen saakka. Suunnitelma tulee pitämään sisällään myös sen, että alueen lisääntyvä liikenne ja siitä aiheutuvat järjestelyt mukautetaan ekologisesti herkän alueen mittoihin.

Olympiakisojen tunnusmerkeistä mm. Kumpulassa uidaan, velodromilla poljetaan ja Olympiastadionilla kisataan. Haluan myös Ahveniston maauimalaan vettä. Siksi painoin itseni väristä nappia.

(Lainaukset hämeenlinnalaisen Ultramariini-yhtyeen kappaleesta "Havunneulasia uima-altaan pohjalla" Sanat: Ville Aalto)

Kolumni: Vihreä Lanka 12.12.2009

2008-12-16T16:39:00.002+02:00

No hei!

Ei ole tullut varmaan aiemmin puheeksi, mutta sanaani oli tarjolla myös painetussa muodossa viime viikon perjantaina ilmestyneessä Vihreässä Langassa. Kirjoitin nyt lähinnä omista tuntemuksistani liittyeen suureen suomalaiseen juhlapäivään. Toisin kuin Vihreässä Langassa julkaistut kolumnit yleensä, ei tekstistäni ainakaan vielä jätetty tutkintapyyntöä. Sitä odotellessa...

Uusi ilme itsenäisyysjuhlaan

Viime lauantaina Suomi juhli itsenäisyyspäivänsä jälleen kerran varsin perinteisissä merkeissä. Presidentinlinnan pukuloiston ja sen vastakohdan, köyhien soppajuhlan lisäksi tarjolla oli ainakin harrasta laulua sankarihaudoilla tummiin pukuihin sonnustautuen sekä panssarien marssia lumettomalla alustalla. Yleiseltä ilmeeltään joulukuun 6. päivä ei ole riemukas kansanjuhla. Vuodesta toiseen tavaksi on tullut kaivautua poteroihin ja matkata aikakoneella sotavuosien tapahtumiin sivuuttaen muut tavat kunnioittaa itsenäistä Suomea. Ainakin itselleni reservin ylennyslistojen selaaminen, evakkotarinoiden kuuleminen ja kanavasurffailu toistaan räjähtävimpien sotadokumenttien välillä on erittäin masentava tapa nähdä suomalaisuuden suuri päivä.

Ymmärtääkseen nykyisyyden on tunnettava historiansa. Sopii kuitenkin kysyä, missä vaiheessa menneisyyteen takertuminen vääristää nykyisyyden ymmärtämisen? Sodissa taistelleiden kunnioittamisen sivujuonteena päällemme ripotellaan itänaapurin pelkoa kuin vastaiskun kaltaisena tekona nuorisolle, jonka asevelvollisuushalukkuus ei ole pääesikunnan toiveiden mukainen. Vaikka Mainilassa ei enää ammutakaan, Venäjää ei voi pitää rauhallisuuden tyyssijana. Rajan takaa löytyy yhä vaaratekijöitä, mutta pahimmillaan myös Suomen turvallisuutta uhkaavat ympäristöongelmat eivät rypäleammusten tai uusien hävittäjähankintojen myötä poistu. Kunniavelka niille sadoille tuhansille itsenäisyyttämme puolustaneille voidaan näyttää myös hyvälaatuisena, ihmisarvoisena elämänä nyky-Suomessa, asevelvollisuusarmeijan maskuliinisten sotaleikkien rahoittamisen sijaan. Itsenäisyyspäivän juhlinnan muutos voi osaa ensimmäinen askel nykyisyyden paremmalle ymmärtämiselle. Joulukuun 6. päivä voi koko Suomen yhteiset hyvät bileet, mainio vaihtoehto valtakunnallisen sotakonenäyttelyn ja sota-ajoista kumpuavien uhkakuvien ylläpitämisen sijaan.

Uusi lähestymistapa itsenäisyyspäivälle ja sen juhlintaan ei tarkoita kirkasväristä karnevaalia sankarihaudoilla tai Pride-kulkuetta puolustusvoimien paraatin sijaan. Menneiden sukupolvien työn kunnioittaminen ei katoa asevyötä löysätessä tai jäpittävän asennon muuttuessa kiihkeärytmiseksi tanssiksi. Itsenäisyysjuhla voi olla myös iloinen valopilkku kaamoksen keskellä. Kuinka pitkään hakkaamme päätä menneisyyden mäntyyn ja koska myös itsenäisyysjuhla päivitetään vastaamaan tämän päivän Suomen tarpeita?

Joulu tulee, ovatko kinkut valmiita?

2008-12-12T09:17:00.002+02:00

Kommenteissa oli kyselty joululahjavinkkejä. Enemmän aikaa, vähemmän roinaa on vuosien takainen, mutta ikuisesti ajankohtainen Soininvaaralainen viisaus. Aikaa ei kuitenkaan saa pakettiin mutta elokuva-, teatteri-, tai melkein ihan mitkä vaan lahjakortit ovat teennäisyydestään (ja siitä että niistä näkee paljon ovat maksaneet) huolimatta edellä USB-kahvinkeittimiä, Village People -musiikkia soittavaa joulukranssia tai tosi kivaa pörröistä paitulia. Antakaa siis aikaa tai olkaa antamatta mitään. Älkää kuitenkaan stressatko.

Ihminenkin stressaa jos eläin on likainen. Kun eläin on likainen, eläimestä pitää päästä eroon. Yli satatuhatta eläintä ei ilmeisesti ansaitse inhimillistä kohtelua jos ihminen on itse tunaroinut elintarvikkeen tuotantoketjun jossain vaiheessa. Irlannin tapahtumat ovat taas osoittaneet, että jossain on jotain vikaa. Suomi vakuuttaa tapahtuman aikana puhtauttaan, jota se saattaa olla suhteessa moneen muuhun tuottajamaahan, mutta kaappiluurankojen kolinalta ei voi välttyä. Harvoin suomalainenkaan lihantuottaja näkee eläintä luontokappaleena. Eläin on esine, johon kuukausien ajan syötetään jotain mahdollisimman helppoa, ravitsevaa ja edullista kunnes kasvu hidastuu, terä teroittuu ja lompakko pullistuu. Tunnustan. Olen lihakulttuurista vieraantunut pinnallinen vegevalistaja. Jos pystyn itse elämään ilman lihaa en vain aina pysty ymmärtämään, mikseivät muut pysty.

En toivo kenellekään mitään pahaa, mutta ajoittain mieleeni hiipii aatos, tapahtuuko vallankumouksellinen vegetarismin nousu vasta ensimmäisen tai toisen oikeasti järkyttävän ruokakatastrofin jälkeen. LIntuinfluessa tai hullu lehmä muutamien ihmisuhrien myötä ei sellaiseksi vielä luokitu, mutta muutama sadan tai tuhannen ihmisen menehtyminen tuottajan piittaamattomuudesta johtuvan rikkeen takia saattaa johtaa muutokseen. Toivon kuitenkin valistuneisuuden olevan toimivampi syy muutokselle kuin kantapään kautta kopsahtanut kuolettava opetus. Säälittävää tämän viikon dioksiiniuutisoinnissa on ollut suomalaisen lihankuluttajan viisastuminen. Yleisin oivallus K-kaupan lihatiskillä on ollut, "Ainakin jouluksi meidän perheeseen ostetaan suomalainen kinkku!"

Saahan kasviksiinkin myrkkyä, joten turvallisisssa vesissä en ui itsekään. Tehotuotantohan tässä se ongelma on. Niin purjossa, porkkanassa, palsternakassa ja possussa.

Juhlapäivän aattona

2008-11-28T13:27:00.004+02:00

Sivistyneet valtiot kirjoittavat tänään rypäleaseet kieltävän sopimuksen. Suomi pitää kiinni oikeudestaan käyttää raukkamaista, siviileille vaarallista asemuotoa, mutta siirtyy hämmästelemään keneltä aseensa ostaisi kun nykyisen rypälekantamme tuottajamaa Espanja liittyy sopimukseen ja lopettaa aseiden toimittamisen. Suomella on mahdolisuus liittyä sopimukseen joskus tulevaisuudessa. Tulevaisuus on todennäköisesti joskus silloin kun Kokoomus ja Keskusta ovat kumpikin oppositiossa. Tuolloin Itämeri on kuitenkin rehevöitynyt ihmisen kantavaksi nurmikentäksi, joten myös patrioottiset junttapullademarit saattavat hidastaa Suomen sotilaallisen raukkamaisuuden vähenemistä lisääntyneen maarajan takia.

Viime viikonloppu meni pikkujoulustellessa. En tosin osallistunut itse yhteenkään sellaiseen, mutta hämmästelin remuamista töiden ohessa, juhlinnasta ulkopuolisena. Hämeenlinnan kaupungin työntekijät (siis ne oikeaa työtä tekevät. eivät pullaansa kahviin kastavat viranhaltijat) viettivät pikkujoulujaan Verkatehtaalla. Karaokea, musikaalia, bilebändiä ja kaupunginjohtajista koostuva rap-ryhmää tarjoiltiin nyt ainakin. Drinkkilippuja oli viime vuosista vähennetty ja tiettävästi rippeiden ja roiskeiden määrä oli aiempia pikkujouluja vähäisempi.

Joskus kauan sitten. Kokoomuksen askeltaessa oppositiossa sätti joku ruiskukkapuolueen silloinen puuhahenkilö silloista hallitusta huonoista väleistä Yhdysvaltoihin. Nyt marraskuussa 2008, Sosiaalidemokraattien tallatessa vakaasti opposition pitkospuita Jutta "Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää" Urpilainen kritisoi hallitusta huonoista suhteistä itänaapuriimme Venäjään. Vaikka taantuma uhkaa ei mikään ole muuttunut. Opposition mielestä suhteet ovat huonot, mutta toisten mielestä maahan, jota kuluneet vuodet on hallinnut idiootti ja toisten mielestä maahan, jossa suurinta valtaa pitää egoistinen diktaattori joko presidentin tai pääministerin mandaatilla.

Hauskaa huomista juhlapäivää. Raha ei tuo onnea, mutta veronpalautukset helpottavat elämää.

Markkinataloutta

2008-11-27T08:58:00.004+02:00

Vattenfall tietää miten rahaa tehdään. Sen lisäksi että sähkön hintaa nostetaan vähäsateisen kesän takia, sitä nostetaan myös siksi jos ei ole satanut. Jos sadetta ja kuivaa on ollut erinomaisessa suhteessa nostetaan hintaa silloin jos sää Norjassa ei ole ollut otollinen sähköntuotannolle. Rahaa yhtiö on tällä viikolla pyytänyt kirjeitse myös sähköstä, jota on toimitettu osoitteeseen missä asiakas ei ole päivääkään yhtiön ilmoittaman toimitusajan aikana asunut. Myrskytuulet ovat linjojen lisäksi katkoneet myös yhtiön tiedonkulkua, vaikka silmät ummessa tehtyä laskutusta Vattenfall on tehnyt ennenkin. Tämä on tätä monopoliaa. Kuinka vihreää sähkösi onkaan ja miten pieneltä sen tilaatkaan, tumpeloi ylikansallinen sähköyhtiö asiansa viimeistään sähköä siirtäessään.

Ikeakin myy laatuhuonekalunsa kota myös Kuopiossa ja Suomen Toivo Sukari tuo oman ostoskeskuksensa Sumppipikari-kahviloineen myös Hämeenlinnaan. Onneksi en omista autoa. Muuten palava halu pakottaisi minut tuhlaamaan rahaa bensaa kuluttumalla, kun suunnistan ostamaan muuteen niin halpoja tuotteita joita tosi paljon tarvitsen. Nähtäväksi jää, osoittautuuko naapuriin ilmestyvän uuden kilpailijan myötä Hämeenlinnan Prisma tulevan neljän vuoden aikana jälleen kerran liian pieneksi, josta johtuen vanhan viereen on rakennettava uusi Osuuskauppa Hämeenmaan tavarahelvetti. Tiiriön kapitalistisen vyöhykkeen nykyistä kaavoitustilannetta en tiedä, mutta tieädn ainakin yhden joka mahdollisten kaupallisten lisäkaavoitusten kohdalla tulee äänestämään valtuustossa varsin kielteisesti.

Kauppauskollisuus kuitenkin näyttää etunsa myös minulle. Kuluneen vuoden aikana olen laiskuuttani jaksanut valua vain lähikauppaani, Joutsen-merkin toiminnallaan ansainneeseen Valintalo Keinusaareen johon kannetut rahat ja kiiltävän Ykkösbonus-kortin vilauttaminen toivat minulle omat etunsa. Ykkösbonus-lahjakorttia jopa 4,70 euron edestä. VAU! Samansuuruinen summa lähti Suomen Luonnonsuojeluliitolle kortin innovatiivisen SLL-kytkoksen takia. Kyllä Saima-norpan nyt kelpaa ja muutaman euron ekojeesustelusta saa hyvän mielen. Tämän lisäksi kuukausittaisia summia menee myös muille järjestöille. Haluan uskoa, että siitä on oikeasti hyötyä.

Uskontoa, sohjoa sekä Sirkka-Liisa

2008-11-25T09:14:00.002+02:00

Sirkka-Liisa Anttila yllätti itsensä. Pohdinnan alla verohuojennus on terveellisille tuotteille. Jään mielenkiinnolla odottamaan Keskustalaisen tehotuottajan omia ehdotuksia terveellisiksi tuotteiksi? Vähärasvainen possu, suomalaisella jyvällä pakkosyötetty broileri tai suomalaista maalaismaisemaa navetan ikkunasta katsellut vasikka, joka muutamien elinkuukausiensa aikana on muutamaan otteeseen kuullut viiksekkään maanviljelijän hyräilevän "Olen suomalainen" -kappaletta. Olisiko Sirkka-Liisan mielestä luomutuotteet tai ympäristöä sekä ihmistä vähemmän kuormittavat kasvikset terveelliseksi leimattavia? Johtuen liioitellusta skeptisyydestäni kyseistä rouvaa kohtaan; en usko.

Ruut Raakel sai viikonloppuna itselleen kollegan. Nyt kummiteltavieni lasten joukkoon lukeutuu myös Silja Elsi Anneli. Mäntsälän kirkon kastemaljan luona viime lauantaina seistessäni, itkevän lapsen ääntä kuunnellessani käänsin korvaani myös kastetta suorittaneen kirkkoherran puheille ja olemukselle, josta huikui hyväksyntää kaikenlaisille ihmisille. Valitettavasti kaikista liperit kaulassa työtään suorittavaista ei voi sanoa samaa. Kirkko elää muutoksessa, jota ajavat niin henkistä uudistusta esimerkiksi suvaitsevuuden kannalta ajavat tahot, mutta uudistusmielisiksi on laskettava myös ahdasmielisemmät yksilöt, joiden mielestä erilaisuus kuten naiset ja ei-heterot eivät nykyiseen kirkkoon kuulu. Jatkan sen avauksen odttelua, jossa joku eduskunnan kuukausipalkkiota nauttiuva edustaja kovaäänisesti ja mediaa kiinnostavalla tavalla kyseenalaistaa kirkossa verovaroin ylläpidetyn perustuslain rikkomisen. Itse syydän veroeuroni kirkkoon kuten aina ennenkin. Maksaessani vuosittaisen jäsenmaksuni voin vaatia rahoilleni myös vastinetta.

Viimeiset kaksi päivää lumi on sotkenut tieliikennettä ja tänään uutiskynnyksen ylittää tielle ilmaantunut sohjo. Muutaman päivän kuluttua autoilijoita kenties varoitetaan kuivista tienpinnoista ja sitten onkin taas lumen, veden ja pudonneiden oksien vuoro. Onko ihminen vieraantunut talvesta niin, että jokainen lumen kierokulkuun liittyvä osa-alue saa oman paikkansa mediasta? Vau!

On viikkotiedotteen aika

2008-11-11T08:47:00.002+02:00

Kaikki palvelut samalta luukulta. Eiku, kaikki palvelut samalla tunnuksella. Jälkimmäinen ei ainakaan tuottanut tulosta kohdallani. Yritin vähentää tunnusteni määrää ja siirtää tämän blogin toimimaan samalla Google-tililläni kuin sähköpostini. Lopputulos oli se, että postia luin, mutta blogiini en päässyt. Onneksi Bloggerin auttava asiakaspalvelu palautti minut menneisyyteen ja takaisin tänne vanhoilla tunnuksillani. Pahoittelen siitä meille kaikille aiheutunutta harmia lukemattomuuden ja kirjoittamattomuuden muodossa.

Viime viikkojen mainioimmaksi tavaksi sivistää itseään on tullut Hämeen Sanomien nettilehden keskustelupalstan tutkiskelu. Sinne kätketyt Kanta-Hämäläisen sielunmaailman kirjalliset ulostulot vakuuttavat vihreän vallankumouksen tarpeellisuudesta. Juhlallisen vastaanoton ja varauksettoman suosion on saanut niin rypäleammukset, lihansyönti ja Ahveniston moottorirata. Niille tosin löytyy myös vastustajansa, mutta vastustajien vastustus on moninkertaisesti suurempaa.

Olen jäänyt kiinni. Mäntsälä-lehti narautti allekirjoittaneen. Soittivat puhelimella ja haastattelivat tuoretta valtuutettua. Vaikka hieman hämilläni entisen kotipaikkakuntani media yhteydenotosta olinkin, tuntui mitä mahtavimmalta kertoa vihreistä valinnoista toimittajalle, jonka kirjoituksia lukevat asukaslukuun suhteutettuna Suomen suurimman ekologisen jalanjäljsen omaavat kuntalaiset. Haastattelu kuitenkin nosti valmisteltavien kirjoitusten listalla Mäntsälä-analyysia monta pykälää ylöspäin. Kansan on saatava tietää, millaisista oloista olen vuonna 2001 muuttanut pois.

Vanhassa talossa on tuhdisti enemmän romantiikkaa kuin 80-lukulaisessa betonihämmästyksessä. Viime yönä romantiikka tosin oli varsin viileää marrasmyrskyn ulottaessa tuiverruksen myös ikkunoiden sisäpuolelle. Energiatehokkuuden nimissä jyrkkä ei sähkösyöpöille lisälämmittimille, mutta pari rullaa jokapojan tiivisteteippiä otan ilolla vastaan. Sisäkasvin tehtävä ei ole huojua tuulessa.

Semmosta ja tämmöstä

2008-11-02T21:09:00.003+02:00

Hämeen Sanomien keskustelupalstalla teini-ikäinen nimimerkki on tällä viikolla rutissut sitä, ettei vanhemmat osta hänelle skootteria. Varkaudessa paikallinen mopokerho saa aikaan joulukuvauksista piiritystilanteen ja oheistuotteena myös naapurin talo lehahtaa liekkeihin. Hämeessä moottoriajoneuvot liukastelevat talven yllättäminä ojaan eikä Felipe Massa vieläkään voittanut F1-maailmanmestaruutta. Minä olen kävellyt koko viikonlopun ilman mitään ongelmia. En vaan aina jaksa ymmärtää kaikkea polttomoottoripäristimiä. Pyssyt paukkuu ja rahaa palaa. Onko niistä mitään hyötyä?

Tällä viikolla loputtoman vaalivoittohulinoinnin lisäksi olen tehnyt rohkeita tekoja. Käynyt esimerkiksi syömässä kiinalaisessa ravintolassa täällä Hämeenlinnassa sekä tehnyt ostoksia K-ketjun kaupoissa. En saanut ravintolassa veitsestä ja nenä oli suorassa myös K-vierailun jäljiltä. Olen siis todistanut, että yksittäistapahtumat eivät ole syy kokonaisvaltaiselle ennakkoluuloisuudelle ja siitä johtuvalle asennevammalle. Vai onko, Olavi Mäenpää?

Yksi luottamustehtävä lisää. Hämeenlinnan Kaupungin Teatterin henkilöstöyhdistys Hämmästy ry:n tuore hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja olen minä. Ei syytä suosionosoituksiin. Pesti on kiertävä perinne pääasialliselta lipunmyyjältä toiselle. Ihan mukavaa silti. Teattereihin mahtuu myös näyttelijöiden lisäksi vaikka ketä ja yhteisöllisyydestä on hyötyä niin työtä kuin vapaa-aikaakin ajatellen.

Aamulla menen uimaan.

Lauantai-illan huumaa

2008-10-30T21:19:00.005+02:00

Lapa jäähän, nimi lehteen. HPK:n Janne Laakkonen oli nakuttanut hattutempun Pallokerhon pelissä ja siitä syystä sai naamansa Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten etusivulle keskiviikkona. Oma saavutukseni ei viime viikolla ollut yhtä urheilullinen, mutta lärvi saman lehtisen kannessa kummitteli siitä huolimatta. Onneksi Kaupunkiuutiset ilmestyvät kahdesti viikossa ja ihmiset unohtavat nopeasti. Tällä hetkellä kaupasta ei tohdi ostaa oluttakaan. Lyövät vielä leiman otsaan.

Ei kerrottavaa edelleenkään luottamustehtävistä. Jotain lautakuntaa sieltä on kenties tulossa, mutta HÄHHÄÄ. En kerro mitä. Jos jotain uskaltaa kertoa niin mielestäni Sari Raution valinta Hämeenlinnan kaupunginhallituksen johtoon on mitä parhainta tietoa, jota Kokoomuksesta ylipäänsä voi kuulla. Pahimmassa tapauksessa puikkoihin olisi astunut uudistuskyvytön setäjäärä, mutta ainakin poliittisen mittapuun mukaan nuori, ympäristöarvot tiedostava humanisti on herkkua Hämeenlinnalle, mutta myös minulle.

Säteilyturvakeskuskin tunnustaa että Olkiluodon ydinvoimalatyömaan hitsaustyössä on puutteita. Ydinvoima, tuo tulevaisuuden energiatakuu, ainakin Paavo Lipposen mielestä osoittaa haavoittuvuutensa. Jos suomalaisella työmaalla, vaikkakin lukuisien eri kansallisuuksien näpertämänä havaitaan turvallisuuspuutteita mitä olisi odotetavissa Kiinan, Intian ja muiden turvallisuusmääräyksissä vähemmän vakuuttavien maiden atomivoimalahankkeissa? Annetaan heille esimerkki, valutetaan plutoniumit pohjaveteen ja hämmästellään sen jälkeen mikä meni pieleen.

Koti-ilta vai jotain muuta. Jään pohtimaan vaihtoetoja. Adios!

Ensimmäinen päivä uutta elämää

2008-10-27T21:40:00.002+02:00

Vielä kerran. Kiitos!

Kun lupailin nukutun yön jälkeen analyysia tapahtuneesta en tiennyt tämän päivän olevan niin höykytystä kuin mitä se on ollut. Vanhemmat valtuutetut antoivat vinkiksi pitää puhelimessa äänet päällä, koska kuka tahansa saattaa soittaa. Niin nukahdin yöllä tekstiviestien merkkiääneen, kuulin niitä uneni läpi ja herätin itseni niihin. Ensimmäinen puhelu tuli joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä. En halunnut tilata Roope-setää enkä Aku Ankan Sarjisextraa. Suunnistin ulkoilmaan ja yritin tarkkailla ihmisten ilmeistä, tunnistavatko he minua. Eivät tunnistaneet tai sitten eivät halunneet näyttää sitä. Palloilua kaupungilla, syntymäpäivälahjan metsästystä tärkeälle ihmiselle ja tasaiseen tahtiin tippuvien tekstiviestin lukemista. Ennen työpäivää piipahdus Kaupunkiuutisten toimituksessa. Halusivat tietää uudesta valtuutetusta vähän enemmän ja kysellä fiiliksiä eilisillan tunnelmista. Haastattelun ja kuvien jälkeen Levykellarin kautta töihin. Töihin vein munkkeja ja tuunasin ylijääneeseen esitteeseen uuden iskulauseen, "Vaihtoehto viinereille, Paavo Raappana." Vastalahjaksi teatterin äänirohmu sai pullon kuohuvaa. Kuusi tuntia lipunmyynnissä. Kaksi asiakasta jopa uskalsi onnitella. Töiden jälken Hämeenlinnan Vihreiden kokoukseeen, kaupan kautta kotiin. Kasvissosekeittoa, ruisleipää ja mysliä. Nyt olen tässä. Olenko ehtinyt analysoimaan eilistä? En.

Neljä paikkaa uuden suurkunnan valtuustossa on pettymys. Demokratia on tälläistä. Ihmiset tekevät päätöksensä ja antavat äänensä valitsemilleen ehdokkaille, ovat ehdokkaat ja heidän puolueensa minun mielestä kuin huonoja tahansa. Emme herättäneet aktiivisuutta Vihreiden äänestämiseen ympäryskunnissa, emme vierailleet niissä riittävästi, emmekä saaneet riittävää määrää ehdokkaita Vihreälle listallemme. Olisimme voineet jalkautua useammin ihmisten keskuuteen ja tehostaa esitteidemme luukutusta. Toisaalta olisimme voineet tehdä monet asiat paljon huonommin kuin mitä nyt, joten pettymyksestä on nähtävä myös positiiviset asiat. Oma äänimääräni 294 on hieman vähemmän kuin mitä Hämeenlinna antoi minulle toissakeväisissä eduskuntavaaleissa. Silloin taustalla oli tukemassa kuitenkin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto euroineen sekä oma budjetti oli selvästi suurempi. Rahalla voi siis selittää jotain, mutta henkilökohtaiselle tasolla olen tyytyväinen, erittäin.

Päivä tuloksen jälkeen tuntuu tältä. Seuraavat viikot ovat jännittävää aikaa. Todellisuudessa tulevien viikkojen käsikirjoitus on itselleni vielä hyvin hämärä. Kaikki selviää ja valtuustopaikan lisäksi annettavat luottamustehtävät selviävät myös. Puhetta niistä on ollut, mutta luottamuksellista sellaista. Ei siis vielä mitään niistä.

Kommenteissa tiedusteltiin tavoitettavuudestani vaalien jälkeen. Sähköposti, puhelin, kirjeposti tai esimerkiksi Facebook. Vaihtoehtoja piisaa ja te myös tunnistatte minut, toisin kuin minä teidät. Pysäyttäkää kadulla, jutelkaa baarijonossa ja heittäkää paprikalla kaupan HeVi-osastolla. Vaikka en teitä tunnista niin yhteisellä asialla tässä ollaan. Eilisillan jälkeen myös ajatus eduskuntavaaleista alkoi maistua vähän paremmalta.

Ei mennä asioiden edelle. Mennään nukkumaan.

294

2008-10-27T01:26:00.003+02:00

Oho. Vau! Siis mitä? Hämmentävää, mutta toivottua.

Henkilökohtainen äänisaalis 294 ääntä vetää suun perin mieltyneeseen virneeseen, mutta Vihreiden paikkamäärä uudessa Hämeenlinnassa on pettymys. Viides paikka ei ollut kaukana, mutta demokratia on tälläistä. Kansa on äänensä ilmaissut, sitä on uskottava.

Huomenna yön yli nukutut analyysit itsestä, muista, ulkopuolisista ja kaikesta mahdollisesta. Nyt sisällä on liian vähän unta, mutta sopivasti juhlajuomaa.

294 kiitosta. Kampanja ei ollut pitkä, mutta kuluttava. Energiaa kuitenkin on. Nythän ne työt vasta alkavat ja minulle saa soittaa.

Onnellisena, hämmästyneenä ja hetkellisesti sanattomana. Hyvää yötä.

Paavo Raappana
kunnanvaltuutettu (vihr.)

Palvelukseen halutaan

2008-10-26T11:49:00.006+02:00

Hämeenlinnan kaupunki etsii palvelukseen valtuutettua.

Etsimämme henkilö on aurinkoinen, aktiivinen, sanavalmis, ekologinen, lupsakka, sopivasti vihainen, mutta keskustelukykyinen.

Odotamme henkilöltä myös 27 vuoden ikää, usean vuoden kokemusta elämästä opiskelijana, tekoja hämeenlinnalaisen kulttuurielämän rikastuttamiseksi sekä puuhakkuutta monipuolisesti järjestöissä ja yhdistyksissä.

Eduksi lasketaan myös suoria housuja, salkkuja, kiiltonahkaisia kenkiä ja muita vastaavia aikuisvaatteita kohtaan oleva kriittinen suhtautuminen. Kasvissyönti, taipumus polkupyöräilyyn, kiinnostus musiikkimaailmaan uusiin tuulin ja oman levykokokelman kasvattaminen ovat myös tehtävän vastuulliseen hoitoon auttava etu.

Hakemukset valtuutetun löytämiseksi otetaan vastaan oman äänestysalueen vaalihuoneiston äänestyskopissa. Merkitse hakemuslappuun numero 110.

HÄMEENLINNA MUUTTUU TÄNÄ ILTANA!

ps: etsikää nukkuva ystävänne ja viekää hänet äänestämään. tiedätte kyllä ketä.

Ei painettua sanaa

2008-10-25T08:20:00.002+02:00

Viime viikolla Hämeen Sanomat Riikka Happosen kynäilemänä kaipasivat Vihreiden näkyvyyttä. Olemme kuulemma olleet näkymättömiä ja ulostuloamme on odotettu. Samaan aikaan, Hämeen Sanomien huhuilusta tietämättömänä kirjoitin mielipidekirjoituksen, jonka täällä olenkin jo julkaissut. Pidin peukkuja kirjoituksen julkaisemiselle viikonlopun aikana, mutta turhaan. Asetin toiveeni jonnekin alkuviikon tietämille, mutta turhaan. Nyt lauantaina, vaalipäivän aattona kirjoitusta ei ole edelleenkään julkaistu.

Hämeen Sanomat, puolueisiin sitoutumaton maakuntalehti on katsojan silmälasien väreistä riippuen ollut väritykseltään enemmän tai vähemmän oikealla, ainakin säännöllisin väliajoin vihreistön avauksia väheksynyt ja vienyt sanaansa eteenpäin keski-ikäisen, ylipainoisen lihansyöjäheteromiehen oikeuksia ajamalla. Tämä johtopäätös on vedetty ennen kaikkea pääkirjoitusten ja toimittajien omien poliittisten pohdintojen perusteella. Mielipideosastolla on pätenyt silti sananvapaus, vaikkakin nythän olen nähnyt, ettei kaikkien sanoilla tunnu olevan tasa-arvoista vapautta.

Oma näkymättömyys tässä eniten nyppii. Kun mielipidekirjoitus olisi kerrankin tarjonnut vaalien alla uusia ideoita vuosikymmeniä toisteltujen totuuksien kuten, "Terveydenhuolto perusoikeutena säilytettävä" tai "Kaikille turvattava onnellinen elämä" sijaan, toteaa lehti sen syystä tai toisesta julkaisukelvottomaksi. Tunnustan sen, että kirjoitus ei ollut lyhin mahdollinen, mutta ei pisinkään. Toimituksella on oikeus lyhentää kirjoituksia tarvittaessa. Nyt lyhennys leikkasi kaiken alun ja lopun väliltä. Voihan syynä olla sekin, että paketti oli liian toimiva, asiapitoinen ja täydellinen leikattavaksi. Näin kukaan ei voi tietää mitä jätettiin julkaisematta, paitsi henkilöt, jotka ovat osanneet hakeutua sivulle, missä tälläkin hetkellä surffaat. Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että Kristillisdemokraattien ehdokas Irmeli Lehtonen oli saanut ohjeen julkaista kirjoituksensa HäSan nettilehden keskustelupalstalla. Missä viipyy minulle annettu vinkki?

Kaiken tämän jossittelun ehkä vainoharhaisimpana ajatuksena mieleeni hiipii ajatus siitä, mikä on lehtimies Jukka Viitaniemen asema vaalien alla julkaistuissa teksteissä. Keskustan ehdokkaana oleva herra tarkkailee palstaa ainakin vaalien ulkopuolisena aikana. Vaalikarenssiin uskoen veikkaan Viitaniemen pitävän näppinsä erossa, mutta kun mukavahan tällä asialla on leikitellä varsinkin kun toimittajien poliittiset halut ovat aiemminkin ohjanneet tällä paikkakunnalla heidän kirjoituksiaan.

Olen pahoillani, että olen kohdistanut mainoseuroni samaan konserniin kuuluvaan Kaupunkiuutisiin johtuen sen runsaammasta lukijakunnasta opiskelijoiden keskuudessa. Siltä osin tämän Vihreän näkyvyys on jäänyt Hämeen Sanomissa vähälle. Olen pahoillani että osuvan, ajankohtaisen ja tarpeellisen mielipidekirjoitukseksi naamioidun avauksen allekirjoitukseen oli kirjattu myös puolueeni, Vihreät. Pyydän anteeksi myös sitä, että en kyseisen lehden tilaajiin lukeudu. Ehkä kestotilauksella olisi saanut ostettua myös maakunnallisen sananvapauden?

Nyt ilman erillistä vinkkiä, kirjoitus on myös julkaistu HäSan nettilehden keskustelupalstalla. Menkää ihmeessä kommentoimaan, kehumaan ja hypettämään tämän nuoren ehdokkaan arvoja, jotka tuntuvat olevan koko ehdokaspaletin opiskelijamyönteisimmät. Vaalipäivän aattona tämäkin keino on käytettävä.

Jännitystä ilmassa

2008-10-24T20:45:00.002+02:00

Lupaavat myräkkää sunnuntaiksi. Myräkkä taas ei lupaa hyvää. Pitkällisen seurannan tuloksena kun on todettu, että Vihreille äänensä antavat ovat laiskimpia vaalipäivän äänestäjiä. Kuinka laiskaa äänestäminen on jos ulkona tuulla tuivertaa, vettä sataa ja ilma on kaikkea muuta kuin syksyisen aurinkoinen. Epävihreästi olen varannut jopa option yksityisautoiluun sunnuntaina. Jos laiskat kaverini eivät muuten lähde uurnille niin minä sinne heidät vien. PRKL!

Hämeen Sanomat kirjoittaa, että mahdollisesti purettavan Hämeenkaaren jatko-osa kohoaisi Keinusaareen. Niin no. Onhan Keinusaari maantieteellisesti lähempänä nykyistä paikkaa kuin Pulleri, Rinkelinmäki tai whaterer, mutta edelleen liian kaukana Hämeenlinnaan. Vanhukset, vammaiset, koululuokat ja kaikki muut. Liikunnan tavoittaminen samalta alueelta Keinusaaresta myös jatkossa olisi kaikkien etu.

Minulla on vielä vähän toista sataa esitettä jaettavana. Huomenna, aamun tunteina ne katoavat postiluukkuihin ja se mitä jäljelle jää jaetaan ihmisten tassuihin Reskalla. Jo edellisessä kappaleessa mainitun Hämeen Sanomien luulisi olevan huomenna tarkkana. Viikko sitten sinne lähettämääni mielipidekirjoitusta ei ole edelleenkään julkaistu. Mahdollisen julkaisemattomuuden myötä saattavat sanani olla terävät, analyyttiset ja kysymyksiä herättävät. Kenties teksti on jo valmiina. Toivottavasti sitä ei tarvitse koskaan julkaista.

Vaalimainokseni on huomattu. Usealla suulla kuultuna ne ovat löytäneet oman paikkansa tylsempien ympäröimänä. Vähemmän käpyjä! Epävihreää julistusta oikeasti vain Suomen kielellä leikkien. Haluan nimelläni varustetun nimilaatan Hämeenlinnan Raatihuoneen valtuustosaliin. Vinkatkaa kavereitanne minun olemassaolosta. Varsinkin huonon sään yllättäessä on kasvavissa määrin olemassa riksi siitä, että fossiilit tai fossiilisten puolustajat hallitsevat Hämeenlinnaa myös tulevat neljä vuotta. Käsi ylös, kuka sitä haluaa?

Rahallakin saa

2008-10-23T22:54:00.003+02:00

Hämeen Sanomat listasi aiemmin tällä viikolla kunnallisvaaliehdokkaiden vaalibudjetteja. Omani, noin 800 euroa oli rahaa panostavien ehdokkaiden keskikastia. Moni ehdokkaistahan onnistuu viemään leikin läpi nollabudjetilla ja enemmän tai vähemmän panostavien lisäksi on Antti Ahonen. Ranskan presidenttiäkin kätellyt oikeistonuori käyttää kunnallisvaaleihin noin 7000 euroa. Bussinkylki maksaa rahaa ja sivukorvalla kuulleena voin sanoa, että jos negatiivisten äänien antaminen olisi mahdollista, olisi koko kaupungin laajuudelle levinneissä mainoksissa rautakankimaisen joustavana mainoksissaan täpittävä Antti gallupien ykkösnimiä. Vaikka omani ja Antin ajatukset eivät mene juuri missään yksiin, toivon Antin rahallisen panoksen tuottavan tulosta tai uskoni mainostamiseen käytettyjen eurojen kannattavuuteen kokee kovaa kolauksen.

Oma budjettini on myös aiheuttanut hämmästelyä. Ikäiselleni pikkupalkkalaiselle 800 euroa on iso summa, mutta vallankumouksen tekeminen rahaa käyttäen on näkyvämpää. Informatiivinen, hyvännäköinen kierrätyskuituinen esite ja edukseen erottuvat lehtimainokset toivottavasti huomataan ja toivottavasti ovat äänissä hintansa veroisia. Ilmaisen osaston puolella yhä aktiivisesti päivittyvä blogi sekä tasaista kasvuaan jatkava Facebook-tukiryhmä tuovat ehkä sen kokonaisuuden mistä vaalivoitto muodostuu. Koen, että uutena kunnallisvaaliehdokkaana pieni starttiraha on toivottavasti ollut eduksi ihmisten aktivoinnissa oivaltamaan, että toissakeväinen vallanraappaaja sekä Ämyn puheenjohtaja on sama jamppa kuin tämä vaihtoehto virheille.

Ilman vaaleja ja siihen käyttämääni rahaa olisin käynnistellyt pikään suunnitteilla ollutta äänentoistoremonttia. Joko uudet kaiuttimet, cd-soitin tai vahvistin olisivat menneet hankintahinnaltaan yksiin kyseisen summan kanssa. En siis sairasta hifismiä tai ole muutenkaan lääpälläni tekniikkaan tai muuhun insinööripornoon. Haluan kuulla kuuntelemastani musiikistani vain vähän enemmän. Nyt oma etu jää kakkoseksi halulle, joka tahtoo yhteistä etua enemmän kuin mitä nykyisillä päättäjillä on annettavanaan.

Vielä muutama päivä aikaa päästä eroon esitteistä, tuoda itseään esille ja viimeistellä ajankäyttöön nähden onnistunut kampanja. Valitettavasti koko vaalirumban ajan vuorokauden parhaimmat tunnit ovat kuudesti viikossa kuluneet töissä. Aamupäivällä tai iltaisin seitsemän jälkeen kaupunki on siirtynyt koteihinsa ja postiluukun kolahdus toimivin tapa ihmisten tavoittamiseksi. Kolme päivää ja tiedämme, kannattivatko vaiva, aika ja rahat.

Henkisesti yhtä nuori kuin ennenkin

2008-10-22T20:41:00.004+02:00

27 vuotta sitten, lokakuun 22. päivä pidin ensimmäisen puheeni. Paikkana oli Pohjois-Karjalan keskussairaala Joensuussa ja tarkka ajankohta oli kutakuinkin klo 11.50. Puhe ei ollut tiettävästi poliittinen, kunhan huusin lämpimikseni. Sittemmin lämpö on noussut huutamattakin, niin itselläni kuin maapallolla. Nyt poliittisiakin puheita tarvittaisiin. Tällä kertaa tosin lämpötilan laskemisen puolesta, vaikka uuden, ihmisen aiheuttaman jääkauden iskiessä lämpötila sukeltaa kerralla niin pahasti pakkaselle, että sitäkään en halua. Ehkä ydintalvea saa odottaa ainakin toiset 27 vuotta, mutta aluan pitää aihetta ajankohtaisena. Tänään Kaurialan lukion vaalipaneelissa eräskin Kokoomuksen nuori ehdokas myönsi ilmastonmuutoksen, mutta jätti teot sen torjumiseksi toiseen kertaan.

Meitä on kuitenkin moneen junaan ja VR on myöhässä ilman johtajaakin. Toisilla elämän perusarvon nousevat ympäristöstä, toisilla perusarvot murisevat citymaasturin konepellin alla. Tunnustettava kuitenkin on, että tuleva Hämeenlinna tarvitsee kumpaakin katsontakantaa eikä tämä kaksi edes riitä. Kiemuraiseksi asian tekee kuitenkin myös se, että Hämeenlinnassa ei esimerkiksi eron tekeminen Kokoomuksen ja Demareiden välillä ole järin helppoa. Puolueiden perusarvoihin viitataan kintaalla jos valtapuolueiden vanhat sedät ovat punoneet juonen, jolla edun saaminen omille sidosryhmille ja golftuttaville olisi mahdollisimman maksimaalista.

Kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää politiikkaa. Niin golfissa, citymaasturoinnissa ja maailman pelastamisessa myös yksilöllä on merkitystä. Oma ajatuksenkulkuni pyrkii pohdintaan, jossa yksilön tekemät ratkaisut vaikuttaisivat ekologisemman elämäntavan saavuttamiseen. Epävihreästi tai ainakin epäpaavomaisesti perustan mietinnän markkinatalouteen. Ajatus menee näin...

Paavo ostaa kaupasta luomuleipää, kaurajuomaa ja tofua. Myös jotkut muut ostavat ja kauppias oivaltaa tuotteiden kasvaneen kysynnän, tilaa niitä enemmän, monipuolista valikoimaa ja kasvaneen tarjonnan myötä ennen tuotteita ostamattomat löytävät ne ja ottavat osaksi kulutustottumuksiaan. Näin ekologinen kuluttaminen leviää Keinusaaren Valtsusta muualle Hämeenlinnaan, täältä muualle Suomeen, Suomesta maailmaan ja siitä entistä laajemmalle.

Kauppaoppilaitoksen ja talouskoulun käyneiden merkonomien mielestä ajatusleikkini yksilön kulutustottumusten vaikutuksesta maapallon tilaan on ilmeisesti todella typerä, mutta ei minun mielestä yhtään sen typerämpää kuin yrittäjyyden, vapauden, veljeyden ja jalkapallon jumaloiminen.

Hyvää syntymäpäivää minulle.

On lupausten aika

2008-10-20T22:23:00.003+02:00

Iso kupillinen kahvia ja paahdettua ruisleipää. Olen joskus ennenkin aloittanut tekstin samoilla sanoilla. Toisaalta, jos jokainen päivä alkaa samoilla rutiineilla, kuten tämäkin päivä alkoi, niin ehkä sen saa useammin kuin kerran kirjoittaa blogiinkin? Ruisleivän ja tsaffin yhteisvaikutus lienee terveellisempää kuin tupakka, sokerihuurretut murot tai krapularyyppy. Niin ainakin luulen.

Näidenkin vaalien osalta on tullut aika listata lupaukset, poliittiset ja epäpoliittiset, mutta toteutuskelpoiset sellaiset. Tehdessäni vastaavia lupauksia taannoisten eduskuntavaalien alla oli saamani palaute kannustavaa, mutta myös vähemmän tukevaa. Silloin esimerkiksi toivottiin, että kun olen niin turha tyyppi, koskaan pääsisi minnekään. Tämä toive ei kuitenkaan ole toteutunut, sillä jo tänään olen päässyt töihin, teatterin tiistaipalaveriin ja lehteen.

Mutta niihin lupauksiin...

1) Yksi tapahtuma lisää

Rokkia, poppia, kansalaisjärjestöjä ja elävää kulttuuria pieniltä tekijöiltä ihmisille ilmaiseksi. Henkisesti samalla aaltopituudella kuin ARXin Koeajot, Ämyrock tai Mahdollisuuksien Tori, mutta vähän toisenlainen ja ennen kaikkea yksi tapahtuma lisää tarjontaa tilaisuuksiin, joissa kulttuuri ja kaupungin toimijoiden kohtaaminen ei vaadi isoa kynnystä, suurta lompakkoa tai sateenvarjoa. Mikä tapahtuman nimeksi sitten tuleekaan, järjestetään se sisätiloissa ja omana itsenäni henkilökohtaisesti vastuun kaikilla osa-alueilla erityisesti silloin jos muita tekijöitä ei ilmaannu.

2) Taloudellista tukea paikalliselle urheilulle

Eikä ihan mille urheilulle tahansa, vaan Pekolan Iskun salibandyn III-divisoonassa tahkoavalle superlahjakkaalle naisten joukkueelle. Blogin osoite pelishortsien vasempaan pakaraan tai vilkkuva banneri kotisivuille. Vihreys mukaan urheiluun. Paavo on myös tyttöjen ystävä.

3) Avauksia, aloitteita ja tarpeellisia puheenvuoroja

Kunnallisen päätöksenteon on oltava avointa, läpinäkyvää ja selkeäsanaista. Jos minut valitaan, lupaan kertoa sen missä mennään, mitä tehdään ja mitä mieltä minä / me olemme. Ajatuksistani teen myös ehdotuksia, avauksia ja aloitteita, jotka ovat pohdittuja, vähemmän populistisia ja toteutuskelpoisia. Kaikkihan tätä lupaavat, mutta eivät tämän jälkeen yleensä kykene edes niihin populistisiin.

Näiden lupausten lisäksi henkilökohtaisessa minässä nyt tuskin muita muutoksia tapahtuu. Samanlainen positiivinen veijari, sopivasti provokatiivinen sanavalmis ituhippi kuin ennenkin. Mikään ei siis muutu, mutta mahdollisen luottamustehtävän mukanaan tuomia vastuita ja velvollisuuksia kylläkin, joita omaehtoisesti kasvatan vielä yllämainituin tavoin. Ettei oma aikani toivottavasti sunnuntaina saatavan luottamustoimen myötä vähenisi energiaa myös Ämylle, työlle, rakkaudelle ja muulle omaehtoiselle aktiivisuudelle.

Das Kultur

2008-10-20T21:29:00.002+02:00

Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri (siis näin se oikeasti kirjoitetaan) jatkaa päivittäistä ennätysten parantelua. Villit vuodet -musikaali rikkonee 19000 varatun lipun rajan tällä viikolla ja tästä määrästä yli kymmenentuhatta on konkreettisesti myyty Vexi Salmen elämästä kertovaan musikaaliin hinkuville. Viihteellistä, sopivan kevyttä ja lähes kaikkia miellyttävää teatteria, joka myös taloudellisesti on kannattavaa. Samalla kopautetaan polveen niitä epäilijöitä, joiden mielestä Hämeenlinnan kaupungin miljoonatakaus uudelle teatterirakennukselle koskettaa vain marginaalista yleisöä. Jos jatkossakin esitysten asiakaskunta on edes inasen siitä monipuolisuudesta, kuin mitä Villeissä vuosissa se on ollut, on Hämeenlinnan asukaskunta laajempaa kuin mitä kukaan on osannut arvata, pitäen sisällään kaiken mahdollisen Vogoneista vasenkätisiin afro-eskimoihin. Lippuja musikaaliin ovat ostaneet kaikenlaiset ihmiset. Tämän jos jonkun minä tiedän.

Tämä ei ole teatterin maksettu mainos. Oli mulla asiaakin...

Kaupunki tarvitsee teatterinsa, Verkatehtaansa ja muut isolla rahalla rakennetut ja yhtä isolla ylläpidetyt kulttuurilaitoksensa, mutta unotamalla ruohonjuuritasolla toimivat kulttuurihörhöt, harrastelijateatterit, taiteilijaseurat, nuorten bändikokeilut ja muun ihmisistä kumpuavan taiteen tekemisen syö kaupunki omaa jalkaansa ja parin vuosikymmenen kuluttua huomaa kulttuurilaitosten käyttäjämäärän laskevan samassa suhteessa ikäihmisten luonnollisen poistuman kanssa. UG-tekijöiden toimintaresurssit niin rahana, tiloina, keikkoina, näyttelyinä, pienempänä byrokratiana ja monipuolisempana kuin nykyinen tukipolitiikka ei maksaisi paljoa nykyistä mallia enempää, mutta tekisi enemmän hyvää. Ajatus jokseenkin samalla tasolla kuin muutama viikko sitten sanailemani kirjoitus yhdistysten arvostusvajeesta. Samoin myös marginaalissa elävät kulttuuritoimijat elävöittävät kaupungin kulttuurielämää kuin arvostettu teatteri tai miljoonien kulttuurikeskus. 15-vuotiaiden tyttöjen punkbändi tosin ei koskaan kutsu kaupunginjohtajaa uuden demonsa ensikuunteluun. Ehkä heidänkin pitäisi?

Bändien treenikämpät olisi kokonaisuudessaan oma aiheensa. Erityinen pelko perseessä on suurkunnan tulevat harjoitustilat. Kaikilla Hämeenlinnan alueella junttaaville yhtyeille pitäisi mahdollistaa tasa-arvoiset mahdollisuudet hakeutua kaupungin hallinnoimiin harjoitustiloihin, mutta nykyisessäkään Hämeenlinnassa ei soittajille riitä edullista tilaa luoda pohjaa tuleville arvostelumenestyksille. Heitän palloa tyhjiin varastohalleihin, navetoihin ja ylipäänsä tiloihin, joihin pienellä remontoinnilla ja akustoinnilla olisi mahdollista luoda oma pieni treenikämppäyhteisönsä. Hallinnoi sitä sitten Hämeenlinnan kaupunki, yksityinen henkilö X tai oma huokean hintaiseen tilavuokraukseen keskittynyt yrityksensä, saattaisi pienellä panostuksella ja suurella sydämellä saada paljon ystäviä, arvostusta ja nimensä levyjen kansilehdille.

Ei sillä rikastumaan pääsisi, mutta koska Suomessa olisi kulttuurilla tienannut?

Urheilusta ja aktiivisuudesta

2008-10-19T19:54:00.002+02:00

Kaupungin palloylpeys, FC Hämeenlinna päätti kautensa Ykkösessä sijouttumalla kolmanneksi. Ei huonosti, pisteen päähän jääminen karsinnoista tosin nyppii, mutta ennemmin näin kuin mahdollinen nousu liigaan, jonne joukkueen taloudellinen tila ei tällä hetkellä vielä kuulu. Tulevaisuudessa on vuosia. Myös hämeenlinnalaiselle jalkapalloilulle Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

Oma päiväni kului eräällä tavalla myös urheillen. Pyöräilyä, reipasta askellusta, portaita ja postiluukkuja. Näiden vaalien yksi söpöimmistä esitteistä katoavat vinhaa vauhtia ja joutuvat toivottavasti luettavaksi. Synnyttävät Vihreän herätyksen ja vaikuttaa kunnallisvaalien äänestystulokseen niin, että Hämeen Sanomien lienee parasta ryhtyä kilpailuttamaan uutta gallup-tehtailijaa. Urheilusta on kuitenkin mainittava, että urheilukeskus Hämeenkaari on mitä mainioimmalla paikalla tällä hetkellä. Totta on se, että kyseinen menneiden aikojen kaikuja kuiskiva kolossi ei ole ollut oikealla vuosikymmenellä aikoihin, mutta saavutettavuudessaan, oli saavuttajana sitten koululuokka, vammaisryhmä, teatterin sählyvuoro tai mummojen tuolijumppamessut on sijainti kaikille yhtä tasapuolinen ja läheinen. Remonttia ja lisäneliöitä halli kaipaa, siirtoa ei. Ei Pullerille tai jäähallin viereen, vaikkakin hallin sijainti Ahveniston kainalossa nostaisi alueen profiilia liikuntakeskuksena. Hämeenkaari pysyköön Hämeensaaressa ja moottoriradalta otettakoon moottorit pois.

Hämeen Sanomat olivat listanneet nettilehdestään linkkejä ehdokkaiden kotisivuille / blogeihin. Mielenkiinnosta klikkailin muutamia ja nopea analyysini monesta oli, että interaktiivisuuden aikakaudella myös aktiivisuuteen olisi syytä panostaa. Nettisivut, joiden sisältö on ehdokkaan kuva ja sössöttävään liirumlaarumiin perustuva slogan mallia "Yhdessä yli eilisen", "Perheiden pelastaja" tai "Airbagina elämän oravanpyörässä" (itse keksin. toivottavasti kenelläkään ei oikeasti ole mitään tuollaista) eivät minun mielestäni kerro ehdokkaasta yhtään mitään. Olen siis tässäkin suhteessa melko tyytyväinen omaan saavutukseeni nettikampanjoinnista, jossa ei ole Flashia, ei ääntä, ei edes konkreettisia kotisivuja. Vain riittävän usein päivittyvä blogi, jossa ajatuksia ja analyysia pelkkien irtolauseiden sijasta, mutta joskus myös jotain aivan muuta, epävirallista ja epäasiallista merkiksi siitä, että hetkellinen virallisuus ei ole merkki loputtomasta tylsyydestä.

Viimeinen viikko käynnistyy. Kuusi päivää vaalityötä ja palkkatyöt siihen päälle. Saanhan viikon päästä tuulettaa. Saanhan?

Toivottavasti painettavaa sanaa

2008-10-18T07:16:00.004+02:00

Viivan alle kätketty viesti lähetetty torstaina 16.10. Hämeen Sanomiin julkaistavaksi. Tämän päivän painettua laitosta en ole käsiini saanut ja tuotannollisista syistä, kenties muidenkin tekstien takia julkaisupäivä saattaa venyä tulevaan jos ei tänään ole ollut. Tässä tekstiä kuitenkin jo blogattuna...

Saa lukea.

---

Asennevamman opiskelijoita kohtaan loputtava

Puistojen kaupunki, jääkiekkokaupunki, maailman suurin valaistu hautausmaa. Rakkaalla lapsella, Hämeenlinnalla, on monta nimeä. Nykyinen, mutta vielä merkittävämmin tuleva suur-Hämeenlinna on kotikaupunki myös monelle opiskelijalle. Kaikki koulutusasteet kattavasta paletista ja valtakunnallisesti arvostetuista yksiköistä huolimatta ei Hämeenlinnaa usein kuule kutsuttavan opiskelijakaupungiksi. Opiskelijat ovat yrittäneet tuoda itseään esille, mutta tähän asti päättäjiltä on puuttunut tahto kuunnella.

Ihmisryhmänä opiskelijat poikkeavat täysin muista yhteiskunnan luokista. Odotukset heitä kohtaan esimerkiksi osaamisessa, tehokkuudessa tai luovuudessa ovat loputtomat. Kunnioitus ei tosin ole tasapainossa odotusten kanssa. Heidän saama taloudellinen tuki laahaa vuodesta toiseen ostovoimavertailujen pohjalla ja selvitäkseen taloudellisesti he täyttävät vapaa-aikansa työnteolla. Aina tämäkään ei riitä ja esimerkiksi Hämeenlinnassa asunnon vuokra haukkaa helposti kaikki opiskelijan saamat tuet ja raapaisee osansa pois myös mahdollisesta palkasta. Samaan aikaan yhteiskunta hiillostaa heitä valmistumaan nopeammin osaksi työelämän loputonta oravanpyörää.

Mikä on ollut Hämeenlinnan vastaus opiskelijan ahdinkoon? Kaupunki on vuokrannut oppilaitoksille tonttimaata nimellisellä hinnalla vuosikymmeniksi, maksanut yliopiston professuureja tai muulla tapaa varmistanut opiskelupaikkojen säilymisen alueella, mutta unohtanut kiinnostuksen siihen mitä opiskelijat itse kaupungilta odottavat. Toimivampi, kattavampi ja edullisempi joukkoliikenne, tulotasoon hinnoiteltuja opiskelija-asuntoja tai esimerkiksi opiskelijoiden määrän ja tarpeiden mukaan resursoitu terveydenhuolto. Toiveiden lista on loputon, eikä niiden kirjaamiseen yksikään valtuutettu tai ehdokas ole riittävän kyvykäs. Opiskelijat taas ovat oman tilanteensa parhaimpia asiantuntijoita ja kaupungin oppilaitoksilla, kuten Hämeen ammattikorkeakoululla, Tampereen yliopiston opettajainkoulutuslaitoksella tai toisen asteen oppilaitoksilla on toimivat opiskelija- tai oppilaskunnat, joiden kanssa kaupungin olisi helppo keskustella tulevan suurkunnan opiskelijaystävällisemmästä ilmapiiristä. Päättäjien vastuulle jäisi koota oma ryhmänsä, kutsua opiskelijaedustajat säännöllisesti saman pöydän ympärille ja ryhtyä yhdessä rakentamaan kaupunkia, jonka myös opiskelijat kokevat omakseen. Uskon, että kunnioituksen lisääminen heitä kohtaan mielipidettä kysymällä nostaisi myös opiskelijoiden arvostusta kaupunkia kohtaan ja vähentäisi niiden turhautuneiden määrää, joille muutto välinpitämättömältä paikkakunnalta on yksi ensimmäisiä tekoja, mikä valmistumisen jälkeen toteutetaan.

Hämeenlinnalla on jo vuosia ollut mahdollisuus muuttua opiskelijakaupungiksi opiskelijamäärän lisäksi myös asenteiden tasolla. Vaikka nuoret ja opiskelijat eivät käytä äänioikeuttaan vanhusten tavoin, ei se ole peruste heidän unohtamiselleen. On äänestäjien päätettävissä, onko myös tulevan suurkunnan valtuusto kiinnostukseltaan välinpitämätön opiskelijoita kohtaan, jotka taloudellisten etujen lisäksi osaisivat olla tyytyväisiä myös asenteissa tapahtuviin muutoksiin.

Paavo Raappana
kunnalisvaaliehdokas (vihr.)
Hämeenlinna

Mauton, väritön ja hajuton

2008-10-16T21:37:00.003+02:00

Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto. Ikärakenteeltaan kieroutunut ryhmä ihmisiä. Harmautta ja värittömyyttä, jota kohtalon oikusta on ilahdutettu muutamalla alle 35-vuotiaalla tai ihmisillä, joilla jostain muusta syystä on ollut kykyä erottua edukseen. Tai no nyt edes erottua. Iisakki Kiemunki, Sari Rautio, Kylli Kylliäinen tai Reijo Martikainen ovat esimerkiksi ihmisiä, jotka saattavat niminä olla tuttuja myös henkilöille, joiden kiinnostus kunnallista päätöksentekoa kohtaan ei ole samaa kuin esimerkiksi itselläni. Vastakohtina tunnettuudelle onkin sitten tarjolla esimerkiksi Risto Helminen, Sirkka Hutu, Maire Rissanen tai Juha Tuomi. Siis ketkä?

Kaikki ei ole niin harmaata kuin miltä saan sen kuulostamaan. Kunnallista päätöksentekoa tehdään joukkueena ja valtuuston kokoukset ovat kerran kuussa kokoontuva näytelmäkerho. Todellinen päätöksenteko tehdään lautakunnissa, mutta uskallan epäillä joidenkin ihmisten hiljaisuutta myös niissä. Suurissa ryhmissä on helpompaa pitää suu kiinni jos ryhmäkaveri pitää ääntä itsensäkin puolesta. Suitsutusta en tosin anna aina omillenikaan. Kiukuttelu valtuustossa ei auta jos lautakunnissa ja kabineiteissa on ollut kyvytön joukkuepelaamisen taidolle toisten puolueiden kanssa. Toivottavasti tulevat neljä vuotta ovat Vihreiden Hämeenlinnassa röyhkeämpää, juonittelevampaa, mutta myös kompromissit paremmin hyväksyvämpää politiikkaa. Kaveria pitää osata kusta silmään ja kertoa omat ajatukset toiselle hänen ominaan. Joskus myös tunnustaa olleensa väärässä. Loputtomalla ämpyilyllä pieni saa taatusti turpaan, vaikkakaan en vielä mene edes lupaamaan, että olisimme pieniä.

Taannoin kesällä muistan lukeneeni uutisen, jossa kerrottiin kansalaisten haluavan valtuustoihin hyviä tyyppejä. Ajatus kuulostaa järkevältä. Hyvä tyyppi kuulostaa enemmän normikaupunkilaiselta kuin yksikään neuvos, tuomari tai tohtori. Valitettavasti neljä vuotta sitten tulos ei mennyt yksiin toiveiden kanssa. Tai sitten kesällä kysytty mielipide on muotoutunut kuluneen neljän vuoden aikana ihmisten kyllästyessä ei itsensä näköisiin valtuutettuihin.

Hämeenlinnan ehdokaslistat eivät tosin näissäkään vaaleissa loista nuoruudellaan. Harmautta, ankeutta ja ihmisiä, joita ennen vaaleja ei koskaan nähnyt missään. Yksi lisäelementti on myös vaalien ajaksi takaisin työelämään palanneet eläkeläiset, jotka ovat kirjoittaneet ammatikseen jotain, mitä eivät vuosikymmeniin ole olleet. Toisaalta, onhan Paavo Raappanankin kohdalla vaalitaulussa titteliksi kirjoitettu festivaalijärjestäjä, johon minulla ei minkäänlaista tutkintoa ole. Väitän kuitenkin täyttäväni nykyistä elämääni festivaalijärjestäjänä paljon enemmän kuin mitä Terttu Mertanen koulunjohtajana.

Vaikka esimerkiksi Ämyssä tai HAMKOssa tekemäni asiat ovat olleet vapaaehtoista ja epäpoliittista panostani kaupungin ankeuden kukistamiseksi, toivon hartaasti että siitä on ollut hyötyä myös näitä kisoja ajatellen. Minä olen tehnyt, näkynyt ja ollut Hämeenlinnalle hyvä tyyppi. Minä olen parempi ehdokas kuin moni muu, jopa parempi kuin moni valtuustossa jo vähintään neljä vuotta istunut mauton, väritön ja hajuton.

Koko kansan olohuoneesta

2008-10-14T21:33:00.006+02:00

Muutama päivä sitten, kommentissa esitetyn kysymyksen innoittamana...

Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta HAMKOn kunnallispolittinen ohjelma toivoi alueen kirjastoilta toimivampaa yhteistyötä. Yhteistyöllä, tai sen visioinnille mentiin nykyistä mallia syvemmälle, jossa saan halutessani kirjan Hauholta tai renkolainen hipsteri albumillisen Belle & Sebastian -yhtyeen herkkää runopoikahissuttelua. Tämä haaveiltu yhteistyö toisi yhteen kaikki alueen kirjastot; Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, HAMKin kirjastopalvelut, mutta miksei myös Tampereen yliopiston OKL:n kirjastosta löytyvät, ensisijaisesti kasvatustieteisiin kallellaan olevat niteet. Oma visioni ei niputtaisi kaikki tahoja saman järjestelmän alle, vielä, sillä onhan tällä hetkellä käytössä oleva Nelli-portaali edes auttava apuvälinen kertomaan, mitä muilla on tarjottavanaan. Kaukana haaveissa siintää kuitenkin alueen kirjastojen yhteinen kortti. Vaivattomuus olisi yhteistyön etu. Kaunokirjallisuuden saaminen ei tälläkään hetkellä siihen pieneen pirttiin ole liian haasteellista, mutta opintoihin liittyvän, HAMKin tai OKL:n kirjastosta lainattavan materiaalin saaminen taajamien ulkopuolelle esimerkiksi autoa omistamattomille ei enää sujukaan täysin mutkattomasti. Rahaahan se vaatii, mutta kyse on on myös kehittämisen halun puutteesta. Onkohan kukaan edes pohtinut tätä yhtenä mahdollisuutena?

Koneet ovat kirjastoissa korvaamaton apu. Myöhästyneet kirjatkin on helpompi palauttaa automaattiin kuin joutua kirjastonjoitajan arvostelevan (jota ei kyllä koskaan saa) katseen alle.
Vielä suurempi apu on kuitenkin osaava henkilökunta, jotka auttavat löytämään sen hyllyn näkyvimmälle paikalle jemmatun kirjan ja opastavat kerta toisensa jälkeen tyhmää käyttämään monimutkaisia artikkelinmetsästysohjelmia. Jos siis esitän kehitysideoita ja annan vaihtoehdoiksi; a) uusia koneita b) yhteinen kirjastojärjestelmä c) osaava ja oikeudenmukaisesti palkattu henkilökunta d) lisää poppista ja muuta musaa on oma vastaukseni vaihtoehto C. Mukava, palkkansakin puolesta motivoitunut kirjaston setä tai täti näyttänee minulle mikä on yksinkertaisin tapa kaivaa monimutkaisista portaaleista esiin jonkun toisen kirjaston aineisto- tai artikkelitarjonta. Levyni haen kuitenkin Levykellarista ja koneita on tällä hetkellä apuna juuri sopiva määrä.

Tulevalta Hämeenlinnalta toivon kunnioitusta ja tahtoa kirjastopalvelujen säilyttämiselle. Kaupunginosakirjastot ovat tärkeä osa arkea alueen vanhuksille ja lapsiperheille, joiden pääsy tiettyyn aikaan pääkirjastolle on vieläkin vaikeampaa kuin kiireisille opiskelijoille. Mitä kehitystyötä palveluiden rikastuttamiseksi sitten tehdäänkään, jos tehdään, ei sitä tule viedä eteenpäin yhdenkään kirjaston työntekijän työpaikan kustannuksella. Ja kirjastoauto huolehtikoon painetun sanan joukkoliikenteestä jatkossakin. Aamen!

Kaduilla kuulee

2008-10-13T07:33:00.002+02:00

Viime lauantaina tuli koettua Vihreän katukampanjoinnin tekemistä taas muutaman tunnin ajan. Hyvää fiilistä ehdokkaiden kesken, puhdasta asiaa Vihreästä Hämeenlinnasta, ohikulkijoiden hymyileviä kasvoja, ojentuneita käsien tiedon vastaanottamiseksi sekä halveksuvia ilmeitä ja lievästi solvaavia lausahduksia meistä ja aatteistamme. Hyvänä esimerkkinä lievästi juopunut mieshenkilö, jonka mielestä on jo liian myöhäistä kattaa moottoritie sekä rakentaa kauppakeskus sen päälle, mutta siitä huolimatta se on rakennettava. Herra ei hyväksynyt poikkeavan kannan perusteluiksi nykyisen keskusta-alueen näivettymistä, suunnitellun rakennustyömaan pehmeää, soistunutta maaperää tai Lempäälän Ideaparkin olemassaoloa. Hänen mielestään Helsingistä ja Tampereelta tultaisiin käymään kahvilla, pikkuputiikeissa ja tankkaamassa. "Verovaroja, julkisuutta ja plaahplaahplaah..." Kun hän oli tehnyt selväksi ettei aio meitä äänestää, hän kertoi lähtevänsä Kokoomuksen teltalle hakemaan oman ehdokkaansa, lähti määrätietoisin askelein astelemaan pois, hidasti vauhtiaan ja astui sisään ravintola Tawastia Bankiin. Kenties ohramaltaiden aromi oli ruiskukan viekoittelevaa tuoksua voimakkaampi?

Esimerkkinä lyhyemmistä vuoropuheluista ovat mm. "Vihreät ovat paskaa, kaiken vastustajia, kehityksen jarruja ja maailman syöpä..." Vihreyttä kohtaan pysyvää asennevammaa tuntevat ihmiset saavat yleensä puoleltani osakseen iloisella äänellä lausutun vastauksen, "Kiitos samoin!" Ehdokkaille saa aukoa päätään, mutta jos samalla tuo selväsanaisesti vittuillen esille sen, ettei koskaan aio Vihreille ääntään antaa, annan itselleni luvan provosoida häntä takaisin. En kuitenkaan suututa ketään, ellei joku ole jo valmiiksi suuttunut.

Lauantai-aamupäivien muutaman sadan otannalla otettu empiirinen tutkimus kuitenkin osoittaa, keski-ikäisten mieshenkilöiden suhtautuvan Vihreyteen kaikkein nihkeimmin. Eläkeikään ehtineet ottavat sentään esitteen vastaan tai kieltäytyvät kohteliaasti, mutta heitä kierroksen nuoremmat ovat tylyydessään ylivoimaisia ykkösiä. Kiitos siitä heille. Niin pitkään kuin heidänlaisiaan on, tietää, että vihreää vallankumousta tarvitaan.

Uusi viikko, uudet kujeet ja kaksi viikkoa kampanjointia takana. Sitten voimme julistautua voittajiksi.

Paavolta Paavolle

2008-10-09T15:05:00.002+02:00

Paavo Lipponen, tuo Töölö Gymillä näköhavaintojen mukaan muutakin kuin hiuksia föönillä kuivaava nallekarhu murahti taas. Paavo vaatii tolkkua EU:n ilmastohypeeen, lisää ydinvoimaa ja pyytää EU:n turvaamaan energiantuotannon nykyiset jämähtäneet muodot siitä maksetun hinnan pysymisen mahdollisimman muuttumattomana. Lipposelle ja muille keski-iän ja kuoleman välimaastossa kekkuloiville sedille tuntuu olevan aivan sama, mikä maapallon tila on tulevien sukupolvien sitä tallatessa ja kuinka monta ydinjätetynnyriä tulevaisuudessa valuu pohjavesiimme, kunhan heidän sukupolvensa saa elää elämänsä onnellisena loppuun saakka lämpöpatteri punaisena hohkaen ja junttiauto tallissa kiiltäen. Tämä kaikki myös mahdollisimman edullisesti.

Minä en vain ymmärrä.

Toisaalta. Yhtä ymmärtämätön ja uusiutumiskyvytön olen itsekin ja jos energialobbari Lipponen tahtoo minua solvata, hän sen tehköön. Kantani on se, että otan ilmastonmuutoksen vakavasti, kannatan ekologisia, uusiutuvia ratkaisuja ja suhtaudun kriittisesti ydinvoimaan, sillä sanoi Paavo Lipponen tai Eeva-Riitta Korhola mitä tahansa ei minulle ydinvoima ole turvallinen vaihtoehto ja vielä vähemmän silloin jos niitä rakennetaan nykyistä enemmän. Olen siis voimakkaasti viherpesty, kyvytön käsittämään uusia ratkaisuja ja valmis vähentämään omaa kulutustani ja lisäämään taloudellista menetystäni siksi, että tätä palloa olisi jäljellä vielä tulevaisuudessa.

Tämä ei ole hypeä. Tämä on huolestuneisuutta.

Ajatuksia kupin takaa

2008-10-07T08:12:00.003+02:00

Iso kuppi tsaffia ja edessä jostain syystä kotiin kannettu Hämeen Sanomat. Mitä aiheista saa irti...

Avaussivulla, pääkirjoituksen alapuolella "Alanurkka" -osiossa Tuomo Tamminen arvailee, että jos Johanna Korhonen olisikin ollut Juhani? Sopivasti asiallinen teksti, jossa Korhosen herättämän keskustelun arvostamisen lisäksi heitettiin ilmaan ajatusta myös kohun sukupuolisidonnaisuudesta. Tottahan tuo tavallaan on. Baarijonossa suutelevat naiset keräävät katseita kun suutelevia miehiä mätetään valitettavan usein turpaan. Juha Mieto ymmärtää lesboja, mutta ei homoja tai se että paperimiesten palkankorotusvaateita kuunnellaan, mutta sairaanhoitajien vaatimusten kohdalla asianosaisia pyydetään olemaan hiljaa. Ehkä naisen oikeuksien puolustamiselle tässä asiassa on helpompaa olla yhteisesti samaa mieltä ja leimaantuminen kummajaiseksi ei ole niin todennäköistä. Pisteet kohun nostattamasta keskustelusta kuitenkin Lapin Kansan henkilökunnalle päätoimittajan ryöpyttämisestä ja Vasemmistoliiton päätöksille olla käyttämättä Alman palstatilaa. Kenties mediatalossa tutisee enemmän kuin arvelemme?

Tampereen yliopinton opettajankoulutuslaitos ryhtyy kuvataideyhteistyöhön taideteollisen korkeakoulun kanssa tavoitteena myös kuvataideopettajien kouluttaminen Hämeenlinnassa. Mainio asia. Kannatavaa niin opettajaopiskelijoille kuin tuleville oppilaillekin, mutta toivon että OKL:n kuvataide- ja kulttuuri-innostus saa jatkoa myös yhteistyöllä HAMKin kulttuurialojen kanssa. Korkeakoulujen välisessä yhteistyössä ei häviäisi kukaan, vaikka yliopistomaailman viimeisillä jäärillä on vastaavanlaisia ongelmia ammattikorkeakoulujen hyväksymiseen kuin Juha Miedolla seksuaaliseen erilaisuuden arvostamiseen.

Mielipidesivuilla Veikko Päiviön mielestä energiansäästölamput eivät säästä energiaa, koska eivät tuota yhtä hyvin lämpöä kuin antiikkisen hehkulamput. Veikko olisi tuskin lähtenyt Vihreiden kunnallisvaaliveturiksi, vaikka koko joukkueen voimalla olisi kysytty. Kenties Veikon kaikki voimat menevät katossa roikkumiseen, jossa hän nauttii hehkulamppujen tuottamasta lämmöstä. Voimia vaalitoreille tuskin olisi ollut?

Hyvän lopun aamulle kahvikupposen lisäksi antoi graffiteja diggaava mummo, Maili Mustonen. Rouva on antanut latonsa seinän tyttärenpojan graffitiharrastuksen käyttöön. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Samassa jutussa haikailtiin kaupungin luovuttamien tilojen käyttöön graffititaiteilijoiden maalausvimmaa hillitsemään. Maalaukset ovat kaupunkitaidetta siinä missä patsaatkin. Teeman nostaminen tapetille saattaisi herättää jopa keskustelua. Pitäisikö?

Kohta töihin...

Sanailua

2008-10-02T21:17:00.003+02:00

Märkää ja sateista. Kostea asfaltti syö autojen ajovalot itseensä ja jalankulkijat katoavat kuljettajan näkökentästä. Toivottavasti ihmiset löytävät taas heijastimet osaksi pimenevän loppuvuoden pukeutumista. Itselläni ei sellaista vielä ole. Huomenna kaivan laatikoita ja kiinnitän itseeni tuon suojelevan muovinpalan. Takana kaksi liian pitkää työpäivää. Ihmisiä olen kohdannut paljon. Itseasiassa ihmiset ovat tietoisesti tulleet tapaamaan jopa minua. Näillä tapaamisilla ei tosin ole mitään tekemistä vaalien kanssa. Joku on parhaimmassa tapauksessa saattanut minut tunnistaa, mutta moraalini ei kuitenkaan ole niin löyhä että lobbaisin itseäni töiden lomassa. Vaalityö vapaa-ajalle. Jos vapaa-aikaa on...

Lapin Kansan nykyinen päätoimittaja paljastui viimeisinä kuukausinaan erilaisuutta pelkääväksi seniiliksi vanhaksi mieheksi. Heikki Tuomi-Nikulan mukaan samaa sukupuolta kanssa suhteessa elävä ei pelkästään edustaisi lehteä vaan koko maakuntaa. Odotan Heikki-sedän tarkempaa analyysia siitä, mitä vaarallista Johanna Korhonen olisi maakunnalle saanut aikaan. Suomalaisen yli-ikäisen miehen sielunmaiseman ankeutta viime päivien mediakohu on valitettavasti todistanut. Yhden miehen sielunmaiseman ankeutta ainakin. Koko miehisen sukupuolen leimaaminen tämän esimerkin perusteella olisi vähemmän järkevää.

Kaksi päivää lokakuuta takana ja kaupoissa myydään jo glögiä, piparkakkutaloja ja huhujen mukaan Tamperekin on kiinnittänyt jo jouluvalonsa. Onneksi lähikauppani myi myös aurinkorasvaa puoleen hintaan. Kai tämä johtuu siitä ilmastonmuutoksesta?

Koneistuva yhteiskuntamme

2008-09-30T20:23:00.003+02:00

Anonyymi Heidi kommentoi eilistä,
"En löydä yhtään sopivampaa ehdokasta, vaikka hakukoneet muita tuputtaakin"
Kiitos Heidi. Olen siis saanut ainakin kaksi ääntä. Suosittele minua ystävillesi tai minä saatan ehtiä suosittelemaan ensin.

Siinä missä toissa keväänä vaalikoneet tiesivät oman paikkansa, olivat luovia ja monipuolisia, on tänä syksynä täyttämäni olleet enemmän tai vähemmän pihalla kysymystensä kanssa. En siis epäile lainkaan että Heidi ja monet muut saavat ehdokkaikseen vähän mitä sattuu, mutta toivottavasti edes vähän sinne päin. Vaalikoneet kysyvät omat kysymyksensä ja teemallisesti skaala on paljon suppeampi kuin eduskuntavaaleissa. Omat vahvat mielipiteet asiasta X saattavat siis kokonaan jäädä ilman kirjoittamista, ellei sitä pysty tuomaan esille koneen kysyessä mielipidettä asiasta Y. Hämeenlinnan kaupungin silmien ummistamisesta opiskelijoita kohtaan on vaikea kuitenkin tuoda esille jos kysymykset liittyvät laiturisaunaan, erityissairaanhoidon tilaan tai siihen, viihdynko paremmin kirkossa kuin kaljalla?

Itsensä kanssa ristiriitaisimman kysymyksen ennätyksen kysyi ehdottomasti Ylen vaalikone. Kysymyksellä "Moottoritien kattaminen ja muu kaupunkikeskustan vahvistaminen on hyvä tapa kehittää Hämeenlinnaa?" Yhtä oivaltavia kysymys olisi voinut olla, "Kuusi pulloa Koskenkorvaa, tiedostamaton koomakänni, itsensä päälle oksentaminen ja muu sivistynyt tapa nauttia alkoholia on miellyttävä tapa tavata ystäviä?" Ylen kysymyksessä en vain pysty ymmärtämään, mitä tekemistä nykyisen keskusta-alueen näivettämisellä moottoritien päälle rakentuvan kauppakeskuksen myötä on kaupunkikeskustan kehittämisellä. Onko toimintojen siirtäminen pois sieltä, missä tällä hetkellä apua tarvitaan kahden, vielä tällä hetkellä suurimman valtuustoryhmän ratkaisu ongelmiin? Eihän matka moottoritien ja torin välillä ole suuri, mutta kolme-neljäsataa metriä autoistuneessa yhteiskunnassa voi olla liian pitkä matka käveltäväksi.
Onneksi samassa vaalikoneessa tiedusteltiin myös kantaa torin alle rakennettavasta parkkipaikasta. Pitikö vaalikoneen laatija sitä niin merkittävänä kysymyksenä, että monta oikeasti ajankohtaisempaa asiaa pystyi sivuuttamaan? Suunnitelmien mukaan uusi kauppakeskus pitää sisällään parkkitilaa myös 700-800 autolle, joten ilmeisesti torillekin on saatava oma autotallinsa. Hämeenlinnan kutsuminen Suomen suurimmaksi valaistuksi hautausmaaksi on kohta vanhanaikaista. Suomen suurin valaistu parkkipaikka saattaa siis muuttua painajaisunesta totuudeksi jos äänestäjät eivät ole kopeissaan tarkkoja. Toivottavasti he tietävät ketä äänestää jos autoilun sijasta sydän sykkii kevyelle liikenteelle tai vähemmän autoistetulle keskustalle.

Mahtuihan koneisiin myös hyvääkin. Oivallisia kysymyksiä, joilla perustella kantaansa julkisen liikenteen laajemmalle kattavuudelle tai siihen, että ympäristö pystyvään näkemään varojen sijasta arvona, mutta se vastaamisen riemu, mitä keväällä 2007 tirskuin oli vähäisempää. Koneet ovat kuitenkin merkittävä osa kampanjaa, kysyivät ne kuinka typeriä tahansa.

Keskustan kehittämisestä vauhkoan kyllä enemmän toisella kertaa. Myös opiskelijat, ympäristö, kulttuuri, jalkapallo, musiikki ja ruoanlaitto tulevat sisältymään vaalien aikaiseen bloggaamiseen. Kiitos mielenkiinnostanne, kuulemiin.

Päivää ennen painamista

2008-09-29T21:22:00.005+02:00

Oioioi! Näin hetki sitten tulevan esitteeni. Tosin vasta pdf-tiedostona, mutta valmiina sellaisena. Se on hieno. Ulkoasultaan vähemmän leikkisämpi kuin eduskuntavaalien kortista kurkistava vallanraappaaja, mutta herttaisuudeltaan astetta hempeämpi, kenties jopa vihreämpi? Pisama Artin Marille kiitos jo tässä vaiheessa ja kiitos myös Anne-Mari Ikoselle upeista kuvista. Huomisaamuna aamureippailu painotaloon, tilaus vetämään ja koneet huutamaan. Toivottavasti myöhemmin tällä viikolla äidit ja tyttäret saavat ihastella yhtä Hämeenlinan tyylikkäimmistä vaaliesitteistä ja toivottavasti ilmoittavat myös isille ja pojille, "että satakymmenen, se Raappanan Paavo saa koko meidän perheen äänet."

Näistä internetin ajoista huolimatta toimivalla esitteellä on iso asia kampanjoinnissa. Iso asia ainakin silloin jos esite erottuu, on erilainen ja toimii myös informatiivisesti, mutta antaa ehdokkaasta myös itsensä näköisen kuvan. Keskeltä taitetussa aanelosessa kauluspaita päällä pönöttäminen perheen bordercollie kainalossa ei ehkä ole sellainen? Miltä kuulostaisi tekopirteä jammailu aatteen värisessä jakkupuvussa sen näköisenä kuin koskaan ei ole? Ei kiitos. Ei saisi ääntäni, vaikka joutuisin kirjoittamaan jonkun toisen kuin itselleni kovin rakkaan satakympin. Mutta jos saisin kadulla kävellessäni käteeni tai luukutettuna postilaatikkoon jotain sellaista kuin mitä oma kuvani tulee olemaan, saattaisin ääneni antamista jopa harkita. Suloinen, asiallinen, nöyrä, mutta etäisesti itsevarma. Vihreät tennarit, kulahtaneet farkut, indievässykän semirankka rokkitakki ja punavihreä pipo. Näytän itseltäni ja oikeasti tykkään siitä, mitä painokone tulee suoltamaan. Sanotaan, että itsensä hyväksymällä saa voimia.

Mielipiteet terävöityvät, hymy herkistyy ja sanat selkeytyvät teatterin lipunmyynnin puhelimeen vastatessa. Isäni kertoi taas muutaman kirjoitukseni olleen vihaisen nuoren tilitystä. Miksei niitäkin olisi. Onhan niin moni asia tässä kaupungissa huonommin kuin voisi olla.

Esitteiden valmistuttua tähänkin blogiin lisätään kaksisanainen vaalislogan ja esitteet lähtevät jakoon. Tarjoilua (jos siis ehtivät siihen mennessä) Hämeenlinnan torilla tulevana lauantaina ja mahdollisesti jopa Rengossa saakka. Tervetuloa!

Yleishyödyllinen yksinäisyys

2008-09-28T21:39:00.002+02:00

Uudessa kodissamme vielä ensimmäisten viikkojen ajan valkoisen autiona seissyt eteinen sai tänään väriä pintaansa. Maalipensseliä ei heilutettu, mutta teippirulla vinkui vuosien varrella kerääntyneiden julisteiden kiinnittyessä limittäin ja lomittain toistensa päälle. U2, Red Carpet, Rubik, Viola, Jonna Tervomaa, Lemonator jne. Kaikki sulassa sovussa sopivasti toinen toistensa päällä. Perinteisten bändijulisteiden lisäksi mukana oli luonnollisesti myös Ämyrockin tai Ämyn klubien postereita. A3-kokoisia printattuja muistoja siitä, että ilman taloudellista korvausta on omaa vapaa-aikaansa antanut elävämmälle kulttuurille ja kaikkien saavutettavissa (paitsi ikärajalliset klubit. sori) oleville musiikkielämyksille. Yhdistystoimija, Hämeenlinnan hyödyllinen idiootti aion kuitenkin olla myös tulevaisuudessa.

Ämyn ja muidenkin yhdistysten toiminta on riippuvaista innokkaista ihmisistä, mutta innokkuus tarvitsee kaverikseen myös resursseja. Eivät uskonnolliset yhteisötkään toimi pelkän pyhän hengen voimalla, joten miksi yleishyödyllisten yhteisöjen pitäisi? Pienikin summa rahaa on yhdistystoiminnasssa paljon, mutta Hämeenlinnassa ei viime vuosina ole pienten summien jakoa ole nähty hyödylliseksi. Pienentyneen jakokassan myötä tukea ovat saaneet vain suurimmat ja perinteiset, joihin Ämykin onneksi luetaan, mutta tuoreet pienemmät ovat valitettavan usein saaneet vain kiitoskirjeen mielenkiinnosta toiminta-avustuksia kohtaan ja tililleen nolla euroa. Vaikka Ämyn saamista rahoista olenkin onnellinen ja koen ne ansaituiksi, pistää vihaksi kuitenkin se, että yhdistystoiminnan tuoretta verta ei kaupunki toiminnallaan kasvata, vaikka jatkuvuuden turvaamiseksi tilanteen pitäisi olla täysin päinvastainen. Arvostuksen puuttuessa oma iloisuus hiipuu ja kukaan ei toiminnasta kuule jos mahdollisuudet sen ylläpitämiseen on omasta lompakosta kiinni.

Syytä on kuitenkin muistaa, että resurssit voivat olla muutakin kuin rahaa. Helposti varattavat maksuttomat kokoontumistilat, ohjeita yhdistystoiminnan kiemuroihin, mahdollisuus toiminnan esittelyyn, kyniä, paperia, arvostusta tai edes vähemmän byrokratiaa ja turhaa laskutusta. Vai aikooko kaupunki jatkossakin laskuttaa itse tuottamillaan palveluilla yhdistystoimijoita, ilmaisia orjiaan, joiden mielestä yhteisen hyvän tekeminen omalla vapaa-ajalla nyt vaan on helvetin hauskaa?

Nimim. "kaupungin teknisen viraston vuokra Ämyrockin turva-aidoista 80 euroa"

Johtopäätöksenä omaan ajatteluuni voin siis sanoa, yhdistys- ja järjestötoiminnan resursseja on ainakin monipuolistettava ja kaupungin omien raamien tai valtion määrärahojen joustaessa, jopa kasvatettava. Jos budjetti pysyy kuitenkin samana, annettakoon muutama hetki pohdintaa myös toiminta-avustusta kohteille. Tuetaanko edelleen osakeyhtiöitä, kuinka paljon kullekin annetaan tai onko osa rahasta korvattavissa muuna avun muotona? Ei se ole niin vaikeaa tai ainakin saan sen kuulostamaan helpolta.

Vielä ilman nimeä

2008-09-22T21:10:00.004+02:00

Kun tekee paljon töitä, ei välttämättä jaksa mitään muuta. Viime kuukausina on tämä tunne ollut melko vahva. Edes vaalit eivät ole kiinnostaneet, paitsi tietysti päivittäin kun vihaisena on hokenut itselleen laiskan paskailun päättyvän huomenna. Viikonloppuna laiskottelu päättyi. Kuusipäiväinen työviikko ei anna armoa, mutta Hämeenlinna tarvitsee myös nuoria mielipiteitä fossiilisten vastapainoksi. Tunnustettavaa on, että nuorempiakin onneksi löytyy. Eihän liki kolmekymppinen on enää viriili teini, mutta kaltaiseni kouluttautumaton Dressman-ketjua karsastava moukka on lähempänä nuorten ajatusmaailmaa kuin moni muu. Näin ainakin kuvittelen, toivon ja haluan uskoa. Lisäksi, olenhan minä keskivertoehdokasta söpömpi. Kyllä minua ennemmin katsoo kuin huonosti istuvaa jakkupukua tai vaimon valitsemaa kauluspaitaa.

Ensimmäisen kappaleen aikana käsitys vahvistui. Vaalit ovat kivoja. Itsensä ja ajatusten myyminen on hauskempaa kuin neljän euron luksusnarunvedon kauppaaminen. Seuraava kuukausi paahdetaan täysillä ja kampanjan lähiviikkojen aikana tehtävät paljastukset iskulauseista, tänään otetuista mainioista promokuvista ja muista kampanjoinnin oheistuotteista tulen tekemään ylpeänä. Kiinnostaahan tämä muitakin kuin vain itseäni?

Kuten vaalikoneissa. On ensimmäisenä täytettävä omat tiedot itsestään. Seuraavaksi käydään asiaan ja joku päivä minäkin kerron miksi moottoritietä ei edelleenkään pidä kattaa, ei varsinkaan jos samaan aikaan kaupankäyntiin kaavoitetut alueet lisääntyvät automatkan päässä olevissa hyperhelveteissä. Hämmästelen myös puolueita, jotka ovat vain vanhusten asialla ja samaan aikaan antavat yhtä paljon ymmärrystä myös lapsille, nuorille ja maahanmuuttajille. Lisäksi kehun vähän Kylli Kylliäisen iloisuutta ja muistan kiittää äänen lehtitaloja niinä päivinä kun Satu Taiveaho ei tuijota minua yhdenkään lehden kannesta kaupan kassajonossa. Hypetän Kiki Pauta ja toivotan kaikki tervetulleeksi Ämyn lokadiskoon Hälläpyörään lauantaina 11.10.

Anna anteeksi rakas blogi. Miksi sinut keväällä hylkäsin? En tiedä, mutta olen tullut takaisin. Onneksi sinäkin olet.

Soi nyt: Shout Out Louds - Out Ill Wills

Kunnallinen käynnistys

2008-09-18T08:00:00.003+02:00

Paavo Raappana is back!

Viime jaksossa tapahtunutta...

Kevät 2008. Jälleen kerran työhön Linnanmäelle. Tulevaisuus sopivasti arvoitus,
mutta miellyttävä sellainen. Ei koulutusta, opintolainaa, ei autoa, ei
rivitalonpätkää, tyttöystävä ja uudet tennarit.

Nyt, syksyllä 2008. Työssä Hämeenlinnan Kaupungin Teatterissa. Tulevaisuus selkeämpi
kuin koskaan. Ei koulutusta, opintolainaa, ei autoa, vuokrakaksio kerrostalossa,
tyttöystävä ja uudet tennarit.

Suhtautuminen elämään positiivista ja osallistuminen kunnallisvaaleihin saanut myös
vaalilautakunnan siunauksen. Hämeenlinnassa on muutettavaa. Tästä eteenpäin,
toivottavasti päivittäin kerron mitä.

Bloggaminen tuli tutuksi jo taannoin eduskuntavaalien alla. Historian lehtien
havinaa kaipaavat perverssit kentien osaavat kaivaa esiin, mitä mieltä olin asioista
silloin. Perusarvot eivät ole muuttuneet miksikään. Kentien ainoa merkittävä muutos
on laktoosi-intoleranssi.

Jatkuu ihan kohta!

Melkoisia veijareita

2008-03-10T19:29:00.003+02:00

Ilkka Kanerva

Kalkki Inerva, leikkisästi lausuttaen Ilkka Kanerva tunnusti räplänneensä virkapuhelimella viestejä jollekin "nakumallille". Parisuhteen ulkopuolinen lirkuttelu ei tiettävästi ole rikollista toimintaa, mutta työpuhelimen käyttäminen siihen on hivenen kyseenalaista. Eihän virka-autollakaan ajeta pariutumisrallia tai eduskunnan varoja käytetä synttärijuhlien kustantamiseen? Ilkka Kanervan naissotkut tosin eivät ole lööpeissä ensimmäistä kertaa. Median juttukierrossa "Ike vonkaa taas" on uutisena yhtä odotettu kuin Miss Suomen bikinivinkit kesän viikonloppunumeroissa tai Jaakko Selin lyttää Linnan pukuloiston -reportaasit. Ei siis mitään uutta.

Tuulikki Ukkola

Kokoomuksen kansanedustaja ehdottaa, että perustuslakivaliokunnan pitäisi selvittää, onko Matti Vanhanen valehdellut kansalle tavasta, miten hän aloitti seurustelunsa Susan Ruusu-Kurosen kanssa. Tuulikki Ukkolan mielestä on tutkittava, täyttääkö pääministerin käytös vaatimuksen, että ministerien on oltava rehelliseksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Tuulikin ehdotus on naurettavan typerä ja ajoitukseltaan täydellinen puoluetoveri Kanervan viestijupakan kanssa. Pisteet kuitenkin Tuulikille oman julkisuuden lisäämisestä. Vielä tänä aamuna en nimittäin tiennyt, että eduskunnasta edes löytyy Tuulikki Ukkola -nimistä kansanedustajaa.

Gustav Hägglund

Puolustusvoimien entinen komentaja todistelee omaa homofobiaansa ja sanoo palkitun animaatioelokuvan fiktion olevan täyttä fiktiota. Todisteeksi Hägglund kertoo marsalkka Mannerheim yrittäneen iskeä Hägglundin äitiä joskus jossakin. Mannerheim ei siis ollut homo (ja entä sitten vaikka olisi ollutkin?) ja Johan Edvin Birger Gustavin ulostulo aiheen ympäriltä Tuulikki Ukkolan tavoin typeryyttä täynnä. Yhtä hyvin voisin kertoa esimerkiksi siitä, miten oma äitini on lapsuudessa pelannut pesäpalloa melkein tenavatähdeksi valitun Timo Turusen isän kanssa. Tällä ulostulolla todistan siis sen, että minä en ole Tenavatähti ja että kykyni osua mailalla palloon lienee peruja äidiltäni saamista geeneistä.

Emma-gaala

Minun mielestäni kyseisellä gaalalla ei ole mitään tekemistä hyvän musiikin kanssa. Ymmärrän sen, että suurten, monikansallisten levy-yhtiöiden masinoima tilaisuus on taiteellisuudesta kaukana, koska juoni rakentuu myynnin varaan. Anna Abreu, Apulanta tai Lauri Tähkäkään ei kuitenkaan nypi niin paljoa kuin lastenmusiikin "parhaimmaksi" valittu Pikku-Orava. Menneisyydessä omat Aatsipoppani tarkasti kuunnelleena säälin lapsia, joille muokatulla äänellä lauletut ja muka humoristiseen muottiin raiskatut aikuisten kappaleet tarjoillaan lastenmusiikkina. Pikku-Oravan "Tosi seedee" on hävyttömintä markkinoinnin väärinkäyttöä mitä tässä musiikkibisnes viime vuonna Suomessa harjoitti. Koko ÄKT haisee kokonaisuudessaan niin pahasti pesemättömälle Alaspäälle että hyi.

Kaksi yhtyettä

2008-03-01T19:35:00.006+02:00

On sääli, että kyseiset yhtyeet esiintyvät Ruisrockissa. Sääli siksi, että festivaalin ilmapiiri ei ole iloisen kesäjuhlamainen, vaan lähempänä ylikontrolloitua poliisivaltiota. Nestemäiset eväät ovat kaikella tapaa kiellettyä ja kiinteäkin materia käydään liian tarkasti läpi. Turvatarkastukset lähentelevät vapaudenriistoa ja asiakaspalvelua on ollut kouluttamassa mitä ilmeisimmin Tavastian henkilökunta. Leirintäalueelle on liian pitkä matka ja monikäyttöinen ja festariolosuhteissa voittamaton ranneke on korvattu yksinkertaisella lipulla. Ja kun kerran olet alueelle mennyt, olet siellä loppuun saakka, tai jos poistut ei paluuta samana päivänä ole.

Musiikillisesti Ruisrock on puolestaan vuosittain isoimpia onnistujia. Festivaalilla esiintyvät yhtyeet ovat lähes poikkeuksetta olleet omaa korvaani eniten hyväilevät. Eivät yhtä persoonallisia kuin Ilosaaressa, mutta merkittävästi rohkeampia kokeiluja kuin Provinssirockissa. Musiikillinen anti siis kumoaa sen, että juoma kourassa riekkuminen ei juurikaan onnistu. Ellei sitten ole niin rikas, että pystyisi pitämään festarifiiliksen yllä anniskelualueen hinnoilla. Tänä vuonna on siis keskityttävä musiikkiin. Sehän festareilla kuitenkin on tärkein asia.

Huhut julkistetaan maanantaina, mutta omat tietotoimistoni, logistinen mahdollisuus ja omilla korvilla toisen yhtyeen jäsenen suusta kuultu lause antaa ymmärtää että kaksi yhdysvaltalaista yhtyettä esiintyvät molemmat Ruisrockissa. Lienee turhaa toivoa, että samana päivänä joten ehkä olen pakotettu valvovien katseiden alle kahtena päivänä peräkkäin. Molemmat on nähty, mutta molempia on myös odotettu. Tänä kesänä kaksi suosikkiani samana viikonloppuna, samassa paikassa, Suomen Turussa...

...loistavat Interpol sekä The National.

Osunko oikeaan? Se selviää ylihuomenna...

Julkishyödyllinen yksilö

2008-02-26T22:16:00.002+02:00

Taas yksi tällainen ilta. Paavo Raappana käyttää omaa aikaansa siihen, että muilla olisi mukavaa. Vihreyttä, Ämyä, opiskelijateatteria tai mistä iltani sitten rakentuukaan on järjestään sellaista, mistä ei lompakko ei liho eikä oma stressi ainakaan vähene. Ehkä olisi aika vaihtaa elämänarvoja pois palkattomasta hyväntekijästä enemmän itsekeskeinen paskakapitalismin suuntaan? Lyödä jokaiselle eletylle tunnille hintalappu ja vaatia kaikesta ei vain itselleen hyödyllisistä asioista käypä korvaus. Ehkä ei, mutta suunnitellessa erästä ilmaisfestivaalia ajoittain vain miettii, miksi on tällainen kuin on? Miksi käyttää oma aikansa siihen, että muilla on kivaa?

Tänä iltana ilmassa on ylimääräinen annos stressin aiheuttamaa katkeruutta. Olisi vain niin mukavaa olla jossakin tuolla muualla. Käyttää omaa aikaansa siihen että vain itse nauttisi, vaikka oikeasti tämäkin on ihan mukavaa. Omassa asunnossaan istuessaan vaan huomaa olevansa näiden asioiden kanssa niin yksin, vaikka oikeasti jossain joku toinen saattaa ajatella aivan samoja katkeria ajatuksia.

Kiitokset tosin lämmittävät. Kiitos niistä.

Tahdon myös sanoa, ettei minua häiritse, vaikka jossakin animaatiossa Mannerheimista tehdään homo. Ehkä onkin ihan tervettä lähteä karsimaan puolustusvoimissa vallitsevaa seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa fobiaa hyökkäämällä ytimeen armeijan viiksekkään esikuvan kautta. Eihän homous tai muuttuminen kentauriksi tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Vai tekeekö? Ei minusta.

Vallankumouksen aatonaattona

2008-02-17T22:10:00.004+02:00

Ylihuomenna rakennetaan lumiukkoja. Ainakin yritetään rakentaa, koska talven ollessa tuollainen kuin on, ei rakentaminen välttämättä ole niin luovaa kuin lapsuuden lumisina talvina. Mieleeni väkisinkin tupsahtelee kommentteja vuoden takaa eduskuntavaalien alta. Lahden torilla, erään ehdokkaan hirsimökistä monikansallista automaattikahvia hakeneen karvalakkisedän puhui siitä, miten ilmastonmuutos on vuosisadan pahin valhe ja tuhisi, että Vihreiden vaatimukset päästöjen rajaamiselle ajavat Suomen talouskasvun miinukselle. Niin. Tuntoaisti ei sedällä yltänyt omaa persettä pidemmälle, eikä käsitys hänen jälkeensä syntyvistä sukupolvista ollut setää tavoittanut. Tiistaina lumiukot käännyttävät uusia ihmisiä oivaltamaan päästöjen vähentämisen tärkeyden. Tavoilla, joita on luvallista kokeilla jopa kotona.

Uutta tapaa päästöjen vähentämiselle olivat kokeilleet myös asfaltti-intiaanit. Turkulainen ympäristöidioottien lauma, joille ilkivalta on ratkaisu junttiautojen maailmanvalloituksen estämiselle. Citymaasturit ovat logistinen vitsi. Kömpelöitä kaupungissa ja surkeita maastossa. Ainoastaan omistajan minimalistisen egon nousu lienee autojen ainoa positiivinen vaikutus. Mutta onko auton renkaisiin kohdistuva tihutyö ratkaisu ilmastonmuutoksen torjuntaan? Tolkkua Turku! Lentomaksun kaltainen valmiiksi täytetty "sakkolappu" ikkunaan, jossa maksun vastaanottajaksi aktiivinen ympäristöjärjestö tai jotain sellaista kenties toimisi paremmin.

Oliko vielä muuta? Onnea myös eräälle entiselle vihreälle nimen ja ajatusmaailman vaihdosta. Ruiskukka Forsius kuulostaa hyvältä, mutta Kokoomuslainen ajatusmaailma ei. Anteeksi jos emme ymmärtäneet.

Ihan vähän vain hipaisen

2008-02-03T22:53:00.000+02:00

Eräs päätöksiä tekevä laitos aloittaa huomenna kevään. Kyseessä siis työpaikka, jossa minä en työskentele ainakaan vielä, vaikka kerran olen yrittänyt. Pieni, mutta puhuttu lauma kyseisen rakennuksen miehiä kokoontuu huomenna kriisipalaverin merkeissä. Miesten kriisin on käynnistänyt uutisissa kohuttu eduskunnan ahdisteluskandaali, jota kyseiset herrat ovat mahdollisesti nipistelleet käyntiin. Niin, jokunen hikinen porvari ja pöhöttynyt oppositioedustaja, jotka ovat viriilistä nuoruudesta kääntyneet vähemmän vikkelään elämänvaiheeseen on sanonut jotain, hipaissut, koskettanut tai jotain. Kukaan ei välttämättä pysty todistamaan heidän syyllisyyttään, mutta heidän ja perheidensä maineen pilaannuttua on urhojen aika kokoontua suunnittelemaan vastakampanjaa talon naisia kohtaan.

Oikeustoimilla on uhattu. En siis sano mitään mikä voisi toimia syytteenä itseäni kohtaan, koska blogin jättämiä jälkiä ei puolustella jerekaralahtimaiseen "en kommentoi" -tyyliin. En siis mainitse yhtään syytettyä nimeltä tai leimaa kenestäkään seniiliä pervoa. En kuitenkaan jaksa olla uskomatta, ettei mitään olisi tapahtunut ja että kohu oli täysin keksittyä hevonpaskaa. Keski-ikäisen, ja vähän siitä yli, miehen sielunmaisemaan en osaa vielä täysin samaistua, mutta voin kuvitella että joillekin suuren ikäluokan edustajille voi olla vaikeuksia käsittää, että asiat joita jonkun toivoisi itselleen tehtävän tai sanottavan, koetaan loukkaaviksi jos niitä itse toiselle tekee tai sanoo. Maailma on muuttunut, muurit murtuneet ja Eurooppa yhdentynyt. Palkkaepätasa-arvosta huolimatta naisilla on oikeus edes perinteiseen tasa-arvoon, jossa oikeus päättää omasta ruumistaan ja sen koskettelijoista on olemassa.

Ei tytötellä, pojitella, vihjailla, nipistellä, kähmitä tai käydä kaksin käsin perseeseen kiinni, ellei toinen ole siihen lupaansa antanut. Tiettävästi myös juuri 75-vuotta täyttänyttä (ONNEA!) Jörn Donneria on nipistelty. Minuakin on ja aina se ei ole kivaa. Jos eduskunta luulee olevansa kykenevä ratkaisemaan yhteiskunnan ja maailman kannalta merkittäviä asioita, on toivottavaa että kyvykkyys yltäisi jopa oman työpaikan asioihin.

Negatiivista pöhinää

2008-02-01T18:08:00.001+02:00

Kela. Suomalaisen byrokratian mahtavin lippulaiva. Organisaatio, joka vie hitauden uuteen ulottuvuuteen. Huhu kertoo, että tällä viikolla Hämeenlinnan Kelassa on juotu kahvia. Kahvia, jota on lähdetty keittämään 11. maaliskuuta vuonna 1988. Itselläni on kyseisessä laitoksessa yksi paperi vetämässä. Kaksi viikkoa sitten luulin asian ratkenneen ja rahojen olevan matkalla tililleni. Mitä vielä! Seniiliä ja harmaantunut laitos oli vain kiinnostunut saamaan lisäselvityksen asiasta, jolla ei ole mitään tekemistä oman hakemukseni kanssa. Lisää tätä Suomeen. Enemmän ihmisten kiusaamista, turhaa byrokratiaa ja jonotusta. Kansanvedätyslaitoksen mammat ja papat saavat kahvinsa varmasti joka päivä. Mitä sitä asiakkaistaan välittämään. Nehän ovat vain tiellä.

Tällä viikolla Hämeenlinnan kaupunki julkaisi arveluja kesätapahtumiensa avustuksista. Ämy ry on kiitollinen saamastaan 5000 eurosta, mutta allekirjoittanut jaksaa silti ihmetellä kaupungin halua maksaa tapahtuma-avustusta myös tilaisuuksille, joiden järjestävä taho on yhdistyksen tai yhteisön sijasta osakeyhtiö. Kyse on vain muutamasta tuhannesta, mutta ongelma on ennemminkin periaatteellinen. Periaattellisuutta lisännee myös se, että tukea nauttivalla osakeyhtiöllä on näppinsä pelissä useammalla paikkakunnalla. Koen siis olevani oikeutettu heittämään ilmoille ihmettelevän ja sopivasti kateellisen katkeroituneen lausahduksen, "Mitä helvettiä!"

Näin perjantai-iltana ei oikein huvita mikään.

Minun maailmassa kaikilla on paljon pestoa

2008-01-20T22:15:00.000+02:00

Eero Heinäluoma ei halua jäsenäänestystä SDP:n puheenjohtajasta. Yllättävä kommentti henkilöltä, jonka suosio oman puolueensa tiettyjen jäsenryhmien keskuudessa on juuri niin vahva kuin Heinäluoma kommentillaan antaa ymmärtää. Valtaa ei tarvitse siirtää jäsenille. He ovat ainoastaan rahavirta puolueen kassaan, jota ydinryhmä omien toiveidensa mukaan käyttää.

Toisaalta kun valtaa pitää siirtää kansalle, en enää voikaan purkautua musiikin Emma-ehdokkaiden kerrassaan loistavasta laadusta. Ehdokkaat Suomen parhaimmiksi musiikin tekijöiksi kun on valittu pelkästään levymyynnin perusteella. Eihän esimerkiki Ari Koivusella, Anna Abreulla tai Pikku-Oravalla ole mitään tekemistä parhauden kanssa, mutta suuren levy-yhtiön käyttäessä markkinarahansa näiden lobbaamiseen on lopputulos yleensä monikansallisen levyjätin kannalta positiivinen. Näin tämä maailma kuitenkin toimii. Aina ei maailma ole sellainen kuin Paavo Raappana toivoo. Ydinvoimaa rakennetaan, monikulttuurisuudesta ahdistutaan ja nuoret miehet pakotetaan kuuntelemaan rasistisia vitsejä vähintään puoleksi vuodeksi. Laitan paahdetulle ruisleivälle paprikaa, tomaattia ja pestoa. Huuhtelen voileivän alas kylmällä appelsiinimehulla. Maailma on paljon parempi paikka.

Kirjoitetaanko tässä blogissa enää pätkääkään politiikkaa? Ei juurikaan, mutta miksi pitäisi. Eihän puolueiden väliset näkymättömät erot kiinnosta ihmisiä kuin vaalien alla ja kaksi viikkoa niiden jälkeen. Mielipiteet musiikista, kuviteltu kaikkitietävyys jalkapallosta ja ohjeet parempien voileipien tekemiseksi on paljon mediaseksikkäämpi tapa tuoda itseään esille, saada huomiota ja päästä pätemään. Toisella kertaa taas jotain muuta...

Maailma ei tarvitse väärää totuutta

2008-01-08T10:54:00.001+02:00

Joskus toivon, etteivät ihmiset lue uutisia. En tarkoita uutisia kansanmurhista, ilmastonmuutoksesta tai maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilasta, vaikka julmaa ja korutonta maailmaa nekin kirjoittavat todeksi. Tällä kertaa kyse on uutisista, miten perinteinen äänilevykauppa on Suomesta kuolemassa. Musiikin myynti on siirtynyt nettiin ja markettien asema levykauppoina vahvistunut. Uutisissa on ehkä oma totuutensa, mutta jos nettilataamisen lisääntyminen on kasvanut sadalla prosentilla pysyen silti niissä pienissä määrissä kuin ennenkin en kasvattaisi otsikoita niin isoiksi kuin ne ovat olleet. Tai jos hollantilaisen, midprice-hintaisia DVD-levyjä myyneen Free Record Shopin lopetus siirsi Ari Koivusen, Jari Sillanpään ja Yön ostajat Prisman laarien ääreen, ei sekään ole aivan pielessä, mutta koskaan ei vaivauduta kirjoittamaan auki sitä, että musiikin erikoisliikkeiden myynti on ollut kasvavaa viimeisten vuosien aikana. Juttuja kirjoittavilla mediataloilla tosin nykyisen kaltainen uutisointi on ymmärrettävää. En minäkään samalla nettisivulla kertoisi äänilevykaupan kukoistavan ja kehottaisi klikkaamaan itseään Maikkarin nettimusiikkikauppaan. Jos kuitenkin on kykenemätön kirjoittamaan totuuksista vain sen pienemmän, voi jutun jättää mielestäni kirjoittamatta.

Nyt ihmiset lukevat uutiset ja opittuaan perinteisen äänilevykaupan kuolleen suuntaavat he nettiin tai lähimpää hypermarkettiin. Älkää siis lukeko tätä uutista, jossa Anttilan musiikkiosaston tuotepäällikkö ei tiedä ketkä heiltä levyjä ostavat ja jossa YleX:n musiikkipäällikkö Tomi Saarinen edes yrittää puolustaa asiantuntevia musiikkiliikkeitä.

Tunnustan, että muutamien Anttiloiden musiikkiosastoilta löytyy osaamista ja valikoimaa ja joskus Euromarketin alelaareihin on eksynyt perheautoilevien lihansyöjäheteroiden hyljeksimiä huippulevyjä naurettavan halpaan hintaan, mutta valitettavan monen automarketin viihdeosaston kauluspaitainen asiakaspalvelija ei tiedä, onko Tori Amos laulaja vai Philipsin sauvasekoittimen uusi malli.

Kun minä haluan ostaa The Lucksmithsien B-puolikokoelman, The Wombatsien räyhäkkään debyytin tai albumin siltä yhtyeeltä, jossa Fela Kutin entinen rumpali paukuttaa kannuja, hakeudun alan tuntevien, itsekin musiikkia kuluttavien asiakkaistaan ja heidän haluistaan kiinnostuneiden kaltaisteni pariin. Rahani saa jatkossakin itsenäinen yrittäjä.

Paavo Raappana Music Awards 2007

2007-12-31T15:03:00.000+02:00

Radioheadin kohuttu In Rainbows on löytynyt tänään kaupoista, lakia rikkovien puotien tiskien alta jo viikonloppuna. Suomen indie-ihme ultrasportin oivaltavuutta matkivan, kuluttajalähtöisen nettimyynnin lisäksi tarjolla on nyt myös cd-levyä ja vinyyliä. Kriitikot ylistävät, fanit kusevat hunajaa ja taidekoululaiset piirtävät Thom Yorken nimeä penaaliensa kylkeen. Oih! Ahdistunut britti on tosi seksikäs. Levy on nyt kuunneltu muutaman kerran läpi ja se ei ole huono, mutta henkilökohtaisessa listauksessa ei sateenkaarilevy saa paikkaa vuoden 2008 julkaisujen joukossa. Miksikö paikka marmoritaulussa ei irronnut? Ei kuulostanut siltä, ei potkinut munille eikä tuntunut siellä missä olisi pitänyt tai herättänyt tarvittavia aisteja. Tunneasioita ei järjellä selitellä musiikissakaan. Jos tuntuu hyvältä niin sen vain tietää.

Aivan kuin CMX:n, myös Radioheadin faneilla on valitettava taipumus vetää herneitä nenään pienimmästäkin yhtyettä koskettavasta negatiivisesta sanasta. Älkää kuitenkaan suuttuko mielipiteestäni, vaan olkaa rehellisiä omille tunteillenne. Ei ole väärin, jos uskallatte sanoa In Rainbows -levystä pelkästään "ihan kiva", "no joo" tai "menettelee". Jos musiikkitoimittajilla ei ole uskallusta antaa vain neljää tähteä levylle tehkää se itse. Radiohead on vain yhtye ja kyse on vain musiikista. Asiasta, joka korkeintaan lopettaa sodat, synnyttää rakkaustarinat ja puhdistaa vuosisatojen aikana syntyneitä haavoja. Thom Yorke on vain ihminen, ei Jumala. Kuolevaisten lahkoon kuuluvat myös A.W. Yrjänä, Bono, Morrissey Paul Banks sekä Pate Mustajärvi.

The Nationalin Boxer, Asobi Seksun Citrus tai Editorsin The End Has Start. Eiköhän henkilökohtainen kolmen kärki löydy näistä? Pistesijoilla myös Voxtrotin Voxtrot, Of Montrealin Hissing Fauna, Are You The Destroyer? sekä kotimaisten ykkönen, Rubikin Bad Conscience Patrol. Interpol suoritti ikävän semifloppauksen, mutta Pioneer To The Falls saa luvan olla vuoden paras kappale. Sympatiaa myös Aksulle, Reginalle, ultrasportille sekä Janne Pöyhösen sivupersoona Raappanalle. Puhtaan paskan titteli jo keväällä huomiotani herättäneelle Kylähullujen jollekin albumille, jonka ilmeisesti joskus tänä vuonna julkaisivat. Lisämainintana Vesku Jokisen sivukeitokselle kuitenkin se, että yhtyeen fanien parissa saamani julkisuus ja negatiivissävytteiset lisänimeni olen ottanut vastaan suurella kunnioituksella. Harvaa leimataan julkisella keskustelufoorumilla kukkahattuiseksi humanistiksi tai perkeleeksi maan päällä. Kiitokseni "HeXAlle"kantaa hamaan loppuun saakka.

Näin musiikin rintamalla tänä vuonna. Levykaupan setä on puhunut. Ja tämä on totuus.

Ilotulitteet saastuttavat, roskaavat, haisevat, ovat pelottavia, maksavat paljon ja valmistetaan aasialaisin pikku kätösin arveluttavissa olosuhteissa. Muutama suomalainen kaupunki on keskusta-alueellaan tulikepit kieltäneet, mutta EU haluaisi lisätä ruutimäärää. Oman mielipiteeni mukaan kipinöivät räjähteet ovat suoraan Saatanasta, mutta ONNELLISTA UUTTA VUOTTA silti kaikille. Jos vuoden 2007 viimeiset viikot antavat käsityksen alkavan vuoden erinomaisuudesta on valtakunta menossa ylöspäin ja lujaa.

Huhu kertoo blogini saaneen uusia lukijoita. Kiitos että jaksoitte tänne saakka.

Nähdään taas ensi vuonna. Moi.

-

2007-12-23T14:10:00.000+02:00

Miltei kuukauden hiljaisuus. Näin ei saisi käydä. Ei koskaan.

Kuukauden aikana tapahtunutta:
Vähemmän iloisia ja iloisia asioita. Uusien ihmisten löytymisiä ja vanhojen ihmisten löytymistä uudelleen. Kumpikaan mainituista ei suoranaisesti liity Facebookiin, laitokseen johon puolen Suomen tavoin koen olevani enemmän tai vähemmän riippuvainen. Edes Facebook, aitoa ystävyyttä syvemmän rakkauden ystävyyden tietotekninen ruumiillistumaa ei saa syyttää bloggaamisen unohtumisesta. Hyi minua!

Kuukauden aikana ajatuksia herättäneet:
Tuotantoeläinten olot ja siitä virinnyt keskustelu. Niin syyttäjien kuin syytettyjen puolella on liikkuminen lain harmaalla alueella ollut todistettua. Onko osalla maanviljelijöitä edes pientä kunnioitusta pitämiään eläimiä kohtaan, mutta tietävätkö kuvamateriaalia keränneet, ettei maatilalta toiselle liikuta samoissa kengissä ilman huolellista desinfiointia?

Myös ajatuksissa:

Ole hiljaa Satu Taiveaho!
Ole hiljaa Tanja Saarela-Karpela-Vienonen!
Eikö Meri-Kukka Forsius kiinnosta enää?
Eikö Paavo Raappanalla ole muuta tekemistä?

Elämä on tavallaan aika hyvä juttu. Hyvää Joulua!

Haista Yleisradio p****

2007-11-27T22:07:00.000+02:00

Tämä kirjoitus olisi julkaistu Yle Extran kanavalla, mutta johtuen kanavaa kohdanneesta lakkautuksesta ei otsikkoonkaan mahtunut kokonaisuudessaan kuin kaksi sanaa. Ehkä on parempi että sitä kolmatta sanaa ei koskaan kirjoitettukaan.

Oliko kyseessä sitten Mikael Jungnerin hyökkäys lupamaksun maksamatta jättävien nuorten kimppuun vai onko Mikaelin rakkaus Mariaa kohtaan vaihtunut kukkasista timanttien tasolle? Jostain on nipistettävä lemmenlahjojen laadun kasvattamiseksi että kiiltäväpintaiselle paperille kirjoittavat roskalehdet ovat edelleen kiinnostuneita näköradiomiehen ja hänen naisensa seikkailuista. Näillä tempauksilla lupamaksut jatkavat vastaisuudessakin laskuaan kunnes tekniikka kehittyy niin, että signaali kulkee vain lupamaksunsa maksaneiden talouksien digilaatikoihin. Niin pitkään kuin näin ei ole, vapaamatkalaisia tulee aina olemaan. Saattoihan mottona vuoden typerimpään TV-tekoon myös olla, "Mitä sitä välittämään nuoria aidosti kiinnostavan kanavan tulevaisuudesta jos TV1:n voi näyttää kahdella kanavapaikalla."

Digiboksi ei edelleenkään ole toivelistalla. Lakkautuksen jälkeen vielä vähemmän.

Hämeenlinnassa tapahtui tänään ihmeellisiä asioita. Mahdollisesti paras maailman elossa oleva Aku Ankka -piirtäjä Don Rosa vierailu halpahalliketjun Säästö-Kareilla kiinnosti minuakin, mutta omistuskirjoituksen hakeminen oli aikataulullisesti mahdotonta. Don Rosan vierailu Säästö-Kareilla on merkittävää myös siitä johtuen, että todennäköisesti koskaan alansa suurimpia tähtiä ei ole vieraillut niin tasokkaassa paikassa kuin mitä Säästö-Karit ketjuna on. Suhteessa yhtä ristiriitainen kohtaaminen tapahtuisi, jos Jamie Oliver vierailisi Rossossa, Paavi osallistuisi Setan kokoukseen tai jos John Lennon olisi käynyt eläessään onneksi vielä silloin perustamattoman Klamydian konsertissa.

Olipas jännä päivä.

Dear Mr. Vladimir Putin

2007-11-25T00:54:00.001+02:00

Muista en tiedä, mutta ainakin omassani Googlessani kirjoittaessa "the most wussiest" on lopputuloksena totuudenmukainen kommenttini muutamasta portugalilaisesta palloilijasta. Kokeillaan samaa hakusanapainoitteista provosointia erään toisen herran kohdalla. Vladimir Putin is the most wussiest president in the world.

Oppositiojohtaja Garri Kasparov tuomittu viideksi päiväksi vankeuteen laittoman mielenosoituksen järjestämisestä. Rehellisten vaalien vaatiminen lienee itänaapurissa kiellettyä. Ymmärrän toki, että epädemokratian ja diktatuurin välillä tasapainotteleva herra Putin ei halua media tarttuvan aiheeseen, joka paljastaisi hänen olevan pelkkä poliittinen vitsi. Negatiivinen julkisuus olisi pahasta ja siksi on niin helppoa tuomita keksityin perustein henkilö, jolla on tunnettuutta ja ajatuksia, jotka tosin ovat erilaisia kuin setä Vladimirin. Läheskään jokaisessa asiassa en ole samaa mieltä kuin pidätetty shakkimestari, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tänään tapahtuneen pidätyksen kanssa.

Hyvä presidentti Vladimir Putin, agenttinsa tai nuorisokaartinsa. Odotan täällä Hämeenlinnassa. Lähettäkää miliisi, kolmimetrinen matushka tai Andrei Lugovoi hakemaan minut pois. Odottelen kotosalla, rautatieaseman läheisyydessä joten kyydittäminen Siperiaan saakka ei ole suoranainen ongelma. Samaan aikaan voit hymyillä ja hännystellä maailman johtajien kanssa kertoen miten edistyksellistä ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa maa Venäjä tällä hetkellä on. Kaikki kukoistaa ja ihmisetkin voivat erinomaisesti. Ja niin edelleen...

Ennen ja jälkeen esityksen

2007-11-22T23:05:00.000+02:00

Kannatan geenimuuntelua sen jälkeen kun tiedemiehet kehittävät ihmisen tai edes sen kaltaisen, jolla on taito olla kaikkialla oikeaan aikaan. Termin "kaikkialla" ei täydy koskettaa koko maailmankaikkeutta, edes muutaman metrin säteellä oleva kaikkeus riittää. Geenimuuntelun myötä myös kahdeksan kappaletta kuusimetrisiä lonkerokäsiä otetaan kiitoksien kera vastaan. Vähän nopeutta jakoihin ja täysi tusina supertarkkoja silmiä. Ehkä tämän jälkeen kärsimättömät teatterivieraat kokisivat täydellisen palvelun tyydytyksen kun oman takin odottamiseen takaisin vartioidusta naulakosta ei mene kuin hetki nykyisen noin minuutin sijaan?

Mikä siinä on, että kaikki on saatava nyt ja heti? Ainakin se oma takki teatterin narikasta. Viidakon lait astuvat näytelmän jälkeen voimaan ja nopeat syövät hitaat. Kyse on lähes kolmesta minuutista ja on yleisönosastokirjoituksen arvoinen epäkohta jos myöhemmin tiskille saanut rouva vastaanottaa turkkinsa nopeammin.

Ihmeellistä on myös teatteriyleisön kyky pihistää juuri siitä, missä sen aiheuttama taloudellinen hyöty on kaikkein pienin. Teatterilippu noin 30 euroa ja katteeltaan täydelliset teatterikahvit sachertorttuineen 5 euroa per henkilö. Siihen päälle mahdolliset kampaajakäynnit, uudet iltapuvut ja liikkumiseen käytetyt eurot joko omalla autolla, julkisella tai taksilla. Tämän kaiken jälkeen on kuitenkin tärkeää mussuttaa narikkamaksusta, joka riistää lompakkoa yhden euron verran henkilöä kohdan. Kallis ja kitkerä kahvi ei pilaa päivää, mutta euron maksaminen siitä, että kukaan ei varasta takkiasi kesken kulttuurinautinnon. Voi juvenauta!

Seuraavia vastalauseita tai sen kaltaisia on kuultu kuluneidenkin viikkojen aikana...

"Meillehän tämä ei maksa mitään kun olemme eläkeläisiä?" / "Me olemme kutsuvieraita emmekä siis joudu maksamaan mitään" / "Ai tämäkin maksaa? Onpa törkeätä" / "Ei tämä edellisellä kerralla maksanut" / "Eikö Forssan Lihayhdistys ole maksanut tätä etukäteen?" / "Jos laitamme seitsemän takkia samaan naulakkoon niin sehän maksaa tietysti euron?"

Takin voi aina sulloa selkäreppuun tai vaihtoehtoisesti pönöttää toppatakissa koko kaksituntisen näytelmän valonheittimien hukkalämmön hivellessä selkää.

Mistään ei haluta maksaa, mutta kaiken on oltava täydellistä. Aivan kuin eräs poliittiset äpylit, joka on tahtoo lisätä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta ilman rahallisia menetyksiä. Ruuhkamaksut olisivat ihmisten kiusaamista ja asunnon lämpötilan pudottaminen alle 24 asteen on verrattavissa kidutukseen, mutta siitä huolimatta parkkipaikalta voi kävellä jäätävässä tihkussa sisälle teatteriin jos niin voi säästää euron. Markkinatalous rappeuttaa ihmisen mielen.

Kansallisen boikotti

2007-11-22T01:33:00.000+02:00

Pepe is the most wussiest player in the world
Christiano Ronaldo is the most girliest player in the world of football.

Muutama yksittäinen lause kuvastamaan tuntoja tämän illan pallopelistä. Toivottavasti edes Googlessa tärppää. Eihän Suomella suoranaista mahdollisuutta ratkaisevan kolmen pisteen kaappamiseksi ollut, mutta kyllähän se vituttaa jos rehellistä fyysistä palloa pelanneet suomalaiset saadaan näyttämään tuomarin silmiin rikollisilta brasilialaisen neitipallon opeilla. Pepe ja Ronaldo tuntuivat olevan kumollaan vastustajan tai edes pallon hipaistessa heidän höyhenenkevyitä ruumiinosiaan. Suomi pelasi mainiosti niin tänään kuin karsinnoissakin, mutta kaiken oltua niin lähellä on lapsellinen kiukuttelu hyväksyttävää. Englannissa mitä todennäköisemmin ei huonon karsintatuloksen protestointi jää pelkkään blogimussuttamiseen?

Otsikolla viittaan ainakin kaksi viikkoa kestävään boikottiin portugalilaisia tuotteita kohtaan. Omalla kohdallani tämä viittaa punaviinien tuottajamaiden kutistumisella kolmesta kahteen. Eettinen kuluttaminen työntää juurensa jalkapalloon saakka ja jos mahdottoman sinetti tapahtui portugalilaisten, jokaista kontaktia itkevien palloilijoiden kustannuksella, ovat he boikottinsa ansainneet. Jos Silvio sai aikaan Italia-boikotin niin kyllä tälläkin jotain seurauksia pitää olla.

Kiitos Suomelle menneistä karsinnoista ja kiitos loistavalle Roy Hodgsonille. Ulkomaalainen valmentaja ei ansaitse avainlippua, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Jos Palloliiton rahat eivät riitä olen yksi monesta tuhannesta, joka on valmis antamaan pari kymppiä omistaan miehen pitämiseksi Suomessa. Seuraavien karsintojen arvontakorinkin parantaminen on jotain, mihin moni ei olisi pystynyt. Hyypiä ja Jääskeläinen. Jaksakaan edes puolikas seuraavia karsintoja. Litmasella ei ole niinkään väliä.

Mutta ettei totuus unohtuisi, on italialainen jalkapallo ollut ja tulee aina olemaan itselleni kaikkein vastenmielisin asia. Valitettavasti saapasmaan primadonnat pelaavat ensi kesän kisoissa, tehtyään yliajalla maalin Skotlantia vastaan vapaapotkun jälkitilanteesta, jonka silmänsä auki pitävä tuomari olisi viheltänyt sataprosenttisesti toisin kuin mitä siinä ottelussa viheltänyt teki.

Suututtaa, mutta pohjimmiltaan elämä on kuitenkin vain pieni osa jalkapalloa. Ehkä tämä tästä. Seuraavalla kerralla?

Something to say

2007-11-20T21:36:00.000+02:00

Ja seuraavalla kerralla on lastentarhanopettajien vuoro ja toivottavasti myös muun lastenhoitohenkilöstön. Paperikone ei pyöri jos lapset eivät ole hoidossa ja pukumiehen on turha puputtaa palaveripullaa jos samaan aikaan rakkauden hedelmät tarvitsevat puuroa. Toivottavasti seuraava naisvaltainen sota jaksaa odottaa ainakin jonkin aikaa. Uutisiin on hyvä saada muutakin kuin ammuskelua ja työtaistelua.

Mutta oliko Tehyn tänään jakamat ilmapallot ftalaatittomia? Pahoin pelkään että eivät olleet. Myrkkyä pikkusille Mattelin tai toppa-asujen tapaan. Tosin, lauloihan Leevi & The Leavings aikoinaan "Paskaa lapsille", että ei sairaanhoitajien teko mitenkään epäisänmaallinen ole.

Siellä Saksassa näetystä ja koetusta kirjoittelen analyyttisemmin tässä ihan kohta. Bloggaamisen lyhyen historian aikana "ihan kohta" on tarkoittanut mitä tahansa yhden päivän ja ikuisuuden välillä. Ihmisen termit ovat kuitenkin kovin outoja. Tuuliviirejä tässä ollaan itse kukin. Mutta itselleni tärkeimmät kokemukset keikat olivat erittäin miellyttäviä. Perjantain Asobi Seksu oli parempi kuin osasin odottaa, Blonde Redhead jäi äänikeekoilussaan vähän vaisuksi, mutta Interpol oli niin jykevää kuin neljä tummiin pukeutunutta ja yksi flanellipaitainen hattujannu pystyvät. Interpol ja viisi jäsentä. Koskettimet siis soitettiin keikkatäydentäjän voimin. Se flanellipaitainen hattujammu oli puolestaan rumpuja paiskonut Sam Fogarino. Mutta kuten muustakin Berliinistä. Myöhemmin ystävät, myöhemmin.

Mikäs keikka olisikaan seuraavaksi?

Lähtö on lähellä

2007-11-15T10:42:00.000+02:00

Kun Alkotkin ovat menneet lakkoon ei Suomessa kannata enää olla. Farmaseutit marssivat ulos ja osa insinööreistä kieltäytyy olemasta töissä. Sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumiset kolkuttavat ovella ja lukuisilla muillakin aloilla arvotaan työtaistelukortin käyttöä. Yhteiskunnan kyky huolehtia kansalaisistaan on vaakalaudalla. Annan vieraan valtion huolehtia itsestäni ja hyppään lentokoneeseen, joka kuljettaa minut Berliiniin. Vietän siellä seuraavat viisi päivää ja toivon että asiat kotimaassani ovat muuttuneet parempaan suuntaan.

Oikeasti menen tappamaan aikaa Saksaa ihan oman viihtyvyyteni kannalta. Luvassa ainakin kolmen mainion bändin näkemistä, joista Interpol on yhtyeenä merkinnyt viime vuosina minulle enemmän kuin paljon. Interpolia lämmittelevä Blonde Redhead on samoin erinomainen eikä perjantaina luvassa oleva Asobi Seksu ole yhtään huonompi. Samaan aikaan Asobin kanssa olisi suomalaista kraut-pörinää edustava Circle, mutta se saanee tällä kertaa unohtua kun Asobi Seksu on samaan aikaan samassa itselleni vieraassa kaupungissa.

Lentäminen on saastuttavaa ja syntistä. Olen kuitenkin huolehtinut vapaaehtoisesta ympäristömaksusta lentomaksu.fi-sivulla. Se ei poista sitä totuutta, että käyttämäni lentokone tuprauttaa ilmakehään ison kuupallisen epämiellyttävää paskaa, mutta minun vapaaehtoisesti maksamalla rahalla tehdään edes jotain virheen korjaamiseksi. En pidä tässäkään asiassa itseäni täysin synnittömänä, mutta ehkä minunkin on omalla toiminnallani päästävä henkilökohtaisten vuosittaisten päästöjen kanssa edes vähän lähemmäksi kansallista keskiarvoa kun muuten olisin jatkuvasti vagaanistuvammalla ruokavaliollani ja sähköä säästävällä asumisasenteellani niin paljon espoolaista junttiautoilija-lihansyöjä-ökyporvaria jäljessä että Tilastokeskusksen teettämissä päästöbarometreissä olisi epäilyttävä heitto ympäristön kannalta positiivisempaan suuntaan. Kyllä itselleen tärkeiden yhtyeiden takia saa olla tosi itsekeskeinen idiootti. Tämän matkan jälkeen jaksan pelastaa maailmaa entistä suuremmalla halulla.

Laukku on pakattu. Passit ja keikkaliput ovat mukana. Sukkia, alushousuja, deodorantti, hammasharja, rokkifarkut sekä Ämy-pinssi. Ei kai tässä enää mitään. Unohdan pakastuneen Pohjolan ja suuntaan nollan yläpuolella sinnittelevään Berliiniin. Trabantit, kasvisdönerit ja Nukkumatti. Ei kai tässä muuta.

Au revoir und trevlig resa.

Päivän tärkein ateria

2007-11-11T20:34:00.000+02:00

Sunnuntaiaamun myöhäinen aamiainen. Edessä kuppi kahvia ja paahdettua ruisleipää. Selailen Helsingin Sanomia, jonka sivuilla kerrotaan helsinkiläisten kahviloiden aamiaistarjonnasta. Samassa jutussa oli myös ajatuksia aamulapalasta tyylikkäästi kauluspaitoihin pukeutuneiden nuorien ja kauniiden helsinkiläisten kertomina. He olivat kokoontuneet epävirallisen aamupalakerhon kokoontumiseen ja heidän mielestään kahvila-aamiainen maksaa itsensä helposti takaisin, kun ajattelee että siellä nautituilla antimilla ja ystävien parissa saadulla yhteisöllisellä energialla jaksaa aloittaa rankan työpäivän. Itse kerään sosiaaliset kontaktit onnistuneesti koko päivän aikana ja noin kymmenen euron kahvila-aamiaisen hinnalla ruokin itseäni halutessani koko viikon. Ymmärrän toki aamupalakerholaisten ajatukset, mutta omassa elämässäni kymppi aamiaiseen on aika paljon rahaa, mutta kerhon jäsenille rahan arvo taitaa olla toisenlainen? Yllätys artikkelia lukiessa minulle tuli kerhon jäsenten kokoonpanoa katsoessa, jossa oli niin itselleni tuttuja vihreitä sympatisoivia ihmisiä sekä henkilö, jota olen aina kutsunut veljekseni.

Raappanan veljeksille tuli siis saman viikonlopun aikana kaksi mediaosumaa. Toinen nautti hienostuneesti aamiaista Helsingin keskustan fiinissä kahvilamiljöössä kun toinen kaivoi Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten artikkelissa roskalaatikkoa ja totesi, "miksi ihmiset ajattelevat vain itseään." Minä ostan kympillä ruokaa vain itselleni ja perheenjäseneni tukee samalla rahalla suomalaista yrittäjyyttä. Kumpi tässä siis itseään ajattelee?

Tämä viikko on muuttanut Suomea dramaattisesti. Emme ole enää niin rauhallinen maa, kuin olemme kuvitelleet. Olen järkyttynyt, mutta toivon että yksittäisen idiootin verinen kannanotto ei johda itseään kasvatuksen ammattilaisina pitävien ihmisten julkisuushakuiseen jeesusteluun. On ollut jo pitkään tiedossa, että määrärahat niin nuorisotyössä kuin mielenterveyspalveluissa ovat riittämättömät, mutta Suomen Rehtorit ry:n kaltaiset kannanotot väkivaltaviihteen, tietokonepelien ja entistä tiukemmasta analysoinnista ovat niitä paniikkinappuloita, joita voisi jättää painamatta.

Hämeenlinnalainen painajainen

2007-10-31T10:30:00.001+02:00

Hämeenlinna on viime aikoina ollut mielenkiintoinen paikka. Ihmiset ovat olleet tulvillaan mielipiteitä ja moni on ollut tilanteesta aidosti huolissaan. Jotain on tehtävä tai lopputulos on katastrofaalinen. Haluaisin puhua hämeenlinnalaisten huolestuneisuudesta liittyen ilmastonmuutokseen, Burman tilanteeseen tai maailmassa vallitsevaan epätasa-arvoon, mutta kyse on jääkiekosta. Kiekkoylpeys HPK on kontannut ja lajia seuraava yleisö on peloissaan kauden menestyksestä. Jos tänä vuonna emme saakaan pronssia tai jos jäämme kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle?

Ei kiekosta sen enempää. Tai ihan vähän vielä. Toivottavasti ainakin toinen H-kirjaimella alkavista SM-liigan alisuorittajista parantaa otettaan niin, ettei kiekkotulosten katsominen jännitä jokaisella kerralla niin paljoa kuin tähän asti on tehnyt. Onhan se ihme, että miljoonabudjetilla pyörivä joukkue konttaa ottelusta toiseen peläten kontaktin ottoa ja fyysisyyttä. Nyt en puhunut HPK:sta.

Ehkä mielipiteet kiekosta saavat hämeenlinnalaisen lihansyöjäheteronmiehen kertomaan nimimerkin takaa mielipiteensä myös muistakin asioista? Aiheeksi kenties kelpaavat sähköä jakavan kantaverkkoyhtiö Finngridin veikkaukset ensi talven sähkönsäännöstelystä, joka luonnollisesti muuttuisi säännöstelemättömyydeksi tuhannen uuden ydinvoimalan avulla. Vai olisiko aiheena paperitehtaiden alasajo, jonka syy ei ole markkinataloudessa vaan luonnonsuojelijoissa. Mielipiteet näistä on helppo esittää syytöksinä vihreästi ajattelevia kohtaan, jotka haluavat Suomen taantuvan markkinataloudelliseen ydintalveen sillä naurettavalla motiivilla että tulevilla sukupolvilla olisi edes jotain.

Oli mielipide mikä tahansa, toivottavasti niitä on. Edes jääkiekosta, jos mielipiteen muodostaminen ensimmäisessä kappaleessa esille nostamista muista aiheista on liian haastavaa tai omasta elämästä liian kaukaista. Mitä sitä ilmastonmuutoksesta jos HPK vaan voittaa.

KummalLISTA

2007-10-26T23:23:00.001+02:00

Sairaanhoitajat ovat ihan oikealla asialla. Alan palkkoja on poljettu miesvaltaisten napinpainaja-alojen puolesta jo maailmankaikkeuden alkuajoista lähtien. Palkat on saatava kilpailukykyisemmiksi, aivan kuten Kokoomus koko nykyisen hallituksen puolesta lupasi edes tietämättä kuka siinä hallituksessa istuu ja istuuko edes Kokoomus. Kohta palkat sitten kenties nousevat, toivottavasti, koska ansaittuhan summa on. Suuri kuin mikä, mutta onhan tässä pitkään jo odoteltukin. Terveysalan, oman käsityksensä mukaan myös sosiaalialan suurin ammattijärjestö tekee arvokasta työtä ja on jatkanut siitä viime viikkojen taistelun aikana.

Listoja on kerätty, niin mahdollisesti irtisanoutuvien kuin muidenkin osalta ja niiden muiden osalta ihmettelenkin juuri miten. Irtisanoutuvien joukkolistauksen lainmukaisuudesta kisaillaan uutisissa, mutta muissakin listoissa riittää hämmennettävää. Kun ainakin netissä julkaistulta Tehyn työtaistelua tukevien listoilta kun vaan sattuu löytymään nimiä, jotka eivät nimeä ole sinne koskaan laittaneet. Että mitä helvettiä!?

Tsemppiä silti taisteluun. Minä ostin tänään kengät, itseasiassa kahdet. Toisilla juostaan kovaa sisällä ja toisilla nautitaan lumettomista syyspäivistä. Kenkäni ovat ainakin yhden ihmisen mielestä olleet ainakin kerran tosi hienot. Ehkä nämäkin, vaikka nyt punainen on sinistä ja Adidas on Puma. Tosi halvalla sain.

Sunnuntaina minusta tulee kummisetä. Upea tunne jo tänään.

Uusi irvistys

2007-10-16T13:24:00.001+02:00

Kuten näette. Pistin silmät kiinni ja irvistin. Kaveri nappasi kuvan ja uusi ilme oli siinä. Voimme myös todeta muutaman muunkin minimalistisen yksityiskohdan muuttuneen ja toiminnan siirtyneen enemmän silmät kiinni tehtyyn suuntaan. Pipo on päässyt päähän viimein tälläkin foorumilla, ettei pääse vain totuus unohtumaan.

Mikään ei kuitenkaan muutu. Samaa huttua täällä kerrotaan kuin aikaisemminkin. Yritän olla keksimättä mitään uutta ja kopioin kaikki ajatuksen itseäni viisaammilta. Aivan kuin Radiohead, jonka innovatiivinen keino myydä levyä ostajan itse määräämällä hinnalla on keksitty jo ainakin kerran radiopäitä miljoonittain iloisemman ultrasportin toimesta.

Jalkapallon Ykkösen sarjakausi potkitaan päätökseen viikonloppuna. Viimeiseen kotiotteluun en pääse Linnanmäen Valokarnevaalien takia. Sääli, sillä tietojen mukaan Rovaniemeltä saapuva fanijuna tuo äänekkäitä RoPS-kannattajia kotikaupunkiini. FC Hämeenlinnan vähälukuinen kannattajajoukko jää todennäköisesti kakkoseksi ja nyt jää ainakin, koska mitä ilmeisemmin Rumpuryhmän molemmat äänet ovat jossakin muualla. Kulunut kausi on kuitenkin ollut loistavaa alkua jääkiekkokulttuurin syövyttämälle paikkakunnalle. Kuka kertoisi kaupungin päättäjille että urheilulla tarkoitetaan muutakin kuin kumilätkän perässä kurvailua?

Ulkona on harmaata, minun elämäni ei. Töissä on kivaa ja valaistu huvipuisto piirtää energiankulutuskäyrään valtavia piikkejä. Lapsia pelastettaessa kaikki muu työnnetään sivuun. Mitä sitä käytännön teoilla jos huvipuiston ympäristöohjelmaan on piirretty monta kaunista ekologista lausetta. Sehän on kuin puolue, joka puhuu Itämeren pelastamisesta Itämerellä risteillessään.

Asiaa ei taaskaan ollut, mutta eihän minulla koskaan. Nauttikaa.

Minä paheksun

2007-10-11T21:03:00.000+02:00

Siviilipalvelusmiehet osoittivat tänään mieltään ja jälleen kerran aiheesta. Minäkin paheksun sitä, että puolustuspoliittisesti uusiutumiskyvytön eduskunta ja erityisesti antivegetaristit umpiheteromiehet puolueeseen katsomatta, ovat sitä mieltä, että siviilipalveluksen aika on juuri sopiva eikä vaadi mitään muutosta mihinkään. Pitkin hampain he ovat hyväksymässä lain palvelusajan lyhentämisen vuoteen. Luulenkin monen reserviläissydämen äänestyksen tällä hetkellä todennäköisimmän tuloksen selvitessä huutavan tuskasta ja vaativan pääsyä vapaaehtoiseen kertausharjoitukseen halveksittavan päätöksen synnyttyä. Siviilipalvelusmiesten elämän helpottaminen on heille tämän vaalikauden vaikeimpia asioita, mutta samalla pieni peruste sille, että puolustusbudjetin tappovälineiden menoerään lisätään ainakin kaksi nolla ennen desimaalia vielä tulevan kolmen vuoden aikana, sillä eihän tuosta itänaapurin pääministeriksi pyrkivästä egoistisesta, varjoaan pelkäävästä diktaattorista koskaan tiedä?

Huolimatta siitä, että ylpeänä Suomileijona-riipusta kantavien tosimiesten mielestä sivarit saavat hävettävän paljon hyväksyntää polkee Suomi kansainvälisten mittareiden mukaan oman mielipiteensä perusteella väkivallattoman ratkaisun tehneitä. Siis aivan niiden samojen mittareiden mukaan, joilla jo kerran tässäkin tekstissä mainittu naapurimaamme on mitattu kansalaisdemokratian tuhoajaksi on sitä mieltä, että suomalainen tapa kohdella sivareita on mitä sattuu.

Että tämmöinen päivä. Kun omia valintojani oman onnellisuuteni kasvattamiseksi tai edes onnellisuuden esiasteen löytämiseksi paheksutaan, tulin tulokseen, että haluan itsekin heittää paskaa jonkun niskaan. Luin YLEn internetsivujen uutisotsikot läpi ja tartuin itselleni tärkeimpään. Todennäköisesti eduskunnassa tänä syksynä päätettävä siviilipalvelusajan lyhentäminen vuoteen on kelvollinen alku, mutta keskustelua tarvitaan. Joskus tulevaisuudessa haluan myös elää Suomessa, jossa kukaan ei joudu vankilaan syystä, että on jostain jotain mieltä.
Jos nykyinen meininki jatkuu, kirjoitan siitä taas. Omien laskujeni mukaan ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta kun kirjoitin että suomalainen tapa tehdä puolustuspolitiikka on perseestä.

Ja mitä tulee minuun kohdistuneeseen paheksuntaan. Siitä kuulemme vielä. Ensin vain kerään materiaalia usealta suunnalta kattavamman tutkimustuloksen saamiseksi.

Sanailua salista

2007-10-08T20:51:00.001+02:00

Nimimerkillä "Konserttisali kuntoon" oli Hämeen Sanomissa 6.10. mielipide hämeenlinnalaisittain varsin ajankohtaisesta asiasta.

Kas näin...

Konserttisali vai monitoimisali?

Onko meitä klassisen musiikin ystäviä petetty, kun kauan odotettua konserttisalia aletaan nimitellä monitoimisaliksi (HäSa 5.10. )? Nyt pitäisi kuulemma huomata erityisesti rock-musiikin tarpeet. Lausuipa joku jutun haastatelluista, että salista pitikin tulla hyvä viihdesali!

Käsittääkseni koko Verkatehdas alkoi rakentua konserttisali-idean ympärille. Saliahan on 50-luvulta asti toivottu tekemään kunniaa Sibeliukselle ja muille suurille säveltäjille.
Havaintojeni mukaan klassisen musiikin konsertit ovatkin vetäneet eniten väkeä - läheltä ja kaukaa. Salin akustiikka on klassisen musiikin konserttien arvostelijoilta saanut osin jopa teilaavat lausunnot, viimeksi professori Tauno Marttisen juhlakonsertin arvostelijalta (HäSa 2.10.).

Pelkäänkin, että jos huonot uutiset "kuivasta" ja "lyhyestä" akustiikasta kiirivät musiikinystävien korviin, he eivät kiinnostu salin palveluista. Akustiikka on siis mitä pikimmin saatava kuntoon ilman kompromisseja sellaiseksi kuin kallis konserttisali ja tarkkakorvainen musiikista nauttiva yleisö edellyttävät.

Konserttisali kuntoon
Hämeenlinna

Koska olin asiasta eri mieltä kuin nimimerkki, en voinut vastustaa kiusausta pienestä sanailusta.

Joten...

Salista iloa kaikkien korville

Nimimerkin ”Konserttisali kuntoon” taakse piiloutunut henkilö epäili Hämeen Sanomissa 6.10., onko klassisen musiikin ystäviä mahdollisesti petetty, kun kiitettävän summan rahaa haukanneen Vanaja-salin akustiikkaa viritetään myös klassisesta musiikista poikkeaville tyyleille? Suureksi epäkohdaksi koettiin esimerkiksi se, että myös rock-musiikin tarpeita on ymmärrettävä ja että joku olisi herjannut paikkaa jopa monitoimisaliksi.

Ymmärrän toki, että ensisijaisesti sali on suunniteltu vastaamaan klassisen musiikin tarpeita ja merkittävimmät akustiset linjaukset tehdään sen mukaan, mutta jos käyttäjiä löytyy myös muista ryhmistä kuten tähän asti onkin, on ovet syytä pitää avoimena myös heille. Yksittäisenä sanana konserttisali ei erottele musiikkityylejä toisistaan. Maksava yleisö saapuu heitä kiinnostaviin konsertteihin, esiintyy lavalla sitten Hämeenlinnan kaupunginorkesteri, Olli Mustonen tai kansainvälinen vientimenestys The Rasmus. Vetäessä herneitä nenäänsä konserttisalin kutsumisesta monitoimisaliksi, antaa nimimerkki itsestään kuvan pikkusieluisena musiikkisnobina, jolle nykymusiikin monipuolisuus ei kaikilta osin ole ilmeisesti auennut. Sietokykyä siis koetellaan viimeistään loppuvuodesta, kun Hämeenlinnan kaupungin teatteri tuo saliin Erkkaa Lapaan -revyynsä, jossa samalla kertaa Sibeliuksen perinteitä turmellaan viihdemusiikilla, tanssilla sekä hikisellä jääkiekkokulttuurilla.

Lehteen kiukkuaan purkaneelle konserttisalin kunnostajalle pahin pelko oli salin sointia arvostelleiden puheiden kiiriminen musiikinystävien korviin muualle Suomeen. Itselleni salin tulevaisuutta koskeva pelko liittyy tarjonnan yksipuolisuuteen. Pelkkä klassinen musiikki liikuttaa vain yhtä ihmisryhmää, mutta monipuolinen tarjonta tuo moninkertaisen määrän käyttäjiä. Akustiikka varmasti kaipaa hienosäätöä, mutta mahdollisuuksien mukaan kaikkia musiikkityylejä ymmärtävällä tavalla. Salin ensisijaisia käyttäjiä on ajateltava eniten, mutta myös saatanallista mekastusta soittaville hevisteille on annettava oma ymmärryksensä.

Huonoa musiikkia ei omassa maailmassani ole, mutta kaikesta ei ole pakko pitää. En kuitenkaan koe ongelmana sitä, jos taloudellisen realismin nimissä Vanaja-salin käyttäjissä näkyisi musiikin koko kirjo. Miljoonia maksanut Verkatehdas saleineen on ylpeys koko Hämeenlinnan seudulle. Miksi kaikki eivät myös saisi nauttia siitä? Muiden musiikkityylien ystävät näkevät suosikkinsa edelleen pääasiassa yökerhojen tahmeilla lattioilla seisten, joten omasta puolestani Vanaja-sali on käytettävissä, jos tapahtumajärjestäjällä saliin on varaa.

Ja lopussa oli sitten mun oma nimi.

Tekstiä ei siis olla vielä julkaistu, mutta lähipäivinä luulisin. Aika näyttää saanko postiluukkuuni tanssilattioiden liukastamiseen käytettyä hengitysteitä ärsyttävää jauhetta. Omassa kaapissani olisi perunajauhoa, joka tiettävästi ajaa saman asian.

Odotusta

2007-09-28T11:07:00.000+02:00

Eikö posti voisi jo pudota laatikosta. Päätin, että aamukahvit keitetään vasta päiväpostin aikoihin, mutta olen jo sitä mieltä että se aika voisi olla nyt koska haluan saada kahvia. Postissa kannetaan ainakin Vihreää Lankaa ja uutta Rumbaa. Tänään molemmat kiinnostavat paljon. Eilinen keskusteluilta puoluetoimistolla sai minut uskomaan taas siihen, että politiikka on ihan kiva asia. Mitään konkreettista valaistumista ei siis tapahtunut, mutta vertaistuki toisilta kaltaisiltaan auttaa paljon. Opiskelu kiinnostaa tällä hetkellä yhtä paljon kuin kilo makkaraa, mutta opiskelijapolitiikassa on enemmän munaa kuin Hevi-Arin äänessä.

Rakas tietokoneeni kävi hakemassa huollosta itselleen uuden emolevyn. Nyt rakkine taas raksuttaa ja antaa minulle ympärivuorokautisen mahdollisuuden olla kiinni muuttuvassa maailmassa. Uutisten seuraaminen ilman interverkkoja tai toimivaa tekstitelevisiota on haasteellista. Olen kuitenkin onnistunut ja vahvasti sitä mieltä että digiboksi saapuu talouteeni vasta sitten kun joku muu sen minulle hankkii.

Tänään harrastan liikuntaa, leikin virallista teatterin narikassa ja pohdin tulevaisuuttani. Kesälomaksi kutsumani joutilas aika saa päättyä tämän viikonlopun jälkeen ja sen jälkeen on tehtävä jotain hyödyllistä.

Kuten muu maailma, olen minäkin pukeutunut tänään punaiseen.

Naapurissa nakutetaan naulaa seinään. Jään odottamaan postia.

Oikeus omaan mielipiteeseen II

2007-09-05T22:33:00.000+03:00

Kun aikaisemmin tänään kirjoitin Helsingin Jalkapalloklubin joukkueen sisäisestä tilasta, ei minulla ollut tietoa Keith Armstrongia myöhemmin samana päivänä kohtaavista potkuista. Ymmärrän potkut, mutta arvostan edelleen Kekeä valmentajana. Tähtisikermässä tarvitaan myös sydäntä ja tällä kaudella sitä eikä menestymisen halua ole ollut. Keken seuraava etappi lieneekin Myllykosken Pallo tai parempaa tulevaisuutta tavoitteleva Virolainen joukkue? FC Hämeenlinna? RoPS? Se selviää aikanaan.

Mutta mitä tekee kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen?

Maurin mielestä turve on hyväksyttävä uusiutuvaksi biopolttoaineeksi. Maurilla ei siis ole mitään halua leikata päästöjä ja kaikki mahdolliset keinot käytetään ennen kuin tuulivoimaa ja energiatehokkaammat ratkaisut voidaan ajatella hyväksyttävänä vaihtoehtona ilmastonmuutoksen hidastamiselle. Toivotaan että Mauri löytää taas vihreän langan omiin ympäristöajatuksiinsa ja lopettaa turvevoimalla puuskuttavan tuuliviirinsä heiluttamisen. Välillä Pekkarinen on ollut melkein hännillä. Tämän päivän vaatimuksillaan ei.

Ulkoministerimmekin kaatui mönkijällä. Turman syy tuskin koskaan selviää, mutta oma veikkaukseni liittyy tekstiviestin lähettämiseen kesken moottoroidun ajoneuvon kuljettamisen. Toinen vaihtoehto voi olla myös kaatuminen, jonka aiheutti kieli ruskeana tehty kurotus Yhdysvaltoja kohtaan. Toinen vaihtoehdoista lienee oikea, mutta kumpi?

Pikaista paranemista molemmille, Ilkalle ja Maurille.

Oikeus omaan mielipiteeseen

2007-09-05T12:01:00.000+03:00

Vaikka Heidi Hautala ehdottaisi Paavo Lipposen kruunamista Suomen kuninkaanksi ja esittäisi kaiken vallan siirtämistä hänelle, olisi se todennäköisesti Paavon omasta mielestä kuolleensa syntynyt ajatus. Kuinka pitkälle Paavo Lipposen kauna Hautalaa kohtaan kestää ja olivatko Hautalan kommentit Lipposen ydinvoimarakkaudesta tai mielipiteet venäläisestä demokratiasta eduskunnan 100-vuotissynttäreillä liikaa oman arvovaltansa päällä pönöttävälle vesipalloilijalle?
Siitäkö tämä kaikki johtuu?

"Ylivoimaisesti päättömin lausunto", totesi Lipponen Hautalan vaihtoehdosta ratkaista Stasi-listojen julkisuudesta noussut keskustelu. Henkilökemiat Helsingin Jalkapalloklubin sisällä huonosti menneen Veikkausliigakauden jäljiltä kiinnostavat minua enemmän kuin Tiitisen listaus mahdollisista vakoojista, mutta jos Hautalan ehdotus asiantuntijaryhmän perustamisesta on outo, niin hämmentävää on kyllä Lipposen sanoilla leikittelevä käytöskin.

Lipposen ulostulolla saa tosin varmasti julkisuutta. Ainakin iltapäivälehdissä ja allekirjoittaneen kaunablogissa. Julkisuutta saisi myös jo kertaalleen parjatussa Big Brotherissa, jossa jokaisella kilpailijalla on omat Crocsit. Ettepä arvaa kuinka innoissani minä olen? Paavo Lipponen Big Brotheriin? En halua edes ajatella.

Kaikki Hautalan kommentit ärsyttävät Lipposta ja kaikki Lipposen kommentit ärsyttävät minua. Mistä löytyy henkilö, joka ärsyyntyy minun sanomisistani jos Kråklund Recordsin kotisivujen keväisiä keskusteluita ei lasketa. Jos Lipponen ehdottaisi minun kruunaamistani Suomen kuninkaaksi, kieltäytyisin kunniasta, mutta olisin mielelläni valtakunnan virallinen prinssi.

Uuden ajan kynnyksellä

2007-08-31T23:52:00.001+03:00

Joku kadottaa televisiostani muutaman kanavan ensi yönä. Tietääkseni koko kuva ei katoa, mutta käsitykseni mukaan minua ei edes kiinnosta. Televisiotahan voi kuitenkin seurata lehtien sivuilta. Ainakin niiden ohjelmien osalta, jossa joku pikkupaikkakunnalta kotoisin oleva julkisuustyrkky kertoo harrastaneensa seksiä jonkun maata viljelevän toisen tyrkyn kanssa. Lehdet kertovat myös sen, että joku tyttö, joka näyttää täsmälleen samalta kuin sen talon muut naispuoleiset tyrkyt on ehkä putoamassa. Häätö uhkaa myös silmälasipäistä poliittisesti aktiivista nuorta miestä, joka näyttää kuitenkin erilaiselta kuin talon muut miespuoliset asukkaat. Karu totuushan tunnetusti on se, että Suomi ei voi olla täynnä lisäravinteilla pumpattuja turkulaisia baarimestariportsareita. Aina pitää olla myös joku Einari ja ehkä einari nyt putoaa. Telkkari on siis täynnä ihmeellisiä asioita. Saatan huolestua digiboksittomuudestani ehkä sitten, kun amerikkalaisen esikuvani, Jack Bauerin seuraava vuorokausi maailmaa väkivaltaisesti pelastaessa käynnistyy. Luulen kuitenkin asuvani kaapelitaloudessa. Ehkä en tarvitse laatikkoa vielä aikoihin tai ehkä televisioni pysyy nyt kuukausien ajan suljettuna ja sähköä säästyy?

Sähkö maksaa. Tulevaisuudessa sähkö ja muu energia on vielä kalliimpaa. Ennen vaaleja jokainen puolue oli valmiina ilmastonmuutoksen estäviin talkoisiin, mutta nyt hallituksen otettua käyttöönsä yksinkertaisimman ohjauskeinonsa, sanoo oppositio MURR. Energiaa säästyy tai sitten saadaan ihan sikana rahaa. Kasvisruokavalio ei ole pitänyt sisällään niin paljoa lihaa kasassa pitäviä säikeitä, jotka omalla olemassaolollaan tukkivat ajatuksia juoksuttavat käytävät. Yksinkertaisesti ajatellen energiaverojen korottaminen on ilmastoa ilahduttava uutinen, vaikka varmasti tulen jatkossakin kirjoittamaan sähkölaskujen viestiosioon Vattenfallin riistosiirtomaksuja helvettiin heittäviä kommentteja. Sähködiktaattorin siirtomaksut ovat kuitenkin ihan eri asia kuin se, että energian haaskaaminen on kohta kalliimpaa kuin nyt. Onneksi Paavo Lipponen on valittu johonkin Olkiluodon ystävät -yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi selvittämään ydinvoimalatyömaan miljoonia ja taas miljoonia ongelmia. Todennäköisesti ongelmia ei edes ilmene kun kelkkaa vetää perässään plutoniumvaari Lipponen. "Mitään ongelmia ei ole, ydinvoima on puhdasta ja jokaiseen Suomen kuntaan pitää saada oma reaktori", sanoo ydin-Paavo, jonka mielestä on ihan tavallista että jokainen Suomen eläkeläinen ottaa kantaa eduskunnan asioihin.

Ei tietenkään ole kaikkien kannalta reilua, että energiaveron korotuksen myötä joillakin on vähemmän rahaa kuin nyt, mutta onko ilmastonmuutoskaan reilu ilmiö? Ei ole meidän tehtävämme odottaa itsekeskeisiä, oman perseensä ympärillä eläviä kansallisuuksia. Me voimme tehdä sen mikä on meidän tehtävissä.

Vihreät ovat jättäneet aatteensa kumiveneilemään Säätytalon uima-altaaseen eivätkä ole enää kiinnostuneet samoista arvoista kuin joskus aikaisemmin olivat. Siviilipalveluksen lyhentäminen 12 kuukauteen ei mitenkään ole yhdistettävissä puolueelle tiettävästi tärkeään tasa-arvoaatteeseen. Tämä oli siis huonosti muotoiltua sarkasmia ja huonosti muotoiltu asia yksinkertaisuudessaan on se, että pakkoarmeija sekä sen mukanaan tuomat siviilipalvelukset, mielipidevankeudet ja muut lieveilmiöt ovat yhä olemassa. Kuukauden lyhennys ei poista epäkohtaa, mutta lentää kuitenkin muutaman sentin lähemmäksi maahan piirrettyä tasa-arvoisuuden karsintarajaa. Onko sivariasia ollut joku Vihreistä vaatimuksista sille, että hallitus kantaa eduskunnalle esitettäväksi myös paljon epävihreitä ehdotuksia? Kai tämä on tätä politiikkaa? Jotkut asiat on hyväksyttävä että saa jotain muuta läpi. Vasemmalta huudetaan varmasti ja kovaa, mutta se on heidän oikeutensa. Olisihan esitys varmasti toisen näköinen jos Vihreiden äänien määrä olisi sama kuin kahdella suurimmalla.

Maaliskuun tuloksia maksetaan ensi vuonna ja joidenkin asioiden kohdalla maksettavaa on vähemmän. Äänestäminen on siis tuottanut tulosta ja toivottavasti sinne taloon unohdetut kokevat televisiodemokratian itselleen oikeudenmukaisena? Toivottavasti Big Brother oivaltaa yhteiskuntavastuunsa, lämmittää kerralla vain yhtä huonetta, tyhjentää uima-altaan ja jäähdyttää saunan, sulkee kaljahanat ja sammuttaa tupakat. Toivottavasti ihmiset kääntävät digilaatikkonsa mielenkiintoisemmille kanaville. Uusi, uljas ja digitaalinen maailma on täynnä dokumentteja, uutisia, kulttuuria, jalkapalloa ja edelleen kaikkea sitä, mikä ei maksa mitään ja on totuutena jossain tuolla ulkona.

Kiitos analoginen menneisyys. Kiitos Pelle Hermanni, Histamiini, Paavo-tonttu, Iivari-veturi, Kolmosvisa, Ruusun Aika, lauantai-illan Englannin liigan ottelut, Silja Sillanpää, Jyrki ja ne menneisyyden virityskuvan puhutut testituokiot, jossa kuvan erilaisia värejä ja terävyyksiä käytiin läpi kymmenen kohdan osalta hetki ennen Puoli Kuuden alkamista. Samaan aikaan kun äitini laittoi ruokaa keittiössä.

Hankitaan elämä.

Viimein näin verkon heiluvan

2007-08-26T22:40:00.000+03:00

Pitkä odotus on päättynyt. Olen nähnyt ensimmäiset hämeenlinnalaisen joukkueen tekemät maalit palloliiton virallisten sarjojen otteluissa. Kiitos Jukka Vanninen ja Markus Joenmäki, vaikka Joensuun JIPPO kaatui koko joukkueen tasapainoisella, mutta ajoittain epävarmalla esityksellä. Uskoni kesän maalittomien otteluiden aikana ei horjunut, paitsi ehkä itseeni. Epäilin läsnäolossani olleen jotain pahaa karmaa, mutta onneksi sitä ei ollut. Tai jos oli, niin ei ole enää.

Kesätyö Linnanmäellä on aiheuttanut minulle suurta nautintoa. Vielä näin viimeisten viikkojenkin aikana on mukavaa palvella asiakkaita, aiheuttaa huvipuiston tuomaa hyvänolon tunnetta ja kumota huvipuistopelejä kohtaan vallitsevaa skeptisyyttä. En sano että ihmiset olisivat tyhmiä, mutta moni tuntuu edelleen elävän siinä käsityksessä että pelit ovat suurta huijausta. Kukaan ei voita, koska reiät on peitetty plekseillä ja kaikki on liimattu kiinni alustaansa. Myös poliisiviranomaisen arpajaislain mukaan tarkastamat arvat ovat kaikki voitottomia ja narunvedon pääpalkinnot mahdottomia voitettavia. Tykkään kuitenkin työstäni, kuten jo kerroin, mutta tykkäänkö työpaikastani? Kyllä, mutta voisin pitää enemmänkin. Uusimmassa Vihreässä Langassa Linnanmäki sai valitettavaa julkisuutta kertakäyttöastioiden kautta. Huvipuistoasiakkaille tarjoillaan kaikki kertakäyttöisesti pahvilta ja muovilta ohjenuoranaan motto, "Linnanmäeltä jätemäelle."

Omasta mielestäni on jo huonoa julkisuutta, että Suomen suosituinta matkailukohdetta otsikoidaan Langan kirjoittamalla tavalla, mutta jos huvipuiston toimitusjohtajan kommentti asiaan liittyen on, "Ihmiskunta tuottaa jätettä ja niin mekin." ei millään tavalla kerro esimerkiksi Linnamäen ympäristöohjelman tavoitteista turhan jätteen vähentämiseksi. Niin. Huvipuistolla on oma ympäristöohjelma, jota tosin Langan riveillä ei kerrottu. Lehden tiedustellessa mahdollisuutta ilmaisten juomapisteiden asettamiseksi huvipuiston alueelle, jolloin asiakkaat saisivat juoduksi ilman roskaksi päätyvän astian ostamista oli toimitusjohtaja Risto Räikkösen kommentti, "Juomapisteitä ei ole eikä tule. Linnanmäen on tarkoitus kerätä rahaa säätiölle." Niin. Toimitusjohtajan tehtävä on tehdä rahaa, ei miellyttää hippilehden toimittajia, mutta itse olisin ollut huvipuiston imagon kannalta sanavalmiimpi.

Enempää en uskalla puhua, en ainakaan huonoja asioita, koska sehän meiltä työntekijöiltä on oikeasti kielletty. Kausityöntekijöiden ohjeissa on siis oikeasti kirjattuna lause, "Jos puhut huvipuiston asioista, puhu vain positiivia asioita." Olen siis saattanut mennä harmaalle vyöhykkeelle, ylittää oikeuteni ja tällä hetkellä prosessi sympaattisen pelimyyjä Raappanan erottamiselle on jo aloitettu. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan ole, vaikka mistä sitä koskaan tietää?

Pitäis kyllä vaihtaa toi kuva tuosta vierestä.

Siitä tulikin mieleeni...

2007-08-01T23:36:00.000+03:00

Huumori on mielenkiintoinen asia. Kun itseäni keski-iältään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle kesäteatteriyleisölle uppoaa legendaarisen Kilon Poliisin "Miksi heitit herätyskelloa?" -vitsit tai mies pukeutuu naisten vaatteisiin -sketsi kipurajan ylittävän naurumyrskyn arvoisesti, olen ilmeisesti tosi tylsä tai henkiseltä iältäni tosi vanha? Hämeenlinnan Kesäteatterin, Juice Leskisen musiikkiin pohjautuva "Mimosan Hipiä" oli kuitenkin viikon ainoan vapaapäivän varsin miellyttävää kesäviihdettä, vaikka mainitsemani viihteen ulottuvuudet eivät minuun toimineetkaan The Nationalin Boxer-albumin veroisesti. Viihdyttävyys lieneekin kesäteattereiden tärkein anti. Rentoa, helposti pureskeltavaa kulttuuria kesälomasuomalaisille, joka jättää seuraavaan päivään asti kestävän hyvänolon tunteen kunnes unohtuu, mutta mikä tärkeintä, ei jätä naarmuja katsojansa sieluun.

Siitä tulikin mieleeni...

Suomen suosituimmassa matkailukohteessa tapaa matkailijoita, niitä kesälomasuomalaisia joista edellisessä kappaleessa kirjoitin. Shortsit, tennissukat, ruma t-paita ja autokaupan koeajoviikonloppuna saatu mauton lippis. Näillä eväillä tämä kansa on pitänyt kansallistunnetta yllä jo vuosikymmenien ajan. Ehkä pisteenä tämän kuvottavuuden pohjalle on kuluneita sandaaleita korvaamaan tulleet Crocs-jalkineet, erityisesti Crocs Caymanit. Nämä kalossien ja sandaaleiden kuulemma miellyttävä yhdistelmä, joka tukee jalkaa, hengittää, ei ole liukas, mahdollistaa kävelyn vesilätäköissä ja blaa-blaa-blaa. Minun mielestäni ne ovat kuitenkin myös rumat kuin perse, siis ruma sellainen. Ovat ehkä mukavat, mutta jos ei miellytä silmää niin tyyli ajaa tarkoituksen ohi ainakin itselläni ohituskaistaa pitkin ja lujaa. Crocseja toki voi myös tuunata. Tuunaamisella tarkoitetaan kengissä olevien pienten reikien tukkimista joillakin muovipaloilla, jotka näyttävät hyönteisiltä, jalokiviltä ja niin edelleen. Siis kenkiin voi ostaa jotain maailmanloppuun asti kestäviä killuttimia, jotka tuntuvat hyvältä vain kenkäkauppiaan kassassa, mutta ovat niin cool juttu että jokaisella on niitä oltava. Kengän lesti on leveä ja laaja on myös käyttäjäkunta. Tuntuu siltä, että kolmannes Suomesta on tehnyt ostopäätöksen kesän hittituotteeksi nousseen kumitossun hankkimiseksi. Vettä sataa, mutta suurin osa ei kastele enää tennareitaan koska jalassa ovat Crocsit, kuvottavat kumitossut joista on liikkeellä myös halpoja kopioita. Kammoksukaa myös niitä!

Siitä tulikin mieleeni...

Eilen vesisateessa vihittiin käyttöön Verkatehdas. Monen hämeenlinnalaisen kammoksuma kulttuurin mekka, jonka rakentaminen maksoi euroja noin kolmenkymmenen miljoonan edestä. Minulla oli kutsu avajaisiin, mutta olin töissä huvipuistossa, jossa työntekijöitä oli enemmän kuin asiakkaita. Verkatehtaalla oli kuulemma ollut mainio meininki. Ihmiset hymyilivät ja olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Samoin paikan akustiikka keräsi kehuja niin kuuntelijoiden kuin soittajien keskuudessa. Jään odottamaan innolla tulevaisuutta ja lupaan hyödyntää naapuristani löytyvän, Suomen nykyaikaisimman kulttuurikeskuksen palveluita jos siellä on jotain itseäni kiinnostavaa ja jos lompakko on samaa mieltä halujeni hinta-laatusuhteesta. Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset kirjoitti avajaisten ilotulituksesta pääkirjoituksen viimeisessä kappaleessa mielenkiintoisesti. Kun ilotulitus "jää tussuksi", mitä silloin tapahtuu? Meneekö tulitus kansankielellä ilmaistuna päin **tt** vai tapahtuuko jotain muuta?

Tästä minun oikeasti piti iloita...

Hämeenlinnan urheilun aitoon pyhättöön, Kaurialan stadionille on tänään tehty äänentoistoon liittyviä korjauksia. Loistava uutinen. Nyt FC Hämeenlinnan teutaroidessa vastustajia atomeiksi kuuluu kuuluttajan ääni jopa toiselle puolelle stadionia, aurinkokatsomon yläriveille, jossa rumpuryhmä ääntään on tottunut pitämään. Ennen otteluita soitettava, mahtavan Arcade Firen loistava Wake Up -hymni jonka mahtipontinen massahuudatus toimisi täydellisenä tunnelmannostattajana jos otteluissa kävisi ihmisiä. Nooh, nyt äänet alkavat taas kuulumaan. Ehkä Wake Up herättää hämeenlinnalaiset viimeinkin kotikaupunkinsa jalkapalloylpeyden suitsuttajiksi.

Siitä tulikin mieleeni...

Huomenna pitää taas herätä töihin. Luvassa kymmenen tuntia kesälomalaisia Suomesta ja muualta maailmasta. Säästä riippuen vaatetuksena jotain kevyttä tai enemmän lämmintä, mutta takuuvarmasti niitä kauheita kenkiä, kaikissa väripaletin väreissä ainakin kuudella eri sävyllä. Yäk!

Muutoksia luvassa jopa kuvassa

2007-07-28T19:56:00.000+03:00

Pääministeri Matti Vanhanen kävi Linnanmäellä perjantaina 27.7. Matti liikkui yksin. Ei ollut Susania, Merikukkaa, Merjaa, ei ketään. Ehkä lapset olivat laitteissa ja Matti tarkkaili tilannetta? En tiedä, ei kiinnosta, no vähän ehkä, mutta Mattikin on vain ihminen, joka ilmeisesti kokee Linnanmäen yhdeksi kesäperinteekseen. Onhan iloisia ihmisiä katsellessa mukava irrottautua työn tuomista paineista ja arvailla itsekseen mitä oppositio seuraavaksi marmattaa. Etunenässä Demarit, jotka nyt tietävät miten asioita tehdään kun omana hallitusaikana eivät nämä asiat edes kiinnostaneet. Huutelua, pikkuasioihin takertumista sekä oman toiminnan korostamistahan politiikka on ja nyt en jaksa puhua siitä. En, vaikka se vaikuttaakin kaikkeen mitä tässä maassa tapahtuu. Tällä hetkellä ei jaksa edes kiinnostaa että kuka salaa ja mitä? Eikä se, saako keskeneräistä asiaa käsitellä ja jos saa niin kuka saa. Eikä myöskään se, onko mitään listaa ja onko siinä jotain nimiä ja jos on niin kenen.

En ole tänä kesänä nähnyt yhtään hämeenlinnalaisen jalkapallojoukkueen tekemää maalia. Viisi ottelua, yli 450 minuuttia, mutta yhtään kertaa ei ole verkko heilunut minun istuessa katsomossa. Pahaa karmaa vai mielenkiintoista sattumaa. Eilen maalin näkeminen oli lähempänä kuin koskaan. HJS:n A-juniorit pelasivat ensimmäistä otteluaan A-junioreiden SM-sarjassa ja konttasivat 1-2 -tappion MyPaa vastaan. Hämeenlinnalaiset tekivät siis maalin ottelun alkuhetkillä. Niin alussa, että en ollut saapunut vielä paikalle. Meneekö kaudella yli 500 minuuttia maalin näkemiseen vai muuttaako seuraava ottelu kaiken. Aukeaako ketsuppipullo vai jatkuuko hämeenlinnalaisen jalkapalloilun kesä teemalla, "Hallitaan, mutta annetaan vastustajan voittaa."

Pitäisi vaihtaa tuo naama tuosta oikeasta reunasta. Se on niin virallinen, että itseäni hirvittää. Huutelen jostain kameran eteeni ja näpsäisen jonkun herttaisemman vedoksen. Siinä projektia ensi viikolle, josta tosin kuusi päivää seitsemästä ollaan töissä. Mukavaa!

SYYSKAUDEN EKA: Päätoimittajan sokea piste

2007-07-22T00:03:00.000+03:00

Olin sitten kuukauden hiljaa, vähän ylikin. Töitä, Ämyä, Helsinkiä ja kesälomaa tästä laatikosta, mutta heinäkuun ehdittyä jo ehtoopuolelleen pitää avata suu. En tahtoisi olla niin negatiivinen kuin taas tällä kertaa olen, mutta suututuksesta on paljon helpompi kirjoittaa kuin positiivisista asioista. Ämyrock meni hyvin. Säät suosivat, ihmisillä oli kivaa ja artistit nauttivat. Päätösklubi oli loppuunmyyty ja jossa soittamani musiikki oli ihmisille mieleen. Vakavasti olen pyöritellyt puhtaan äänilevypainotteisen klubin kokeilua Hämeenlinnan yöelämässä. Ihan omalla rahalla, omalla riskillä ja omilla ajatuksilla. Niistä vähän myöhemmin...

Ämylle on kuitenkin tilausta tässä kaupungissa ja Suomen vanhin on olemassa edelleen vuoden kuluttua. Ilmaiseksi tietenkin. Silloin enemmän punkia ja entistä ekologisempi toteutus. Syötäviä lautasia, pienen tehtaan tekemää jäätelöä tai ei jäätelöä ollenkaan, jatkuva roskapartio ja esimerkillistä toimintaa, josta muut saavat ottaa mallia. Virheistä opitaan ja muutamat asiat parantuvat tästä vuodesta eikä ainakaan ruokamyyjä ole sama kuin tänä vuonna.

Mitä ja miten Ämy asiansa ensi vuonna sitten tekeekään, epäilen silti suuresti että Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten päätoimittaja Ilkka Peltoniemellä on siitä huolimatta Ämyrockin kokoinen sokea piste silmissään. Aiemmin kesällä kirjoittamassa pääkirjoituksessa hän voivotteli kaupungin tapahtumasuvannon kestävän Linna Jazzeihin ja Wanaja Festivaaliin saakka huolimatta Ämystä, joka pidettiin kirjoituksen ja mainittujen tapahtumien välissä. Tänään lauantaina lehden pääkirjoitus kirjoitti hämeenlinnasta tapahtumien kaupunkina. On Hippaloita, Elomessuja ja Keskiaikamarkkinoita. Hyviä tapahtumia, mutta ei sanaakaan Ämystä. Sama kirjoitus myös kiitti Wanajaa ja toivoi jo neljättä kertaa pidettävälle juhlalle pitkää ikää, koska kaupunkina Hämeenlinna on sen nuorilleen velkaa. Jos julkijuopottelun viranomaispäätöksellä salliva Linna Jazz on aikuisten juhla ja melupelkoisten yleisönosastokirjoitteluun innostava Wanaja suunnattu nuorille, niin minua kiinnostaa Ämyn kohdeyleisö vai onko tapahtumaa edes olemassa jos kohdetta ei ole? Onko Ilkka Peltoniemellä Ämyrockin kokoinen musta aukko silmässään vai onko Peltoniemen päätoimittaman lehden kuuluminen osaksi hämäläistä mediataloa (joka ei koe Ämyn sponssaamista toimintaansa kuuluvaksi, mutta Wanajan tukemisen kyllä) saanut kumartamaan niin syvään että Suomen vanhin ilmaisfestivaali jossain Kaupunginpuistossa ei nyt vaan osu silmiin?

Onneksi samassa lehdessä on myös viisaita, kotikaupunkinsa tuntevia ihmisiä. Juho Peltoniemi sekä Iisakki Kiemunki näkevät ja kirjoittavat myös Ämystä. Kiitos siitä heille. Nuoret herrat ovat sisäistäneet Ilkka-setää lyhyemmän eliniän aikana, että tapahtuma on olemassa, vaikka Kaupunkiuutisiin ei siitä omaa liitettä olisikaan taitettuna. Kaupunki tarvitsee kaikkia tapahtumiaan. Rockia, jazzia, asuntomessuja, Hippaloita, markkinoita ja Irwiniä maksullisina ja ilmaisina. Toivoisin kuitenkin reilumpaa peliä päätoimittajalta, jonka lehti on kokonaisuudessaan helvetin hyvä. Pienet asiat suututtavat ja varsinkin silloin jos asioihin on kiinnittänyt omaa aikaansa, rahaansa ja mielenterveyttään. Kaikki julkisuus on hyvästä, mutta päätoimittajan kynä ei anna edes huonoa sellaista.

En ole katkera. Ottaa vain päähän.

Sain tänään junassa hyvää palvelua. Juna oli ajallaan, konduktööri kohtelias, kärrymyynnissä kaunis tyttö ja kärrystä myyty olut kylmää eikä muovituoppia ollut pakko ottaa jos sitä ei halunnut. VR on parantanut otettaan, vaikka viimeksi torstaina kaikki oli mennyt päin sitä itseään. Toivottavasti hyvä tuuli puhaltaa huomennakin sillä haluaisin olla ajoissa työssäni.

Kiitos. Hyvää yötä, kesää ja kaikkea. Etsiydy tänne taas tulevaisuudessa...

Byrofest 2007

2007-06-13T22:31:00.000+03:00

Suomen lyhyt kesä pitää sisällään uskomattoman määrän tapahtumia. Musiikkipainotteiset festivaalit eivät ole tapahtumien joukossa mikään vähemmistö, mutta tuntuu myös siltä, että samaisten tapahtumien peruminen on noussut kulttuuria tuntemattomien virkamiesmoottoreiden kesäharrastusten kärkipäähän. Viimeisimpinä uhreina Loviisassa järjestettävä Linnan Juhannus, jossa kaupunginhallitus kumosi oman päätöksensä sekä Järvenpään Rockjuhannus, jossa viranomaiset vaativat tolkuttoman määrän järjestyksenvalvojia tapahtuman kokoon nähden. Kaupungin virkamies todennäköisesti itse lähtee viettämään mökkijuhannusta ja kehottaa kulttuuritapahtuman järjestäjiä pyyhkimään lupapareillaan persettä, kuten eräs virkaintoilija Järvenpään poliisista oli asian ilmaissut.

Byrokratia luo turvallisuutta, mutta vähentää tarjonnan määrää. Monen suomalaisen kaupungin aktiivinen kulttuurielämä on juuri riippuvainen ilmaisista idiooteista, jotka käyttävät oman vapaa-aikansa yhteisen hyvän tekemiselle. Heidän tekemisensä ei maksa mitään, jollaista se ei enää itsenä tiedostavan ajatuksiltaan aikuisen ihmisen toteuttamana ole. Voin uskoa että monella paikkakunnalla haluttomuus minkään tekemiseksi kasvaa jos viranomaiset näkevät kasvavien tapahtumien määrän vain haittana omalle toiminnalleen kasvavan työn ja siitä aiheutuvien aikatauluongelmien takia. Toisaalta kyseessä on vain palanen suomalaista luonnetta. Harva meistä osaa ajatella asioita omaa napaa pidemmälle. Jos koko taloyhtiö saa houkuttelevamman julkisivun, mutta Raappana on käärittynä muoviin jo toista kuukautta on se Raappanalle itselleen epämiellyttävä asia. Yhteistyön tekeminen on vaikeaa ja viranomaisen, jonka tehtävä on tukea tapahtumajärjestäjiä sanelee mielivaltaiset säännöt ja pyytää tekemään niiden mukaan. Poliisia ei ole pakotettu kiinnostumaan asiasta, mutta kritiikki sataa tapahtumaa järjestävän toimijan niskaan. Tasa-arvoistako? Ei ole.

Hämeenlinna on onneksi viranomaisten tasolla kiinnostunut tukemaan kaikki kaupungin ilmaisia ja maksullisia tapahtumajärjestäjiä. Ainakin silloin, jos toimistoista tuntee ne oikeat ihmiset joihin olla yhteydessä. Kiitos siis siitä. Vaikeammaksi voisi kaupunki toiminnan tehdä. Ei vaan jaksaisi enää piirtää yhteenkään paperiin että missä on vessa, missä pisuaari ja juokseeko kahvinkeittimeen vesi yleisestä vai yksityisestä putkesta.

Ihmetystä kaupungissa kuitenkin aiheuttaa toiminta kulttuuritapahtumien markkinoinnissa. Monivärisillä painotuotteilla myydään koko maailmalle korkeakulttuurista Verkatehdasta, ylisuurilla summilla tuettua aikuisten jazz-tapahtumaa sekä keskiaikaista friikkisirkusta. Mitä sitä turhaan puhumaan rockfestivaaleista, oli sitten kyseessä Suomen vanhin sellainen tai harmaaseen massaan putoava kaupallinen vaihtoehto. Rock voisi aiheuttaa jopa mielenkiintoa nuorten keskuudessa ja sillähän voi olla jopa positiivisia vaikutuksia julkisuuskuvalle. Rockväen lobbaus ei siis ole onnistunut. Meidän oma vikammehan tämä siis on.

Murinaa...

2007-06-13T00:47:00.000+03:00

Kemin ilmoitettua olevansa kiinnostunut ydinvoimasta ja muisteltuani tässäkin blogissa kovin ristiriitaista kommenttia saaneen Mauri Pekkarisen mielipidettä siitä, ettei tämä eduskunta välttämättä tyydy yhteen ydinvoimapäätökseen vaalikauden aikana, olen jälleen huolissani. Nimettömien blogikommentaattorien mukaan toistan samaa ulkoa opeteltua ydinvoiman vastustusjargoniaa, mutta mielipiteeni pysyy silti samana. Onhan ydinvoima moneen muuhun energiantuotantotapaan ilmastonmuutosta ajatellen puhdasta, mutta se kaikki kallioon porattava paska, mahdollisen onnettomuuden aiheuttama epävarmuus ja uraanin hankinnasta aiheutuvat ympäristöhaitat joko Suomessa tai rajojemme ulkopuolella. Tämän lisäksi, kun muut, merkittävästi Suomea energiantuotannollisesti epävarmemmat maat peesaavat Suomea niin ratkaisuna haluaisin olevan kulutuksen vähentämisen, suuren vähentämisen. Tosi paljon. Luovutaan kesämökeistä ja hankitaan jokaiseen suomalaiseen kotiin tuplaikkunat. Mitä tahansa, että ne ydinvoimalat voidaan jättää siihen viidenteen, Olkiluotoon rakentuvaan pommiin. Emmekö voisi olla energiatehokkuuden mallimaa ydinvoiman mallimaan sijasta?

Sitten...

Suomen tulevaisuus rakennetaan jälleen kerran rahalla. Ensin kemiateollisuus ilmoitti sopineensa palkankorotuksista ja nyt Metalliliitto tahtoo mennä vielä isompiin korotuksiin. Taistelukyvyssään valitettavan vässykät hoito- ja sosiaalialan ammattilaiset itkevät aiheellisesti aiheesta, mutta eivät uskalla tehdä mitään muuta. Naisvaltaisten, säälittävän matalapalkkaisten alojen kohdalla haluaisin joskus nähdä nöyristelyn päättyvän. Paperikoneet ja varustamot eivät pyöri jos Matti Metallimiehen lapsi ei pääse päivähoitoon lakon takia tai jos Pertti Paperimiehen liikavarvasta ei sairaanhoitaja hoida. Ehkä oman työn vaikutukset suomalaiselle tuottavuudelle saisivat kipeästi tarvitun näpäytyksen. Naisvaltaista sosiaalialaa liian monetta vuotta opiskelevana olen vain niin kyllästynyt kanssaopiskelijoihin, joille omaa opiskelua tärkeämpää on se, että oma ihana rakas poikaystävä saa makaroonilaatikkonsa halutessaan rusinoilla. Onko se niin vaikeaa ajatella omilla aivoillaan oman tulevaisuutensa kohdalla? Onko vaikeaa asettaa joskus omaa hyvinvointia kaikkien muiden edelle? Kyse on myös uravalinnasta ja halusta auttaa avoimesti kanssaihmisiä ajattelematta ensin rahaa, mutta kyse olisi olla myös välillä siitäkin.

Elämä on valintoja. Haluaako kulkea energiapoliittisesti lyhytjänteisesti kohti globaalia tuhoa tai antaa teollisuuden ilmoittaa Suomen olevan riippuvainen tuotannosta inhimillisten arvojen sijasta. Huomenna olen positiivisempi, mutta teki mieli olla kiukkuinen kuultuani yhden suosikkipunkuistani poistuvan Alkon valikoimasta. Yritän olla jatkossa joviaalimpi. On kuitenkin kesä, kivan lämmintä ja sopivan viileää. Asuntoni ikkunoissa ei enää vaan kaivattaisi niitä muoveja, jotka niissä on olleet jo liian pitkään. Sääli kun omasta kodistaan ei voi olla lakossa.

Vegetaristin possunpunainen selkä

2007-06-05T23:16:00.000+03:00

Olisipa minulla pidemmät kädet. Silloin ei selässäni olisi punaista epämääräistä läiskää. Ihminen on kuitenkin voimiltaan rajallinen ja nyt sitten kärvistellään kärähdyksessä. Kesä on siis alkanut, viimeistään nyt se on uskottava. Kesä ei kuitenkaan ole vaikuttanut VR:n toimintaan. Homma ei toimi, johdinlangat putoilevat ja Suomi seisoo. Tämän lisäksi viestintä tökkii ja kourallinen ihmisiä Pasilan asemalla ihmettelee kun junaa ei näy ja ja ilmoituksia ei kuulu. Systeemi kusee, mutta taksimatka Pasilasta Hämeenlinnaan kustannetaan valtionyhtiön pussista. Kiukustumaan en kuitenkaan päässyt. Olin lähinnä huvittunut siitä, että taas junaongelmaa osuu siellä missä minäkin menen. Myös samaan taksiin tulleet olivat miellyttävää matkaseuraa. Mitä sitä sellaisesta marisemaan.

Samaa mieltä pitää kuitenkin olla Vasemmistoliiton Martti Korhosen kanssa, että jos raiteet halutaan pitää kunnossa toivottavasti lisääntyvän liikenteen kanssa ei rataverkon ylläpitorahoissa voi säästellä. Niillä rahoilla pitää Suomea asuttuna ja päästöjä alempana kuin kumipyörillä kulkevan liikenteen kasvaessa. Niin erinomaisesti koko eteläisen Suomen raideliikenne oli eilen jumissa, ettei vastaava näky ole myyntivaltti yhdellekään yritykselle. Ei edes silloin, vaikka yhtiö olisi valtion äidillisessä suojeluksessa kaikista pelleilyistä huolimatta.

Lauantain Kaupunkiuutisissa haastateltiin minua. Otsikkona jutussa oli "Rento vaikuttaja". Olen äärettömän otettu siitä, että myös ulospäin olen ilmeisesti sellainen kuin koen itse olevani. Ainolle kiitos hyvästä jutusta. Toivottavasti lukijoita oli miljoona ja me molemmat saimme ansaitsemamme huomion. Huomioita tarvitsevat kuitenkin nuoret, joille on annettava paukkuja vaikuttamiseen. Sedät ja tädit kun ovat jo kelkasta pudonneet, mutta nuoret saamattomia heitä haastamaan. Ihan rehellistä kapinaa vaan peliin jos tarve vaatii.

Talvella junat myöhästelevät pakkasen takia ja kesällä VR ei ole ottanut huomioon lämpolaajenemista ja sen vaikutuksia pidentyneisiin etäisyyksiin. Niin sen täytyy olla?

Ituhippi

2007-05-31T22:55:00.000+03:00

Ministerimme Mauri antoi tänään fiksut kommentit vesivoiman lisäämisestä ja autoilusta. Vesivoimassa Mauri rakensi lisää vesivoimaa ja autoilussa hän toivoi lisää biopolttoaineita, koska ilmastonmuutosta torjuttaessa liikenne lisää kasvihuonepäästöjä tosi kovasti. Autoilussa Mauri on ihan oikeassa, mutta olisin toivonut yhtenä vaihtoehtona myös autoilun, erityisesti turhan sellaisen vähentämisen. Puhtaampaa löpöä on tankkeihin saatava, mutta sanoisitko puoluetoverillesi, liikenneministeri Vehviläiselle että Liperiin on kyllä hyväksyttävää ajaa jos ei junalla tai bussilla fiksusti pääse, mutta esimerkiksi ruuhkamaksut ovat loistava keino vähentää kaupunkien keskustassa tapahtuvaa tyhjäkäyntiä. Neljää vuotta ei kannata hukata ruuhkamaksujen ajattelemiseen kun samaa voi kokeilla käytännössä. Ajatus biopolttoainekommentissa oli kuitenkin kannatettava. Kiitos Mauri. Painotatko seuraavalla kerralla myös korkeaa kotimaisuusastetta.

Mitä siihen vesivoimaan tulee. Eikö sen Vuotoksen voisi jo hukuttaa suohon vai onko muutaman naurettavan wattitunnin tarve niin suuri, että puolikas Lappia on kasteltava jollain helvetin tekolätäköllä?

Edellä mainitut asiat nyt kuitenkin ovat vain sivujuonteita tämän päivän merkittävistä asioista. Lämpimikseni juttelin politiikkaa ja laitoin mukaan yhden ruman sanan. Itselleni merkittävää on se, että minusta on tänään tullut vähän enemmän ituhippi kuin mitä eilen olin. Minusta on tullut maitokauppavegaani ja painotan erityisesti sanaa maitokauppa. Viime viikkoina olen viimein tunnustanut itselleni, että poden ainakin lievää laktoosi-irtolerssiä. Laktoosi siis aiheuttaa hillittyä turvotusta ja epämiellyttäviä sivuoireita. Olen siis samanlainen kuin moni muu luonnosta eriytynyt suomalainen. Koska viimeisen pitkän aikaa olen nauttinut itse ostamani maidot luomuna, on paluu laktoosittomaan maitoon, jonka luonnonmukaisuudesta en ole varma luonnotonta. Olen siis vegaani ostaessani maitoa kaupasta. Ostan tästä lähtien jotain kasviperäistä vastaavaa tuotetta. Juustot ja muut jugurtit vedän edelleen perinteisesti tosin ilman liivatetta ja juoksutteita, mutta ostaessani maitoa juomaksi, ruoanlaittoon tai kahviin on valintani tuote, jonka metaanipäästöt ovat Mansikkia pienemmät. Ainakin eräs ruotsalainen kaurahuoma sai kymmenen papukaijaa ja pistemerkin.

Jos, tai siis kun isä luet tätä kirjoitusta, ilmoitatko äidille että poikanne on muuttunut vieläkin hipimmäksi kuin mitä tähän asti ollut. Jos joskus eksyn Mäntsälään niin mennään sitten yhdessä kauppaan.

Menneisyyttä savuna ilmaan

2007-05-30T10:41:00.000+03:00

Enää on vain muutama päivä toteuttaa asia, jonka olen halunnut jo vuosien ajan tehdä. Olen halunnut keittää kaalia, kaikenlaisia sellaisia. Tämän jälkeen viedä keitetyt kaalit keittoastioineen baariin ja antanut sen haista niin pitkään että olisin saanut selkääni. Poikkeuksena kaalissa tosin on se, että sen hajun ulkopuolisille aiheuttamat terveysvaikutukset eivät ole yhtä tappavat kuin passiivisella tupakoinnilla. Tulevana viikonloppuna sekin riemu loppuu. Baarissa voi kuolla enää nopeasti ja väkivaltaisesti. Passiivinen, hidas ja tuskainen kuolema kielletään lailla. Tietysti on siirtymäsäännöksiä ja moni todennäköisesti polttaa tottumuksesta huomaamattaan, mutta periaatteessa baarit ovat savuttomia tulevasta viikonlopusta lähtien.

Monta kysymysmerkkiä on silti ilmassa. Haluan nähdä rokkarin, joka syö purkkaa laulaessaan tai liimailee itseensä laastareita sillä aikaa kun basisti avaa kaljapulloa. Haluan nähdä sen blondatun enkelin, joka kirmaa minihameessaan räntäsateeseen polttamaan trenditupakkaansa. Uskon kuitenkin näkeväni tupakansavuiset vessat, nuuskaa täynnä olevat kengänpohjat ja ylähuuleltaan turvonneen Olli Jokisen.

Ajatus on silti tärkein ja tupakoitsijoita rankaiseva laki on kaikkia ajatellen hyvä juttu. Tulokset pubikulttuuristaan tunnetussa Irlannissa ovat olleet positiiviset joten ehkä Suomikin onnistuu. Ehkä jopa hämeenlinnalaiset savukoneet Vinkalo tai Hälläpyörä?

Pääasiassa rahasta

2007-05-24T21:57:00.000+03:00

Kotini ikkunat ovat edelleen vuoratut hemmetin muovilla, joka ei valaise, mutta pitää kaiken lämmön kuitenkin sisäpuolella. Kun ilma ei vaihdu, on kuuma.

SDP kritisoi hallituksen päätöstä poistaa nollamaksuluokka päivähoidosta. Kritiikki on ihan aiheellista. Porvarillinen päätös muuttaa myös taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien päivähoito riippuvaiseksi rahasta. Minä niin haluaisin tietää mitä Vihreä neuvotteluryhmä on tämän asian kohdalla saanut sanotuksi? Rahalla saa, jos on. Haistakaa...

Viikon aikana keskustelua on käyty tällä hetkellä istuvien kansanedustajien vaaleihin käyttämistä rahasummista. Jos omani näiden vaalien menestys suhteutettaisiin esimerkiksi Vihreiden listoilta päässeen Kirsi Ojansuun äänimäärään ja käytettyyn rahaan olisi äänimääräni ollut noin 9000. Sillähän saattaisi päästä jo läpi? Rahalla sai siis näissäkin kisoissa, jos rahaa on ollut. Haistakaa...

Itselläni rahaa taas hetken aikaa oli. Eilinen palkkapäivä on maksettu laskujen muodossa pois. Seuraavat kaksi viikkoa taas sinnitellään taikavoimien avulla, mutta köyhyyteen tottuneena en anna rahan puutteen haitata hymyäni. Raha ei ole itseisarvo, vaikka arvo onkin. Sillä helpottaa elämäänsä, mutta sen puuttuminen ei tee elämästä mahdotonta. Aurinko paistaa, tykkään työstäni, söin tänään herkkusieni-oliivi-valkosipuli-ranskankermatäytteisiä tomaatteja, paprikoita sekä isoja vihreitä chilejä niin mikäs tässä ollessa.

120 Days, Aksu, Au Revoir Simone, Ebba Grön. Levyhankintani ovat kohdistuneet viime aikoina aakkosten alkupäähän. Teot eivät ole olleet harkittuja, mutta harkitsemattomuudestaan huolimatta loistavia. Tilanne levyhyllyssäni on kuitenkin mennyt jo siihen, että Tervomaan kohdalla levyt joutuvat sijaishoitoon CD-laatikoihin. Pohdinnassa muuhun kalustoon hyvin mukautuvan uuden hyllyn hankinta tavalla tai toisella.

Viikonloppu taas töissä. Saa taas rahaa.

Kivimiehet kunniaan

2007-05-21T23:07:00.000+03:00

On se vaan hyvä että Suomessa on tarjolla VR:n tarjoamaa kaksiraiteista diktatuuria, veturivetoista monopolia ja ajoittain tosi paskaa palvelua. Viime viikolla maininnan arvoisia suorituksia oli keskiviikon klo 21.06 juna Helsingistä Hämeenlinnaan, johon oli myynnissä lippuja huolimatta siitä että junaa ei koskaan lähtenytkään. Helatorstain aatto oli muuttanut aikatauluja, mutta junaa käyttäville matkustajille asiaa ei inhimillisen virheen takia informoitu. Eilen sunnuntaina veturirikon takia IC juna oli vaihdettu taajamajunaan ja itsekin pääsin polvet koukussa kuuntelemaan, mitä luutnantti Mäkelä oli vaatinut varusmiehiä tekemään. Vaikka myöhässä juna olikin, oli myöhästyminen pieni ongelma siihen nähden, että matkustusmukavuus taajaman ja IC:n välillä on samaa luokkaa kuin tunnottomaksi koukistetut polvet suhteessa jalkojen rentoon suoristamiseen.

Noottia rautatiediktaattoreille on luvassa. Sanamuodoiltaan pikkunäppärää ja piikittelevää sellaista. Tänään uutisissa esillä nostettu mahdollisuus rahtiliikenteen kilpailuttamisesta antaa lisäpotkua myös matkustajaliikenteen paremmalle sujumiselle. Itse käyttämäni rahat ajattelin ainakin saada takaisin.

Tunsin tänään kesän alkaneeksi. Kesän ensimmäinen kylmä olut Taidemuseon varjossa vieressä liplattavaa Vanajavettä katsellen, koivujen havina sekä naamalle paistava aurinko. Tuntui aika hyvältä, melkein mahtavalta. Seuraavasta seitsemästä päivästä kuusi kuluukin töissä joten toivottavasti olen tänään saanut ison annoksen vapautta, vaikka en Linnanmäelläkään koe vankina olevani. Tämän päivän kunnialla selvitetty opinnäytetyön väliseminaari siirsi minut taas 15 minuuttia lähemmäksi valmistumista. Tutkintotodistus kädessä onkin paljon mielekkäämpää miettiä mitä haluan isona tehdä.

FC Hämeenlinna vieraili Joensuussa kolmen pisteen arvoisesti. Surkeasta alusta huolimatta kausi lupaa edelleen hyvää. Luvassa ei edelleenkään ole nousua Veikkausliigaan, mutta kauniisti pelattu jalkapallo innostaa hämeenlinnalaisia pois umpiheteroiden hikoileman kiekkoleikin parista aidon kuningaslajin pariin.

Kuolemantuomioita kansainvälistymiselle

2007-05-12T11:59:00.000+03:00

Yle kertoo että Aamulehti on kertonut yliopistojen suhtautuvan positiivisesti ulkomaalaisille tarkoitettuihin lukukausimaksuihin. Kymmenen 11:sta yliopistosta aikoo hakea lupaa periä maksua tutkintoon johtavasta korkeakoulutuksesta EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta saapuvilta opiskelijoita. Kansainvälinen Suomi on putoamassa kelkasta, ulkomaalaiset menossa jonnekin muualle ja kansainväliseen ympäristöön haluavat suomalaiset suunnistavat itsekin jonnekin muualle. Tai sitten nykyinen suunta on esimakua myös suomalaisia koskettaviin lukukausimaksuihin. Tasa-arvoa ja solidaarisuutta nykyinen suunta ei ainakaan ole vaan ennemminkin hännystelyä muun maailman suuntaan. Emme uskalla olla erilaisia. Tällä kertaa emme edes meitä aidosti hyödyttävällä tavalla.

Jos samalla rahalla saa saman tutkinnon jossain toisessa maassa, jossa on lämpimämpää, edullisempaa ja ihmiset ovat jo vuosikymmenien ajan toimimaan yhdessä vieraiden kulttuurien kanssa niin mikä mahtaa olla opiskelupaikkaa pohtivan EU- tai ETA-alueen ulkopuolelta saapuvan henkilön ratkaisu? Muutamien vuosien kuluttua ihmetellään yhteen ääneen mihin ulkomaalaiset ovat kadonneet kun Suomessa heitä ei enää nykyisiä määriä ole.

Maksubyrokratian ja mahdollisen stipendijärjestelmän pyörittämiseksi saamme juurin sen verran maksavia opiskelijoita että saamme omamme pois. Kuvitelma siitä että opiskelijamäärät pysyisivät maksullisessa järjestelmässä on suurta harhaa, rahalta haiseva syötti, jota en itse ole nielaissut. Valitettavasti syötti on nielaistu hallitusohjelmaa kirjoitettaessa. On tehtävä paljon hyvää, korvatakseen näin isoa pahaa.

Kehitysapurahat eivät nouse, mutta tuki kolmannen maailman asukkaille maksuttoman koulutuksen muodossa kuitenkin päättyy. Suomalainen koulutuspolitiikka ei armopaloja enää ulkomaille anna. Kaikki ovat tervetulleita jos mukana tulee säkillinen rahaa. Tänne jäävien opiskelijoiden suhteellinen määrä pysynee samana, mutta kokonaisvaltaisen opiskelijamassa pienentyessä on lopputulema helppo päätellä.

Lakia lukukausimaksuista ei ole vielä siunattu. Tsemppiä oppositiolle. Toivottavasti hallituksen mielipide rakoilee ja Vihreät ovat samaa mieltä kuin ennenkin ovat olleet.

Se nousee sittenkin

2007-05-11T13:19:00.000+03:00

Taloyhtiön parvekkeita hiotaan ja mahdollisten ikkunavaurioiden vähentämiseksi, ikkunat on peitetty muovilla. Sanovat, että ulkona paistaa aurinko. Joitain hailakkaa paistetta muovin läpi säteileekin ja talon seinät resonoivat hiomakoneen DNNNNNRRRRÄÄÄNNNNNN-ääntä. Tosi hienoa.

Opintoraha on siis nousemassa, samoin opiskelijoiden tulorajat. Syytän menneisyyttä saamattomuudesta, mutta toisin kuin Kokoomus väittää, ei tapahtuva nosto ole nykyisen hallituksen, johon Vihreätkin kuuluvat, ansiota. Opiskelijajärjestöt ansaitsevat ison kiitoksen ja kiitoksen annan myös itselleni. Olen ollut tekemässä oman panokseni tästä kaikesta ja hakkaamassa päätä poliitikkojen kiviseinän kaltaisiin selkiin.

Kaksinaamaisuutta asian ympärille on kuitenkin mahtunut. Kaikkonen, Taiveaho ja ne muut olisivat voineet edes pahoitella omien periaatteidensa myymistä ja äänestäjiensä unohtamista. Pahimpana anti-sankarina kuitenkin eräs Vieno...Karp...Saarela, joka kulttuuriministerinä ei kyennyt ilmoittamaan tarvittua rahasummaa entiselle valtiovarainministerille, itki Eeron ilkeyttä lehdille ja oli poissa äänestyksestä, jossa takinkääntäjät paljastettiin. Menneisyyttä ei kannata muistella, mutta en minä näitä asioita kuitenkaan unohda. Kiitos kuitenkin kaikille opiskelijoiden taloudellista aseman tasa-arvoisempaa asemaa ajaneille. Jään odottamaan viimeistä äänestystä ja mielenkiinnolla odotan sitä, painaako tällä kertaa kukaan ei-nappia ja millä argumenteilla mahdollisen tekonsa tekee.

Euroviisujen semifinaali oli hulppeaa väriloistoa eikä Suomea esitelleet välivideot olleet edes niin huonoja kuin alkuun oli puhuttu. Tuttuja paikkoja, tuttuja kasvoja. Finaaliin päässeet artistit tosin olivat valitettavan vääriä. Ainakin Andorran olisin finaaliin tahtonut ja jättää Bulgarian pois.

Ulkona paistaa edelleen. Lähden sinne. Äänestä tai äänettömyydestä päätellen hiontakone on lounaalla.

Kapitalismin pörröinen vastustaja

2007-05-10T11:41:00.000+03:00

Tutustuminen pääkaupunkimme Euroviisutarjontaan johti yllättävään kohtaamiseen Espan puistossa. Jokainen viisuihin osallistuva maa esitteli matkailutarjontaansa sekä muita kansallisia aarteitaan. Tshekki oli tuonut paikalle kapitalismin pörröisimmän vastustajan, ympäristöaktivistin ja ystäviään pyyteettömästi auttavan Myyrän. Kaksimetrisen Krtekin kättely oli viikon upeimpia hetkiä ja jos aikaa olisi ollut, olisin halunnut kertoa miten olen ihaillut hänen uskallustaan työntää makkaroita kapitalistiautoilijoiden pakoputkiin tai murtaa pato ylihintaisia vihanneksia kauppaavan markkinataloutta palvovan torimyyjän myyntipöydän turmelemiseksi. Hillittyä kansalaisaktivismia tehotuotantoa ja rahan palvontaa vastaan. Valitettavasti Myyrästä itsestäänkin on tullut kaupallinen tuote, väline myydä Tshekkiä ulkomaailmaan sekä asia, jota painaa paitoihin, pyyhkeisiin, palapeleihin, lautasiin ja niin edelleen...

Myyrän hahmo on kuitenkin vain osa nykyaikaista markkinataloutta eikä ole livahtanut kapitalismin puolelle. Lelumarkkinoilla on tarjolla muutakin kuin Myyrää, joten pörröinen multakasan päällä istuja ei ohjaile leluteollisuuden toimintaa ollen ainoa ällösöpö pörröinen asia vaan on samalla viivalla Nalle Puhin, Peppi Pitkätossun, Nukkumatin sekä Tiikeriankan kanssa. Kapitalismin vastustaja pitää siis edelleen kiinni aatteistaan, auttaa muita metsän eläimiä sekä haluaa pitää kaupungit kaupungeissa. 2000-luvulle hän osannut kuitenkin itsensä siirtää. Onneksi. Eihän Tshekkoslovakiaakaan ole enää olemassa.

Pirskahtelua poskissa. Vai olisiko tämä jo suoranaista kuplintaa. Eilen vietettyä kesän ensimmäistä palkkapäivää juhlittiin köyhän kesätyöläisen tavoin rahoissa pihistellen. Eräässä helsinkiläisessä ravintolassa tuoppi maksoi euron. Osasin vaihtaa juuri oikealla hetkellä juomani kuitenkin vedeksi. Ei päänsärkyä, hieman turvotusta ja väsymystä sen verran kuin neljän tunnin yöunilla on saatavilla. Aamuöinen kävely Hämeenlinnan linja-autoasemalta kotiini oli kaunis. Horisontista nouseva aurinko, aamusäveliään virittävät linnut ja aamuratsiaa pitävät poliisiviranomaiset. On se kevät vaan kiva juttu. Helsingissä nautituista euron tuopeista ei kulutushysteriakaan paljoa hyötynyt kun normaalin yhden tuopin hinnalla sain tällä kertaa neljä. Oma perse ensin. Nyt mulla on enemmän kuin ravintoloitsijalla. JEI!

Jos hämeenlinnalaisten turhakkeiden, kaupunkimaastureiden pakoputkista löytyy makkaroita, se en ole ollut minä.

Laulukilpailut tulevat

2007-05-09T11:46:00.000+03:00

Suomalainen ylpeys omista saavutuksista hämmentää välillä todella suuresti. Euroviisut vaihtuivat kansallisesta häpeästä ylpeydeksi Lordin voiton myötä, mutta siitä huolimatta suurimmat iltapäivälehdet kirjoittivat isoilla kirjaimilla tämän vuoden edustajan epäonnistumisesta kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa. En halua, että mahdollinen Kari Rajamäkeläinen englanti (niin huonosti Hanna nyt ei sentään tankeroinut) sivuutettaisiin mediassa kokonaan, mutta jotain yhteiskuntavastuuta lehdistöltä toivoisin kansallisen juhlatunnelman saavuttamiseksi. Ruotsi oli valmis puolustaaan kansallisaarrettaan Carolaa. Missä on oma ylpeytemme semi-mainiota Hanna Pakarista kohtaan? Vai onko ikuinen kateus kaikesta kaikkea kohtaan toimittajien ja suomalaisten polttoaine parempaan omaan elämään. Olisiko Hannaa parjaavien iltapäivälehteläisten mielestä tamperelainen alakoululaisille suunnattu wannabe-hevi tai ikuisesti nuorekas Jukka Kuoppamäki ollut sittenkin parempi edustaja? Hmm...hmm...ei.

Uijui. Euroviisut voittavaa The Arkia heitellään plagiointisyytöksillä. Yhtyeen viisukappale muistuttaa epäilyttävästi 1970-luvulla julkaistua Barry Masonin kappaletta "Love Grows (Where My Rosemary Goes)" ja näin kisojen alla asiaa on nostettu esille siellä ja täällä. Yhtymäkohtia kappaleiden välillä on, mutta hillittyjä lainauksia menneiden vuosikymmenien sävellyksiin yhtye ei ole välttänyt aikaisemminkaan. The Knack tai David Bowie, onhan näitä ollut ennenkin, mutta kohu ei koskaan ole ollut samanlainen kuin nyt ennen näitä kansainvälisiä laulukilpailuja. The Arkin viisukappale yhtyeen muuhun tuotantoon verrattuna on varsin mitätön. Kiva ralli, mutta ei sen enempää. Viime vuosituhannen loppupuolelta yhtyettä kuunnelleena on plagiointisyytöksistä huolimatta on suosikkiaan liputettava loppuun asti The Arkin puolesta, mutta toivottava aidosti myös Hanna Pakarisen menestystä. Kuudes sija esimerkiksi Saksan, Ruotsin ja kasapäin sympatiapisteitä saavan Viron takana ei anna syytä pettymykselle.

The Arkin voiton jälkeen onkin aika katsoa miten oman levyhyllyn rahallinen arvo kasvaa vanhempien The Ark -sinkkujen osalta. Kymmenellä kruunulla ruotsalaisen levykaupan alelaarista kaivetut ensimmäiset sinkut pompsahtavat arvoon arvaamattomaan ja niissä olisi kiinni euro poikineen jos ne joskus päättäisin myydä, jota en kuitenkaan koskaan tee.

Kaksi kappaletta aiheesta Euroviisut. Ei hullummin. Taidanpa lähteä Helsingin keskustaan katsomaan sitä tunnelmaa mitä karnevaalit ovat kaupunkiin tuoneet. Kesän ensimmäisen palkkapäivän voisi myös kruunata pullollisella Dr. Pepperiä tai vaihtoehtoisesti kaukaa ja kalliisti tuodulla skottilimppari Irn-Bru'lla. Täältä Suomen pääkaupungista kun saa ostettua melkein mitä vain. Tämän päivän jälkeen neljä päivää vapaata. Sunnuntaina olisi taas FC Hämeenlinnan peli. Tilauksessa kauden ensimmäinen maali.

Pitkästä aikaa

2007-05-07T10:11:00.000+03:00

Kun on töissä Helsingissä ei blogin päivitys ole niin helppoa kuin oleminen toimettomana Hämeenlinnassa. Onhan kaupunki pullollaan tietokoneita, mutta sydänveren vuodattaminen tietokoneen näytölle ilmestyvän tekstin muodossa vaatii kodikkaan ympäristön ja kodikkain ympäristö on itselleni kodissani.

Latasin eilen ruokaillessani lautaselle ison läjän aurinkokuivattuja tomaatteja. Vetäessäni kaksi sellaista yhdellä haukulla huiviin suuni ilmoitti salaattilinjastolla tapahtuneesta virhearviosta. Kyseessä eivät olleet aurinkokuivatut tomaatit, vaan öljyssä lilluneet, aurinkokuivattujen tomaattien lailla ryppyiset punaiset habanero-chilit. Kyseessä ei ollut voimakkuudeltaan maailman tulisin habanero, vaan sellainen "näitä myydään lähivaltsussakin" versio, mutta otsalleni tulleet hikikarpalot viestivät varsin hyvin tulisuutta kestäväni suun käsittelevän itselleen melko polttavaa lähetystä. Kaikkea ei siis pidä niellä ilman analysointia, vaikka se näyttäisi siltä mikä on aina ollut hyvää ja maukasta. Kaikki Vappuna ääntä pitäneet puolueet eivät edusta työväkeä eikä kaikki ihmiset maaseudulla äänestä Keskustaa. Jokainen ituhippi ei anna ääntään Vihreille eikä ja nykyisessä hallituksessa on muitakin kuin Kokoomuslaisia, vaikka hallitusta parjaavat oppositiokommentit viittaavat ruiskukkapuolueen sanomisiin.

Kovasti on Suomi kontannut jääkiekkokentällä. Maalinteko yhtä vahvaa kuin FC Hämeenlinnalla, mutta Suomella ei tekijöiden puutteesta homman pitäisi olla kiinni. Vielä yksi ottelu aikaa toivoa ketsuppipullon aukeamista ja jos ei silloin aukea on Westerlundin kerrottava muutama selitys miellyttääkseen liikoja odottaneita kiekkokatsojia. FC Hämeenlinnan kohdalla pidän peukkuja uudelle lainamiehelle. FC Lahdesta ainakin kuukaudeksi kähvelletty Ville-Veikko Savolainen vaikuttaa nopeajalkaiselta hyökkääjältä, joka hallitsee sijoittamisen muuallekin kuin maalivahdin syliin. Pidän peukkuja, myös Suomelle puolivälieräottelussa, jossa nukkuva Leijona herää kaataen uudelta mantereelta tulevan vastustajansa lukemin 5-2. Kaksi maalia Lehtiselle.

Valtaa on siirretty kansalle. Ämy ry:n kotisivuilla saa äänestää kahdeksannesta Ämyrockin esiintyjästä. Neljä muovikassia kevään aikana tulleita demoja on karsiutunut viiteen artistiin, joiden välillä yleisö saa tehdä päätöksensä. Idols-äänestystä demokraattisempi tapa ilmaista oma suosikkinsa ratkeaa 25. toukokuuta ja lopputulos julkistetaan pari päivää sen jälkeen. Sen jälkeen ei auta enää arvailla, kenestä tulee festarikollega Kari Peitsamolle, Kosmikudille, Aksulle, Sur-rurille, Underwater Sleeping Societylle, The Orkestralle ja Raappanalle. Viimeisen kohdan nimellä kyseessä en ole minä, ei mun veli, setä, täti, serkku eikä kukaan lähisukulainen. Lahtelainen reggae-artisti. Hieno mies, tuore kasvo ja musiikillisesti suomireggaeta uusiin ulottuvuuksiin nostanut sankari. Järkyttävä sukunimi, mutta voin kuvitella millaista tuskaa tuulilasin raappaan, raappahousuihin ja reppanaan viittaavat vitsit ovat aiheuttaneet.

Illaksi töihin.

Pallokausi käyntiin tänään

2007-04-29T11:38:00.000+03:00

Melkoinen viikko. Demokratiavajaa Venäjä levittää sananvapauttaan jo rajojensa ulkopuolelle. Itsenäisellä valtiolla ei siis Venäjän mukaan ole oikeutta siirtää asioita, joita enemmistö tämän itsenäisen valtion asukkaista pitää maan historian kannalta epämiellyttävinä. Ymmärrän venäläisvähemmistön tuohtumuksen, mutta Viron pääministeri Andrus Ansipin kommentti siitä, että viikolla tapahtuneilla mellakoilla ja ryöstelyillä ei ole mitään tekemistä Toisen Maailmansodan aikana tapahtuneiden, silloisen Neuvostoarmeijan suurtekojen kanssa. Putin on kuitenkin pelannut korttinsa tähän asti melko puhutellen niin molempia osapuolia jättäen kuitenkin oman suoran mielipiteen kertomatta. Voihan sitä arvailla, mutta ehkä Vladimir viimein tässä tilanteessa oivaltaa että oman maan demokratiavajetta ei voi kasvattaa länteen niin helposti kuin joihinkin muihin entisiin Neuvostovaltoihin.

Puolustusvoimat vonkaavat 100 miljoonaa euroa lisärahaa seuraavissa hallitusneuvotteluissa "kiireellisimpien puutteiden korjaamiseen". Jonkun huhun mukaan edellisen hallituksen valtionvarainministeri Heinäluoma tyrmäsi silloisen kulttuuriministeri Tanja Karp...Vien...Saarelan opintorahan korotusanomukset, koska rahatoiveen todellista hintaa ja syytä ei olru merkitty riittävän syvällisesti näkyviin. Aika näyttää, onko sata miljoona vähän palkkoihin, pyssyihin, lentäviin härveleihin ja siistiin salaisiin sotajuttuihin riittävän tarkasti pyydetty. Kokoomuksen militaristinen siipi tuntuu ainakin olevan tohkeissaan Suomen puolustuksen lisäämisestä niin omien rajojen sisäpuolella kuin myös Irakissa, Afganistanissa ja kaikkialla siellä minne USA terrorismin vastaista sotaa NATOn kautta levittää.

Aina välillä sitä miettii että missä vaiheessa hallituksen sisällä äänenpainot nousevat ryhmien sisällä, kun joku on kovaäänisesti eri mieltä jostain mitä toinen on jossain sanonut.

Jalkapallon ykkönen käyntiin tänään. FC Hämeenlinnan rumpuryhmä pitää huolen äänestä ja tuo fanikulttuurin kaupunkiin, jossa Sikakatsomo on huolehtinut jääkiekon kautta fanitoiminnan alapäistymisestä. FC:n peleissä ei tuomaria homoksi haukuta ja energia käytetään omien kannustamiseen vastustajalle huutelun sijaan.

FC Hämeenlinna - PP-70 (Tampere) Kaurialan Stadionilla tänään klo 18.30. Tervetuloa!

Ostakaa makkaraa!

2007-04-22T21:13:00.000+02:00

Vegepopparin saarnan aihe makkara ja muut lihatuotteet...

Kuten minä olen asian joskus oppinut, on liha lähtöisin eläimestä ja lihasta valmistettavia tuotteita ovat mm. makkara, nakki, pihvi, meetvursti sekä kinkku. Se, että eläin syötäväksi lihaksi muutetaan pitää eläin lopettaa, konkreettisemmin sanottuna tappaa eli teurastaa. Eläimen muuttamiseksi syötäväksi tarvitaan ihmisiä ja näiden prosessinomaisesti lihaa tekevien ihmisten määrää Ruokatalo HK on uutisten mukaan vähentänyt.

Irtisanomisia HK perustelee säästötoimenpiteillä, jossa toisin sanoen sama määrä tuotetta (tai nykyistä suurempi) tehdään pienemmällä määrällä työntekijöitä. Häviäjiä on siis useita. Työnsä menettäneet työntekijät, työnsä säilyttäneet, mutta enemmän tulospainetta ja liukuhihnastressiä niskaan saavat Ruokatalon työntekijät, kiireessä jalostettua ja siitä johtuen laadullisesti huonompaa tuotetta ostavat lihansyöjät sekä eläimet, joiden kuolema on entistä tuskaisempi kuin ennen. Sama määrä eläimiä, mutta vähemmän ihmisiä. Muka kivuton, tainnutuksessa tapahtuva teurastus ei olekaan enää niin tainnutettu kuin ennen. Vähemmällä ihmismäärällä eläinten kaasutainnutus ei kestäkään enää lopulliseen pistoon saakka ja kuolema tapahtuu niin täysissä ruumiin ja sielunvoimissa kuin tehomaatalouden märehtivät helmet voivat olla. Tältä tämä nyt minusta tuntuu. Tuskin 155 irtisanotun työntekijän toimenkuva on keskittynyt pelkästään kuorettomien nakkien pyörittämiseen?

Tuliseksi televisiossa mainostetulla HK Potkulla ei siis tarkoitetakaan muovikippoon pakattuja ylihintaisia lihapullia. Kyseessä on mainoskampanjaksi naamioitu temppu tehdä osakkeen omistajille lisää rahaa niin ihmisten kuin tässä tapauksessa eläintenkin selkänahasta repimällä. Irtisanomisessa on potkua ja rahan tie lompakkoon käy yhteiskuntavastuuttomuuden kautta. Ehkä jostakin saisi selville myös sataprosenttisesti miesvaltaisen johtoryhmän optiojärjestelmät? Tämä lakto-ovo vegetaristi syö vastaisuudessakin ilman riippuvuutta HK:n tuotteisiin vieraillen kuitenkin joskus kasvisroiskeläppien ja einessalaattien ihmeellisessä maailmassa. Silloinkin lisäainekyllästetty valintani on eräs toinen.

Viime viikon päätteeksi on keikattu ja opittu tulevaa kesää. Tuleva Euroviisuvoittaja The Ark lämmitettynä mainiolla Laaksolla torstaina ja Suomi-Puola -kulttuurivaihtoa Paprika Korpsin muodossa perjantaina. Kesän oppimisella tarkoitan koulutusviikonloppua tulevassa työpaikassani. Tuhlaajapojan paluu henkiseen kotiinsa, miellyttävää asiakaspalvelutyötä välillä liiankin haastavien asiakkaiden kanssa, varainkeruuta lastensuojeluun ja maailman parhaimmat työkaverit Suomen suosituimmassa matkakohteessa. Hetki hetkeltä tuntuu siltä, että huvipuiston setä on paljon media- ja kaikin puolin seksikkäämpi kuin lastentarhan ainoa mies. Neljättä kesää iloisuuden antamista ihmisille. Onnistuu minulta. Tosi helposti.

Yhden Paavon tarina

2007-04-17T21:49:00.000+02:00

Kun minä olin pieni, oli eduskunnassa aina ollut joku Paavo Väyrynen. Se oli jossakin tärkeässä asemassa, koska oli niin viisas ja koska joku Kekkonen oli tykännyt hänestä. Tämä Paavo oli kuitenkin jo silloin ihmeellinen ämpyilijä. Ei mahtunut samaan pöytään kaikkien kanssa ja oli monesta asiasta eri mieltä kuin muut. Päiväkodissa ja ala-asteella tylsillä perusnimillä ristityt kysyivät naureskellen, että olenko Väyrynen kun kerroin etunimeni olevan Paavo. Presidentinvaaleissa 1994 sain kuulla etunimeni yhdistettynä käsitteeseen "mediapeli", jonka samainen Väyrynen lanseerasi. Sanan "mediapeli" myötä Väyrynen teki itsestään kevään nauretuimman presidenttiehdokkaan, vaikka samoissa vaaleissa oli ehdolla myös Raimo Ilaskivi.

Vuoden 1994 presidentinvaalien jälkeen Paavo katosi. Hän oli ehdolla eduskuntaan, jonne myös tuli valituksi. Paavon mielestä Bryssel oli kuitenkin kiva paikka. Hän pysyi siellä, teki eurooppalaista politiikkaa ja imi Eurooppalaisia vaikutteita viinitilalleen. Kuluneen kevään aikana Paavo teki kuitenkin paluun suomalaiseen politiikkaan. Asteli sisään ääniharavana eduskunnan ovista tehden paluun, jota moni ei olisi halunnut enää nähdä. Paluu eduskuntaan alkoi jälleen kerran ämpyillen. Paavo halusi olla jotain suurta tai sitten ei olla ollenkaan. Nooh. Se ei siis ollut tarpeeksi, että olen ennen täysi-ikäisyyttäni traumatisoitunut nimeeni Väyrysen aiheuttamien kansallisten konfliktien kautta, on se aivan sama Paavo Väyrynen tulevan hallituksen ulkomaankauppaministeri.

Sitten 80-luvun olen matkustanut lentokoneella, nähnyt delfiinin luonnollisessa elinympäristössään, maalannut halkovarastoa, ollut ehdolla itsekin eduskuntaan ja oppinut puhumaan englantia. Onneksi jotkut asiat muistuttavat eletystä elämästä ja siitä, että Suomen suurimmalla puolueella on joidenkin henkilöiden kohdalla valitettavan vähän uskallusta luottaa nuoriin visionääreihin ja pitää kiinni niistä jääristä, jotka ovat olleet olemassa liian pitkään. Maailma muuttuu, mutta paikallaan polkevaa ikuisuutta edustaa Sirkka-Liisa Ant...Paavo Väyrynen.

Ja vielä...

Jos hallitusohjelmaa on uskominen, en tunne suomalaista maaseutua kuin sen mitä maitopurkkien kyljessä kerrotaan. Hallitusohjelman maaseutuosio sanoo näin:

"Hallitus pyrkii saamaan joustavuutta suurpetopolitiikkaan sen varmistamiseksi, etteivät suurpedot eivätkä merihylkeet aiheuta kohtuuttomasti ongelmia maaseudun asumiselle ja elinkeinotoiminnalle."

Tämä Paavo lähtee huomenna maaseudulle katsomaan merihylkeitä. Olisikohan Rengossa sellaisia?

Porvarihallituksen Vihreä omatunto

2007-04-16T10:33:00.000+02:00

Päivi Räsänen on tekemässä itsestään opposition äänekkäintä naista. Vain muutamia tunteja hallitusohjelman julkistamisen jälkeen Räsänen oli äänekkäästi kritisoimassa ohjelman tavoitteita. Erityisesti kritiikki kohdistui Vihreään eduskuntaryhmään, jotka kahdesta ministerinsalkusta olivat hänen mukaansa valmiita myymään aatteensa ja lupauksensa.

Minähän en ole Päivin kanssa asiasta aivan samaa mieltä.

Perustulokeskustelu oli menneiden vaalien konkreettisin esitys, joka ei Räsäsen mukaan millään tavoin näy hallitusohjelman sisällä. Päivi Räsänen siis kaipaa hallitusohjelmaan asiaa, jota vastustaa. Onko hänen käytöksessään mitään järkeä? Perustulon aika ei ilmeisestikään ole seuraavan neljän vuoden aikana, mutta Vihreiden saama vaalivoitto kertoo siitä että monen mielestä perustulolle on tilausta. Neljä vuotta aikaa puhua toimivan mallin puolesta ja huhtivaaleissa vuonna 2011 saada mallille lisää kannatusta. Silloin sen hetkiseen maailmaan päivitettynä, myös muiden puolueiden esittämänä ajatuksena.

Räsäsen mukaan hallitus kääntää myös selkänsä kansainväliselle solidaarisuudelle lisäten kehitysmäärärahoja vain 25 miljoonaa euroa. Summassa on lisäystä, mutta valitettavan vähän. Lisäystavoite tulevaisuudelle on oltava enemmän, mutta Räsäsen suuntaan on heitettävä haastetta myös oman maan sisällä tapahtuvan solidaarisuuden kasvattamiselle. Todennäköisesti hänen mielipiteensä samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta on niin kielteinen, että hädin tuskin mahtuu samaan istuntosaliin Vihreiden hyväksyvämmän adoptiomielipiteen kanssa. Solidaarisuutta siis tarvitaan maailman ongelmien elvyttämisessä, mutta myös hyväksyvämmälle ajattelulle oman maan sisällä.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan kuinka pitkään katkeruus hallitukseen pääsemättömyydestä hiertää Päivi Räsäsen mieltä? Hallitukselle on kuitenkin hyödyllisempää ja vähemmän vaarallisempaa, että oppositiosta ääntä pitävä nainen on Päivi Räsänen kuin esimerkiksi Anni Sinnemäki. En väitä, etteikö Päivi olisi sanoissaan terävä, mutta ei hän kuitenkaan eduskunnan piikikkäinkään ole.

Ja kai sinne hallitukseen on sitten mentävä kun puoluevaltuuskuntakin on asialle siunauksensa antanut. Hallitusohjelman kaikki tavoitteet eivät miellytä, mutta esimerkiksi opiskelijana on oltava tyytyväinen. Epäilyksiä kohdistuu terveydenhuollon onnistumiseen. Siihen suoranaisesti kohdistuvia varoja on liian vähän, mutta naisvaltaisten alojen tukeminen vaikuttaa ainakin välillisesti myös niillä aloilla työskentelevien tekemän työn laatuun. Ohjelma ei ole toteutusluettelo. Tai toteutusluettelo ei ainakaan ollut kuluneen neljän vuoden aikana hallinneen punamullaksi naamioidun oikeistohallituksen tekemä listaus ekologisista verouudistuksista ja muista ohjelmaan kirjatuista asioista.

Hallituksen sinisyys ja hallituksesta löytyvä Vihreä puolue kauhistuttaa edelleen, mutta onneksi sininenkin on nyt edes vähän vihreämpää kuin muutama vuosi sitten. Tätä äänestäjät ovat tahtoneet eikä tulos muutu, vaikka Räsänen, Korhonen, Filatov tai Raappana asiaa kuinka kauhistelisivat. Onneksi puheoikeus on myös niistä asioista, joita ohjelmaan on tällä hetkellä kirjattu. Oikeus, jota saavat käyttää niin opposition ja hallituksen kansanedustajat sekä eduskuntaa kotikoneen takaa katselevat tulevaisuuden vaikuttajat.

Joku kiva otsikko

2007-04-15T19:46:00.000+02:00

Suloisia nuo rokkarit. Alkaneesta maailmanvalloituksesta huolimatta vähään tyytyviä, runsaskuituista ruisleipäaamiaista nauttivia, pikakahvia juovia sekä jugurttiin mieltyneitä ammattilaisia, joiden vaatimukset majoitukseltaan eivät ole liian täydellisiä. Tällä kertaa asuntoni tarjoama yösija patjoineen, aamiaisineen ja aamukymmeneltä takapihalla laulunsa aloittanut moottorisaha oli tarpeeksi Ämy-klubilla loistavan keikan heittäneelle Rubik-yhtyeelle. Suosittelen yhtyettä kaikille. Jos ei jokaiselle ihan oman kotinsa lattialle niin ainakin levysoittimeen.

Uskalsin kuitenkin majoittaa lattialleni entuudestaan vain musiikin kautta tuttuja tuntemattomia ihmisiä. En epäillyt hetkeäkään että siitä olisi itselleni haittaa vaan koin asian asian itseäni kasvattavana asiana. Vieraanvaraisuuteni oli ainakin hyvä syy siivota omaa asuntoa ja siitä kiitoksena opin varhaisena lauantai-aamuna uuden korttipelin. En vaatinut vieraita mukautumaan aiemmin asunnossa vallinneeseen kaaokseen tai vaatinut heitä oppimaan niitä tylsiä korttipelejä, joita itse yleensä pelaan. Toimintani kuopiolaisyhtyeen majoittamisessa ei edennyt suomalaisen maahanmuuttajapolitiikan oppien mukaan. Ehkä uusi eduskunta kääntää maahanmuuttajapolitiikan parempaan suuntaan, vaikka suurimmat ongelmat ovat edelleen tämän maan äärivanhoillisissa, kaikki rimat alittavassa, säälittävässä epävieraanvaraisuudessa, naurettavan heikkoa itsetuntoa kuvastavassa rasismissa. En siis tarkoita että kaikki sellaisia olisivat, mutta kaksi rasistia on yksinkertaisesti liikaa.

Hallitus on sitten kasassa. Tai ainakin hallituksen kokoonpano ja kasa arvailuja siitä, kuka olisi mikäkin ministeri. Työ- ja oikeusministerin paikat Vihreille. Ihan kivaa. Muodostan kantaani kun viikonlopun aiheuttama väsymys on jätetty taakse tai sitten kun Vihreä probagandakoneisto on kirjoittanut salaisiin asiakirjoihin mielipiteet, jotka meidän on blogeihimme kirjoitettava. Kiitos siis edelleen kaikille niille anonyymeille, jotka epäilevät 25-vuotiaan tyhmän ylioppilaan kykyä oman mielipiteen muodostamiseen. En edelleenkään allekirjoita niitä itseeni, en provosoidu, mutta huvitun jokaisella kerralla suuresti. On ilahduttavaa huomata että joku kanssani eri mieltä oleva käyttää aamuvarhaisella aikaansa allekirjoittaneen sanailujen lukemiseen.

Tulevalla viikolla enemmän opiskelua ja vähemmän Ämyä. Aion valmistua sosionomiksi vielä tänä vuonna, vaikka ala houkuttelee tällä hetkellä yhtä paljon kuin ajatus liittymisestä Perussuomalaisiin. Jos ei itsensä takia niin edes siksi, että äiti lopettaisi tiedustelut opinnäytetyön etenemisestä. Ehkä tätä blogiakin vähän useammin kuin tällä viikolla?

Minkä taakseen jättää sen...

2007-04-10T21:46:00.000+02:00

Julkisesta vessasta löytyvät edellisen kävijän oksennukset WC-istuimella.
Lasinsirpaleet leikkikentillä.
Koirien jätökset teiden varsilla.
Ravintoloissa tupakoivat ihmiset.
Eritteitä kirjaston kirjojen välissä.
Muovipussit taloyhtiön biojäteastiassa.
Edellisen vuokralaisen jättämät hiukset suihkukaivossa.

Kuudes ydinvoimala on nostettu tänäänkin esille uutisissa.

Onkohan tuhannen vuoden kuluttua kukaan valittamassa meidän jättämästämme säteilevästä jätteestä? Jos suuret siniset poistavat perintöveron on verovapautus annettava myös ydinjätteistä. Ei ole meidän sukupolvemme tehtävä siirtää niistä maksettavia veroja kauas tulevaisuuteen.

Kukkahattuinen humanisti sanailee

2007-04-08T14:27:00.000+02:00

Tällä hetkellä tosiaan ollaan hallituksessa. Ainakin neuvotteluiden loppusuoralla, jonka jälkeen puolueessa tehdään päätös välillä kyllä ja ei. Mitä tähänastisissa neuvotteluissa on puhuttu, mitä jatkoneuvotteluissa tullaan puhumaan ja mistä asioista puolue on erityisen tiukkana. En tiedä, mutta toivon että hallitukseen ei lähdetä vain hallituksen takia.

Kristillisten suunnalta on mielestäni tullut tämän viikon ihmeellisin teko. Perimätiedon mukaan noin 2000 vuotta sitten elänyt tiettävästi parrakas mies muutti esimerkiksi veden viiniksi, paransi ramman ja kaatoi pöytiä temppelissä. Nyt tämän parrakkaan miehen ajatuksia syvästi kunnioittava kristillisdemokraattien puheenjohtaja muutti yhdellä lauseella Vihreät porvareiksi. Päivi Räsäsellä on salaperäisiä voimia, mutta kaikki voi olla kiinni myös pelkästä uskosta. Vihreät voidaan uskoa porvareiksi, demarit vasemmistopuolueeksi ja Hämeenlinnan hyväveli-päätöksenteon avoimeksi. Kaikki on mahdollista jos vain niin uskoo. Pointiksi vielä se, että Vihreät eivät ole porvareita, ainakaan minun mielestäni.

Viikon linkkivinkki johdatti minut nimeltä mainitsemattoman vaasalaisen levy-yhtiön kotisivujen keskustelufoorumiin. Foorumissa erään bändiprojektin ympärillä käytävässä keskustelussa oli allekirjoittaneen muutaman viikon takainen blogikommentti nostettu tapetille ja pällistelyn kohteeksi. Mielipiteeni oli kirvoittanut foorumin käyttäjien mielissä niinkin suuria tunnekuohuja, että jo aiemmassa elämässä saamiini lisänimien listaan voidaan listata tittelit "paavo reppana", "kukkahattuinen humanisti", "perkele maan päällä" tai "ei v***u mikä h**o". Kiitos foorumissaan itseäni kohtaan sanailleille. Niitä lukiessa tuli hyvä mieli.

Kaktus ikkunalaudalla kumartelee kohti aurinkoa. Onko kevät oikeasti täällä ja oliko tämä talvi niin lyhyt, kitukasvuinen ja talveton kuin se oli. Puhuvat vielä jostain ilmastonmuutoksesta. Ainahan talvet näillä leveyksillä ovat alkaneet tammikuun lopulla ja päättyneet ennen huhtikuun alkua. Jos uutiset Kiinan lähtemisestä mukaan Kioton sopimuksen viitoittavalle teelle lupaan keittää riisiä. Riisiä keittäessäni myhäilen niille eduskuntavaaleissa ehdolla olleille, jotka kovaan ääneen paukuttivat talouskasvun puolesta ympäristöystävällisyyttä vastaan. Kun mitään taloutta heikentäviä ympäristöuudistuksia ei kannata tehdä jos Kiina, USA ja Australiakaan eivät tee. Ehkä kohta saamme pudottaa listalta Kiinan?

Ämpyilystä ja keskitysleireistä

2007-04-03T17:31:00.000+02:00

Vihreät haluavat saada hallituksessa aikaan asioita, eivät toimia oikeistopuolueiden ympäristömerkkinä. On ollut miellyttävää kuulla uutisia Keskustan ja Kokoomuksen kritiikistä valitsemaani puoluetta kohtaa, jossa Vihreitä syytetään haluttomuudesta sitoutua hallituksen enemmistön (jos siinä nyt kaiken järjen mukaan ainakin Keskusta ja Kokoomus mukana ovat) mielipiteisiin. Kompromisseja voi aina tehdä, mutta kaikki ei ole kaupan. En ole harmissani jos Vihreät eivät periaatteisiin perustuvan ämpyilyn takia hallitukseen pääse. Silloin neuvottelut eivät johtaneet toivottuihin ratkaisuihin ja lopputuloksena on asioiden ajaminen oppositiosta käsin. Epäilykset tulevan nelivuotiskauden hallituksen mahtipuolueiden yhteiskunnallisesta tasa-arvoisuudesta tai sen olemattomuudesta heräsivät jo maaliskuun 18. päivän iltana. En kuitenkaan epäile demokratian toimivuutta. Ihmiset äänestivät puoluetta, jonka itselleen parhaaksi näkivät ja moni ei äänestänyt ketään. Saivathan Vihreätkin yhden paikan lisää, jonka tiedän montaa suututtaneen.

Pohjanmaalle suunnitellaan rakennettavaksi uutta keskitysleiriä. Ainakin jos tätä uutista viikonlopun Pohjalaisesta on uskominen. Ihmisten ongelmat yksittäisten turkistarhojen ympärillä vähentyvät kun eläimet teljetään kuolemaan omaan isoon leiriinsä. Onko myös niin että kun pikkutarhat ovat pilanneet lähiympäristön pohjavedet otetaan seuraavaksi projektiksi isomman pohjavesialueen ryydyttäminen. Turkiskuolemaa levitetään Euroopan suurimman tilan avulla. Nahkatuote eläimen inhimillisiä elinolosuhteita kunnioittavan maatalouden ympärillä mahtuu minun maailmakuvaani, mutta kärsimyksen aiheuttaminen ihmisen ylellisyyden lisääminen vain turkkinsa takia kuolleen eläimen kustannuksella. Sairasta.

Oma kesäni alkaa selkeytymään. Ämyrockin ja opinnäytetyön lisäksi on tehtävä myös palkallista työtä. Tuhlaajapoika tekee paluun henkiseen kotiinsa. Pelimyyjä Paavo Raappana astuu palvelukseen Linnanmäen huvipuistossa, paikassa jossa ainakin työkaverit ovat mukavia kuin kukaan koskaan missään. Neljäs kesä edessä, tällä kertaa tosin vain puolipäiväisenä.

Ämyrockin jo varmistettuja esiintyjiä:

- Kari Peitsamo
- Underwater Sleeping Society
- Sur-rur
- Aksu
- Kosmikud

Back in business

2007-04-02T20:39:00.000+02:00

Leimassa sanotaan "täysinpalvellut", joten kai tässä sitten ollaan tosi hyviä. Armeijan käyneille sivari on siis kestoltaan hurjat viisi päivää, jonka aikana oppii aika vähän mitään hyödyllistä. Vastaavanlaisia turvallisuusluentoja kuin ala-asteella kansalaistaidon tunnilla sekä Täydennyskoulutus hakee vielä luonteeltaan itseään. Itse näkisin esimerkiksi öljyntorjuntaan kouluttamisen ja siihen velvoittamisen hyödyllisempänä kuin viime viikon vaihtoehto, jossa täydennys tapahtui erityisesti ruokalassa.

Siviilipalveluksen kesto on tällä hetkellä 13 kuukautta. Liian pitkä, rangaistuksenomainen ja sisällöltään valitettavan määrittelemätön. Tänä vuonna eduskunnassa äänestetään uudesta siviilipalveluslaista, jonka myötä sen pituuteen ei kosketa, mutta viimeinen kuukausi sentään kirjataan kertausharjoitukseksi, jonka luonne on toivottavasti yhteiskunnalle edellisessä kappaleessa mainitsemani kaltainen. Uusi laki muuttanee myös siviilipalvelusmiesten asumiskulujen suuntautumista palvelusmiehen palveluspaikasta valtion suuntaan. Hyödyllinen siirto ja tulee lisäämään palveluspaikkojen määrää, koska tällä hetkellä valitettavan moni yleishyödyllinen yhteisö ei voi palvelusmiestä ottaa juuri korkeiden asumiskulujen vuoksi.

Mutta se epäkohta mitä erityisesti viime viikon aikana pohdin oli nykyisten ja tulevien siviilipalvelusmiesten saama ohjaus ja mahdolliset tukimuodot peruskoulutusjakson jälkeen. Moni on työpaikkansa ainoana sivarina eikä millään tapaa ole samassa asemassa erityisesti mielenterveyspalveluiden kanssa kuin ase kädessä palveluaan suorittava, jolla tarjolla on niin kuraattorit, psykologit, diakonit, papit ja vaikka ketkä. Tottahan on se, että siviilipalveluspaikkojen jakaantuminen ympäri valtakunnan ei mahdollista varuskuntien kaltaista toimintaa, mutta ei siviilipalveluslakiinkaan kirjattu ole kirjattu terveydenhuollosta kuin ihan vähän eikä sanaakaan mielenterveydestä.

Siviilipalveluksen suosio tulee vastaisuudessa kasvamaan. Resurssien on oltava merkittävämmät jos heidän palveluksestaan on tarkoitus saada niin heitä, kuin koko yhteiskuntaa hyödyttäviä.

Palloveikkaus meni niin pieleen kuin mennä voi, mutta EM-kisat eivät ole kadonneet. Vaatii venymistä, mutta ei ole mahdoton tehtävä.

Yhteiselle asialle

2007-03-25T21:43:00.000+02:00

Luvassa on ensiaputaitojen päivitystä, luentoja väkivallattomasta vastarinnasta, liikuntakoulutusta ja sopivasti vapaa-aikaa. Yhteiskuntaa palvelevaa toimintaa, jonka tuloksista on mahdollista hyötyä myös tämän elämän aikana. Kaikki edellä mainittu tullaan tekemään Suomen historian suurimman sotasankarin, Arndt Pekurisen hengessä. Maanantai-aamuna reservinkieltäytyjä Raappana ilmoittautuu viiden päivän täydennyskoulutukseen Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen. Kyseessä siis kansalaisvelvollisuus kaikille niille, jotka ovat oivaltaneet sen totuuden, että ase kädessä ei maailmaa rauhoiteta, eikä kiillotettuja metallipaloilla pokkuroimalla Suomi tunnu yhtään turvallisemmalta.

Yleinen asevelvollisuus on Suomen puolustuksen ydin, mutta se ydin toimisi myös ilman armeijaan pakottamista. Niin syvällä elävät itseäni militaristisempien henkilöiden halu kouluttautua puolustamaan aseellisesti maataan, että se määrä pitää puolustuksen uskottavana. On määrärahojen haaskausta kouluttaa seurustelemaan rynnäkkökiväärinsä kanssa henkilöitä, joiden suhde aseisiin ja puolustusvoimien nokkimisjärjestykseen on yhtä kielteinen kuin itselläni. Koulutus olisi laadukkaampaa ja aseellisessa palveluksessa olevien motivaatio keskimääräisesti paljon parempi jos nykyinen pakko muutettaisiin vapaaehtoiseksi. Puolustusmäärärahoja olisi silloin mahdollista vapauttaa muihin yhteiskunnallisiin kuluihin, mutta vaihtoehtona on myös nykyisten määrärahojen käyttäminen hyödyllisemmin, koska käyttäjiä ainakin varusmiespalveluksessa olisi vähemmän. Pelkään isänmaallisten arvojen kuitenkin ajavan edelle vielä niin monen vuoden ajan, että vapaaehtoisempaan asevelvollisuuteen siirtyminen on aidossa keskustelussa vasta seuraavien vaalien alla. Nykyinen, valittavan iäkäs ei pysty näkemään sitä totuutta, että maamme kohtaama sotilaallinen uhka on mitätön siihen nähden, mitä se joskus on ollut. Toivottavasti keskustelua tulevaisuudessa käydään. Ainakin minä haluan niin.

Rakkaat lukijani. Todennäköisesti uudet kirjoitukset tässä osoitteessa ovat nollassa viikon 13 ajan. En kuitenkaan tunne Lapinjärven siviilipalveluskeskuksen internetmahdollisuuksia, joten eihän sitä koskaan tiedä. Leppoisaa viikkoa. Toivottavasti se on sitä myös itselläni.

Keskiviikkona Suomi pelaa pisteet Bakusta hillityllä vierasvoitolla 0-2. Molemmista maaleista vastaa Mikael Forsell pelikellon näyttäessä aikoja 21 ja 52 minuutin kohdalla.

Mihin osun tällä kertaa?

2007-03-22T23:41:00.000+02:00

Kun minulta kysyttiin viikonlopun suunnitelmia, olin jo vastaamassa tekeväni vaalityötä kuten kaikkina muina ensimmäisen vuosineljänneksen viikonloppuina, mutta...
Vaalithan menivät. Ei tässä enää mitään vaaleja ole pelattavana. Viikonloppu on vapaata. Niin vapaata kuin annan sen olla, koska kiirettä ainakin opintojen eteen on juuri sen verran kuin jaksan aikaani käyttää. Halutessani vaikka 24 tuntia vuorokaudessa.

Sähköpostissa ei vaalien päättymistä huomaa edelleenkään. Kiitosviestit ja keskustelu Vihreiden asemasta tulevassa hallituksessa jos meitä sinne halutaan ja jos me sinne haluamme. Hallituksessa olemiseen liittyy edelleen paljon kysymyksiä. Isoimpana puolueena Vihreät ei siellä ole ja hallitusohjelman runko näyttää suuntaa enemmän kuin paljon. Kuten jo aikaisemmin tällä viikolla olen kirjoittanut, ei ydinvoimakysymys paperissa ole pienin asia, vaikka muutakin hyvää ja pahaa tulevat neljä vuotta tuovat tullessaan. Edellisen ydinvoimakannanottoni jälkipyykkiä pestään kommenttipuheenvuoroissa. Kirjoitin ajatuksiani päiväkirjaani tietämättä, että olen samalla kusemassa muurahaispesään. Mikäs tässä kustessa jos tiedän valuttavani mielipiteitä, joiden takana itse seison.

Epäkaupallisen rockfestivaalin tekeminen on vaikeaa. On aitoa idiotismia käyttää omaa aikaansa musiikkifestivaalin järjestämiseen, jossa musiikki tarjotaan ihmisille ilmaiseksi. Kukaan ei saa palkkaa, mutta artistit saavat sentään palkkionsa. Sponsoreiden etsintä on tänä vuonna osoittautunut vieläkin haasteellisemmaksi kuin aiempina vuosina. Aikaisemmin Ämyä tukeneet yhteistyökumppanit ilmoittavat keskittyvänsä yhtiönsä pääasialliseen toimenkuvaan ja uudet sponsorit ilmoittavat, ettei festivaalin kävijät ole heidän pääasiallisia asiakkaitaan. Todella mielenkiintoista puhetta festivaalista, jossa ilmaisuus saa tapahtumassa käymään kaikenlaisia ihmisiä. Tiettyjen hämeenlinnan seudulla vaikuttavien yritysten asiakkaiden täytyy siis olla todella erikoisia, jos he eivät mahdu luokitukseen "kaikki." Katkerako? Kieltämättä vähän. Sponsoreiden oleminen ja olemattomuus eivät edelleenkään vaikuta omaan taloudelliseen tilanteeseeni millään tavoin, mutta festivaalin tämän vuoden tarjontaan muutaman sadankin euron kohennus tekisi ihmeitä. Tilanne olisi varmasti toinen jos mahdollisille yhteistyökumppaneille pystyttäisiin tarjoamaan vapaalippuja sekä täysillä anniskeluoikeuksilla avautuvaa backstagea. Ämy-kassi ja pari pinssiä eivät avaa kukkaron nyörejä. Miksiköhän? Onneksi poikkeuksia on. Joillekin kulttuuri ja solidaarisuus ovat edelleen arvoja, jotka menevät rahan ja oman edun edelle.

The Rolling Stones saapuu soittamaan taas ne samat kappaleet 1. elokuuta Helsingin Olympiastadionille. Lippujen hinnat vaihtelevat 73 - 103 euron välillä ja mieleeni hiipii väkisinkin kuva kauluspaitaisesta toimihenkilöstä, jonka työnantaja tai yhteistyökumppani on maksanut keikalle juomaan kallista olutta epäekologisista muovituopeista. Työnantajalle tai yhteistyökumppanille, joka on valmis maksamaan 200 euroa pikkupomon viihdyttämiseksi on ollut liian suuri kynnys maksaa samaa summaa siitä, että noin 4000 ihmisellä olisi vähän hauskempi kesäkuun 30. päivä. Jännä juttu.

Asiallista hallituspohdintaa

2007-03-19T23:33:00.000+02:00

Tällaista se demokratia on. Ihmiset kävelevät äänestyskoppiin, kirjoittavat numeron äänestyskuponkiin ja kuponkien laskun jälkeen meille selviää kuka pitää valtaa seuraavat neljä vuotta. Tällä kertaa valtaa on annettu Keskustalle ja hämmentävään vaalivoittoon yltäneelle Kokoomukselle. Kiitoksen hyvin tehdystä politiikasta sai lisäpaikkojen muodossa myös Perussuomalaiset, RKP sekä Vihreät.

Porvarillinen hallitus pelottaa, jossa ainakaan tällä hetkellä en halua Vihreiden olevan mukana. Hallituksessa asioihin vaikutetaan enemmän, mutta vaalien tuloksia katsellessa ja verratessa Kokoomuksen ja Keskustan lupauksia ja tavoitteita kaikkeen siihen, mitä Vihreät olivat tärkeimmiksi asioiksi nostaneet, voi ristiriita olla niin suuri ettei Vihreiden enemmistöä miellyttävään ratkaisuun monessakaan päätöksessä ylletä. Niin Kokoomus ja Keskusta ovat avoimesti nostaneet Vihreät yhdeksi varteenotettavaksi hallituskumppaniksi, mutta Vihreiden sisällä porvareiden kelkkaan hyppääminen saattaisi ajaa siihen tilanteeseen, että yhden oman asian saaminen läpi pakottaisi hyväksymään kolme Vihreiden mielestä huonoa ratkaisua. Oma toiveeni on olla osana äänekästä vasemmisto-oppositiota kuin istua vasemmistostatistina oikealle painottuneessa hallituksessa. Kysyä myös sopii, kiinnostaako ilmastonmuutoksen aktiivisempi torjuminen esimerkiksi ympäristöministerin salkulta niin paljon, että sen kustannuksella Vihreät puolueena olisi mukana arvomaailmaamme sopimattomissa veronkevennyksissä. Kun hallitustunnusteluja ei vielä olla edes aloitettu en isompaa spekulaatiota synnytä. Aika sen näyttää ja uusia veikkauksia on varmasti luvassa.

Muistettava on kuitenkin se tosiasia, että eduskunta tekee päätökset, ei hallitus. Yksi lisäpaikka tuo meille isoon saliin enemmän ääntä, mutta ääntä saamme enemmän myös valiokuntiin, jossa merkittävä osa työstä tehdään. Hallitus on hieno paikka, mutta ei tavoite, jonka saadakseen olisi valmis rakentamaan kuudennen ydinvoimalan. Oma mielipiteeni makaa edelleen äänekkäässä oppositiossa. Mieluummin äänekäs opposition rakkikoira kuin hanhenmaksalla hiljennetty hallituspuudeli.

Oma äänimääräni 705 on edelleen hyvä, mutta tietty ylpeys itsessäni olisi halunnut vähän enemmän. En ollut Hämeenlinnan eniten ääniä saanut alle 28-vuotias. Sen paikan olisin itselleni halunnut. Erotukseksi jäänyt reilu sata ääntä olisi ollut saatavissa. Se tosin olisi vaatinut muutaman työtunnin ja muutaman sata euroa lisää budjettia. Muodostuuhan siitä pitkä jono ihmisiä jos 705 laitetaan peräkkäin, mutta kuinka monta ihmistä siihen jonoon olisi ollut mahdollista saadakaan jos en olisi sinä yhtenä päivänä ollut kipeä, seissyt siinä kadunkulmassa vielä 15 minuuttia tai jaksanut luukuttaa esitteet vielä siihen yhteen kerrostaloon. Kysymyksiä, joihin vastauksen saamme tulevissa vaaleissa koska näissä vaaleissa ei jossittelu enää kannata. Olen tyytyväinen, mutta halukas tekemään itseni vielä tyytyväisemmäksi.

On kuitenkin tunnustettava, että kaikkien niiden sähköpostiin, blogikommentteihin, kännykkään ja muihin foorumeihin sataneiden onnitteluiden ja kiitosten jälkeen tyytyväisyys kasvaa entisestään. Kuten joillekin olen sanonut, en muutu ylpeäksi tai kyyniseksi. Kieli sopivasti poskessa ja riittävän ärhäkällä asenteella. Kiitos vielä kerran teille kaikille.

Ei se huonosti mennyt

2007-03-19T01:14:00.000+02:00

Enemmän kuin Pikku G.

705 ääntä. En voi sanoa olevani pettynyt, mutta on hampaankolossa kuitenkin jotain. Hämeenlinnan yli 300 ääntä kuitenkin potkivat perseelle syksyn 2008 kunnallisvaaleihin. Jos pieni tuntemattomuus oli ongelma näissä kisoissa ei se tuntemattomuutta neljän vuoden kuluttua tule olemaan. Tällä hetkellä toivon olevani silloinkin ehdolla ja jos saatuja viestejä on uskominen toivoo muutama muukin samaa.

Olen tyytyväinen ja vaalivalvojaisissa moni oli selvästi tyytyväisempi kuin minä. En ehkä ymmärrä saavutukseni määrää. Poliittinen untuvikko, kaikkien kaveri, joka ei osaa olla vielä riittävän röyhkeä kaikkeen siihen mitä pitäisi osata, jos tavoitteena on 6000 ääntä.

Mutta jos jotain näiden vaalien tuloksesta. Kokoomuksen äänimäärä oli pelottavan korkea. Suomi on saamassa porvarihallituksen (Keskusta, Kokoomus, RKP ja KD on veikkaukseni) joten politiikka tullaan tekemään ilmeisen oikealla. Sosiaalisen epäarvoisuuden kasvu ja kuudes ydinvoimala ovat asioita, joita tällä hetkellä pelkään eniten. En kuitenkaan nosta meteliä omia veikkauksiani kohtaan. Jos joskus kuitenkin on syytä älähtää se tulee tapahtumaan täällä.

Kerään ajatuksia huomiselle ja kirjoitan sitten jotain analyyttisempää. Siivoan myös huomenna blogin ulkoasua, nostan tulevalle keväälle uusia teemoja ja olen sama lutuinen itseni. Hyvinhän se meni ja mikä tärkeintä, Hämeessä on edelleen Vihreä kansanedustaja ja Suomessa yksi Vihreä edustaja enemmän. Toivottavasti Vihreä muutos ohittaa nopeudessaan ilmastonmuutoksenkin.

Älkää unohtako. Kiitos eniten. Tykkään teistä.

Viimeistä kertaa ennen vaaleja

2007-03-17T23:48:00.000+02:00

Huomenna tähän aikaan olemme viisaampia. Huomenna tähän aikaa tiedämme sen kuka on mennyt, miten, kuinka ja suurellakin äänimäärällä? Minulla on omat toiveeni, haaveeni ja tavoitteeni. Olen tyytyväinen siihen mitä olen tehnyt ja matkan varrella oivaltanut mitä olisin voinut myös tehdä. Huomiseen on uskoa, mutta se tarvitsee myös Sinua. Mikään sää ei ole niin huono ettet voisi mennä äänestyspaikalle kirjoittaaksesi äänestyslappuun numeron 116.

Vaalivalvojaiset ravintola Birgerissä, jonne saavun niin nopeasti kuin vaalilautakunta Ruununmyllyn koululta mahdollistaa. Voittoa juhlitaan Birgerissä ja mahdollisten jakojen paikat päätetään demokraattisella äänestyksellä, jossa jokaisella on käytössään yksi ääni ilman ryhmäkurin painetta. Kaiken hässäkän jälkeen minulla on yksi paikka, jossa haluan käydä ennen pitkän päivän ja illan päättymistä, mutta tämän itselleni rakkaan paikan pidän vain itseni tiedossa.

Kiitos siitä mitä olette sanoneet, tehneet, kritisoineet, solvanneet ja tukeneet. Kaikkea niitä on tarvittu ja kaikki saatu palaute on selkeyttänyt ajatuksia tämän kaiken suhteen. En ole täydellinen, olen vain ihminen, mutta tiedän millaisessa maailmassa haluaisin elää. Sitä kai tässä rakennetaan.

Puhtaamman, suvaitsevaisemman ja tasa-arvoisemman tulevaisuuden puolesta.
Paavo Raappana.
116.

Vaaliteemat vielä muistutukseksi täällä sekä aiemmissa blogimerkinnöissä.

Blogin pito jatkuu myös tulevaisuudessa. Heti huomenna...

Kiitos kaikille.

Viimeinen rutistus

2007-03-16T23:34:00.000+02:00

Ensimmäiset keskustelut ehdokkuudestani aloitettiin viime vuoden tammikuussa. Yli vuosi on siis takana ja enää yksi todellinen päivä kampanjaa edessä. Monta tuntia elettävänä, monta esitettä jaettavana ja toivottavasti monta keskustelua ihmisten kanssa aiheesta, miksi juuri minä olisin syy käyttää äänioikeutta.

Olen nuori, olen äänekäs, mutta osaan ajatella. Olen paha suustani, mutta en räävitön. Minulla on mielipiteitä, mutta osaan myös kuunnella. Olen herttainen ja vähemmän tylsä. Tekisin politiikasta seksikkäämpää kuin mitä se tällä hetkellä on unohtamatta kuitenkaan sitä, ettei eduskunta ole sirkus vaan paikka jossa asioista päätetään. Päätökset tehdään niillä arvoilla, joita äänestäjät ovat ehdokkaassaan arvostaneet ja siksi antaneet äänensä hänelle. En siis sooloile joka viikko uusilla teemoilla, vaan pysyn kiinni niissä mielipiteissä ja niissä arvoissa kuin kuluneiden kuukausien aikana.

Tänään käämit paloivat kampanjassa ensimmäisen kerran. Jollakin lahtelaisella oli suunnaton tarve tulla kertomaan mielipiteensä Vihreistä mikämikä-huuhaa-huuhaa-puolueena. Halumme näivettää suomalainen teollisuus ympäristövaatimuksillamme ja ydinvoimavastustuksellamme tekee kaksi miljoonaa suomalaista työttömäksi ja kasvattaa teollisuuden menot moninkertaisiksi. Ilmastonmuutosta ei kuulemma ole eikä ainakaan Suomen teollisuuden tehtävä ole sitä torjua. Ydinvoimalle ei miehen mukaan vaihtoehtoja ole ja esimerkiksi paikalliset energiaratkaisut, biomassa, tuulivoima, energiatehokkaammat ratkaisut ja ovat Vihreiden satuja, joita ei kenenkään pitäisi kuunnella. Vihreät ovat vain yksi jarrupuolue muiden jarrujen joukossa, jotka haittaavat kolmen oikean puolueen toimintaa. Oman äänestyspäätöksensä hän povasi menevän erään kolmen suurimman puolueen ehdokkaalle, johon minä totesin, "Onneksi kaikki eivät ole yhtä vanhoillisia nihilistejä kuin sinä. Jos oman perseen alla on asiat hyvin niin mitä sitä turhaan omaa hyvinvointia karsimaan kaikkia koskettavan edun takia."

Ehkä ammuin kommentissani vähän yli, mutta ei mieskään jatkanut monologiaan. Eduskuntavaaliehdokas on julkista riistaa, mutta ihmisiä tässä kuitenkin ollaan ja tietyn rajan täytyttyä on pään aukomiseen vastattava jollain verbaalisella nokkeluudella.

Viimeisin gallup oli nostanut Vihreät Vasemmistoliiton edelle. Ei muuta tilannetta eikä vähennä halua vetää täysillä loppuun saakka. Gallupit ovat edelleen vain paperia, jota voi käyttää esimerkiksi märän satulan pyyhkimiseen. Uskottavampi gallup oli itselleni se, että ilmastonmuutos on ihmisten mielestä pelottavin heitä huolestuttava asia. Suomen kansa osaa tiedostaa ympäröivän tilanteen ja se jos mikä, lupaa meille hyvää vaalitulosta. Ei nuolaista vielä, äänestetään ensin. Vihreitä!

Ehdokkaat ovat osa puoluetta

2007-03-16T08:47:00.000+02:00

Paperiin painetusta en tiedä, mutta ainakaan Hämeen Sanomien verkkolehdessä ei maanantaina lähettämääni mielipidekirjoitusta ole vielä julkaistu. Onko syy runsaasta aineiston määrästä, vaalikarenssissa tai lehden piilevässä, usein erittäin näkyvässä oikeistolaisuudessa tai jossain muussa? Sitä en tiedä, mutta tässä kuitenkin kirjoitus, joka Hämeen Sanomissa odottaa julkaisuaan. Ehkä julkaistaan ennen vaaleja, mutta sunnuntain jälkeen ei enää kannata.

--

Ehdokkaat ovat osa puoluetta

Vaalikoneet, järjestöjen kyselyt ja useat muut tahot ovat eduskuntavaalien alla kartoittaneet ehdokkaiden mielipiteitä. Niihin tutustuessa on Vihreiden kohdalla ollut miellyttävää seurata kansanedustajaehdokkaiden samansuuntaisia ajatuksia, joissa esimerkiksi arvoihin liittyviä ristiriitoja ei ole juurikaan ollut. Muiden puolueiden, varsinkin kolmen suurimman kohdalla ehdokkaiden mielipide-erot ovat olleet hämmästyttävän suuria. Saman listan sisälle mahtuu niin monipuolinen mielipiteiden kirjo, ettei suhteellisen vaalitavan vallitessa voi olla varma, millaisia arvoja oma ääni pääsee listan sisällä edustamaan.

Kaikissa puolueissa ei ehdokastarjonta ole kuitenkaan yhtä hämmentävää mielipiteiden hedelmäsalaattia. Oma mielipiteeni on se, että mahdollisen ehdokkaan löydyttyä vihreiden listalta, antaa silloin äänensä myös puolueelle, jossa arvomaailma ja poliittiset mielipiteet ovat samansuuntaisia jo löydetyn ehdokkaan kanssa. Oli kyse sitten energiaratkaisuista, Natosta tai adoptio-oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä, ovat Vihreät ehdokkaat asioista yksimielisempiä kuin ehdokkaat muilla samansuuruisilla ehdokaslistoilla. Äänestyspäätöksen tekeminen pelkän ehdokkaan perusteella ei Vihreiden kohdalla aiheuta moraalisia ristiriitoja ja kysymyksiä siitä, antaako samalla ääntään listan kautta ehdokkaalle, jonka mielipiteet sekä arvomaailma ovat vastakohta niille, joita oma ehdokas on kampanjassaan painottanut.

Hämeen vaalipiirissä esimerkiksi Sosiaalidemokraattien Satu Taiveaho vastustaa ydinvoimaa, Kokoomuksen Timo Heinonen suhtautuu kriittisesti Nato-jäsenyyteen ja Keskustan Tarja Anttosen kanta samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeuteen on suvaitsevainen. Näiden puolueiden sisältä löytyy kuitenkin ehdokkaita, joiden kanta kysymyksiin on poikkeava mainitsemieni puoluetovereiden kanssa. En epäile mainitsemieni ehdokkaiden halua ajaa asioita myös eduskunnassa, mutta esimerkiksi Satu Taiveahon omien puheiden kanssa ristiriitainen äänestyskäyttäytyminen viime joulukuun opintorahaäänestyksessä kertoo jotain muun eduskuntaryhmän mielipiteistä, jotka näin vaikuttavat koko puolueen kantaan.

Hyvän ehdokkaan löydyttyä on siis syytä vielä pohtia, kuinka paljon ehdokkaan mielipiteet ovat samansuuntaisia listan muiden ehdokkaiden kanssa. Kaikkien puolueiden listoilta löytyy jo kiitettävästi ympäristöystävällisiä, uudistusmielisiä ja suvaitsevaisia ehdokkaita, mutta antamalla äänen Vihreiden ehdokkaalle voi olla varma siitä, ettei listalle mennyt ääni katoa kuudetta ydinvoimalaa, Nato-jäsenyyttä tai samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeuden rajoittamista tukevalle politiikalle.

Paavo Raappana
eduskuntavaaliehdokas (vihr.)
Hämeenlinna

Kolmanneksi suurin

2007-03-15T00:01:00.000+02:00

Alle 18-vuotiaiden keskuudessa suoritettu nuorisovaali nostaa Vihreät Suomen kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi. Pitää olla tyytyväinen ja toivoa saman toteutuvan myös tulevana sunnuntaina. Hämeen vaalipiirin vaalien perusteella minäkin olen nyt kansanedustaja. Siis siinä tapauksessa jos alle 18-vuotiaat toimisivat äänestäjinä.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto vaatii, että samaa sukupuolta oleville pareille adoptio-oikeuden seuraavan vaalikauden aikana. ViNOlaisena allekirjoitan saman vaatimuksen. Johonkin kirjaan kirjoitettu teksti tai ihmisten vanhoilliset moraalikäsitykset eivät saa olla oikeus ihmisten syrjimiselle, joka käsitykseni mukaan kielletään jo Suomen perustuslaissa. Lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat, jossa vanhempien sukupuoli on toissijainen asia. Valitettavasti tämän uudistuksen jarruna ovat juuri suurimmat puolueet, joiden suvaitsevaiset yksilöt jäävät valitettavasti konservatiivisuuden jalkoihin kun puolueen vanhat sedät pelkäävät jäämistään vain sperma-automaateiksi ja eivät koskaan anna nostaa asiaa julkisen keskustelun tasolle. Kiitos kuitenkin kaikille niille, jotka ovat viime syksynä kannattaneet suvaitsevampaa hedelmöityshoitolakia.

Listatessani Suomen huonoimpia yhtyeitä on listalle aina poikkeuksetta mahtuneet Popeda, mutta erityisesti maailman huonoin yhtye, Klamydia. Klamydian "laulaja" Vesku Jokinen on vähentänyt arvostustani sivuprojektillaan Kylähullut, joka on sanaillut pikkunokkelan kappaleen "Lisää persettä rättipäille." Todennäköisesti uutiset Tanskan pilakuvakohusta eivät ole kantautuneet Jokisen korviin, vaan hänen sekä Aleksi Laihon (Children Of Bodom) ja Tuomas Holopaisen (Nightwish) on täytynyt loukata muslimeita yksinkertaisella musiikin muotoon kyhätyllä kasalla paskaa. Kappaleen sanaillut Jokinen on sitä mieltä, että hänelle on aivan sama miten vähemmistöt ja erityisesti muslimit suhtautuvat hänen kappaleeseensa. Aivan sama Jokiselle ei ole aivan sama kaikille muille. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen on kappaletta jo paheksunut ja Suomen uskottavuuden kannalta toivon, että asiaan otetaan kantaa myös korkeammalta taholta. Vesku Jokinen ei tee enää ainoastaan huonoa musiikkia, myös hänen huumorintajunsa on samaa luokkaa taulusienen kanssa.

Kaksi päivää työtä ja yksi päivä vaalilautakunnassa. Sehän on sitten siinä.

Maailma on globaali

2007-03-13T22:53:00.000+02:00

En tunne epätoivoa, voimattomuutta tai pelkoa kuukausia kestänyttä työtä kohtaan. Se fiilis millä Hämeen Vihreät tätä työtä tekevät, on tilannetta ehkä liiankin läheltä seuraavan silmin todella hyvä. Ei tietoa sisäisistä ristiriidoista tai katkeruudesta toisen ehdokkaan saamaa julkisuutta kohtaan. Olemme oikeasti joukkue, eikä se voi olla näkymättä lopputuloksessa. Lehdistö tosin pitää edelleen kiinni harhakuvitelmastaan, että olisimme menettämässä nykyisenkin kansanedustajapaikan. Antaa papereiden heitellä veikkauksiaan sunnuntaihin saakka, kunnes voimme yhteen ääneen todeta ne paskapuheiksi. Gallupeilla voi pyyhkiä pisarat polkupyörän satulasta ennen pyöräilyä viimeisten päivien kampanjatyöhön. Tänään kampanjaa tehtiin Hämeenlinnassa ja Riihimäellä, omasta mielestäni ihan mukavin tuloksin.

Maailman asioiden muuttaminen vaatii rajat ylittävää politiikkaa. Eduskunnan päätökset vaikuttavat asioihin kaikkialla maailmassa eikä Suomen tehtävä ole ainoastaan katsoa vierestä nenää kaivellen kun muilla ei mene niin hyvin. Tänään löydettyäni itseni samasta risteyksestä Unicefin feissareiden kanssa ja vaihdettuani muutamia mielipiteitä ihailtavan positiivisella asenteella työtään tehneen Heidin kanssa jäin pohtimaan, että näidenkin vaalien alla on rajojen ulkopuoliset asiat unohdettu valitettavan paljon mediaseksikkäämpien aiheiden tieltä. Syyttelen sormella myös itseäni unohduksen takia. Ovat harhauttaneet minutkin lietsomaan vain ilmastokapinaa ja korottamaan opintorahaa. Siitä huolimatta että koko maailman mittakaavassa hiljaisella kansalla pohjoisessa on asiat varsin hyvin, on vaalien alla meidänkin elämämme punamultahallituksen aiheuttamana päin helvettiä. Asiat voisivat olla paremmin täälläkin, mutta ennen kaikkea monessa maassa meidän rajojen ulkopuolella.

Toisaalta. Asia on ehkä näinkin...

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kulutuksemme täällä vaikuttaa ilmastonmuutokseen, ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia ympäristöön, ympäristöongelmat lisäävät ihmisten riippuvuutta hupenevista luonnonvaroista, riippuvuus lisää konfliktien uhkaa ja konfliktit aiheuttavat lisää ongelmia, jotka suoraan tai mutkien kautta heijastuvat myös Suomen sisäiseen tilanteeseen. Emme siis voi väheksyä pienen Suomen sisäisiä tekoja osana suurta globaalia möykkyä, mutta emme voi keskittyä ainoastaan siihen miten asiat täällä tehdään. Kehitysmaiden suurempi tukeminen lisää maiden demokratian kehittymistä, lisää koulutuksen tasoa antaen enemmän mahdollisuuksia. 0,7 prosenttia BKT:sta ei ole liian paljon.

Aamen.

Jottei yksi totuus unohtuisi

2007-03-13T08:49:00.000+02:00

Kiitos Tuomas Tuure.

Muistuipa mieleen taas yksi juttu muutaman vuoden takaa. Haluammeko näin oikeudenmukaisesti rahaa jakaneen miehen pääministeriksi? Katso pätkä Nelosen uutisia ja hoe mielessäsi mainoslausetta, "melko reilua."

Tämän jutun muistan parin vuoden takaa ja sen jälkeen ajoittain kuittaillut SDP:n nuorisojärjestöjen lukumäärästä. Demarinuoret, SONK, SAKKI, onko niitä vielä muita?

Viimeinen viikko alkoi näin

2007-03-12T22:23:00.000+02:00

Paavo Lipponen pitää pintansa pysyen jarruna loppuun saakka. Lyhytjänteistä politiikkaa tehdään vielä eläkkeeltäkin ja Suomen tekemää päästövähennyssopimusta pohditaan mittakaavassa muutama vuosi eteenpäin. Tällä hetkellä Suomi tarvitsee vain uskallusta tarttua haasteeseen, jonka päästövähennykset ja ympäristöteknologian kasvava tarve Suomessa synnyttää. Vihreiden utopistisia viherhöpinöitä ilman käsitystä todellisuudesta, mutta kuten niin monta kertaa ennenkin... Minä uskon niihin.

Tänään ehdokkaat Rautio, Raappana, Kylliäinen ja Kiemunki juttelivat alkoholiasioista runsaslukuiselle (viisi) yleisölle. Teeman "Välittämättömyys on välittämistä" alle ehdokkaat juttelivat ymmärtävään sävyyn omista juopotteluistaan ja mäyräkoirista sisäänheittotuotteina. Istuntoa oli alustamassa myös helsinkiläinen kokoomuslainen kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara. Vielä tuntia ennen paneelia en tiennyt siihen osallistuvani, mutta mukavaa ja viisastuttavaa vaihtelua tilaisuus oli. Parasta antia oli kuitenkin Asko-Seljavaaran mielipiteet nykyisistä kansanedustajista. Kuka pukeutuu ja miten? Kuka naiskansanedustaja saunoo alasti miesten kanssa ja kenellä on lyhimmät hameet ja avonaisimmat kaula-aukot? Todella opettavaista. Ehkä viimeinkin tiedän maailmasta kaiken?

Luonnontilaista ikimetsää kaatuu Lapissa syvässä hiljaisuudessa Stora Enson toimesta ja Metsähallituksen pyynnöstä. 240 tutkijaa on vedonnut hakkuiden lopettamiseksi, mutta ainoa asia jonka viranomaiset lopettivat oli Greenpeacen mielenosoitus. Totuus satuttaa, mutta olisivat Greenpeacen aktivistitkin voineet pitäytyä esitteiden jaossa sen sijaan, että riskeeraavat oman terveytensä tervehenkisellä rakennustelinekiipeilyllä.

Huomenna vuorossa Riihimäki. Hämeen vaalipiirin nuorimman kokoomusaikuisen kotipaikkakunta. Todellisia nuoria kun Kokoomuksella ei näissä vaaleissa ehdolla ole.

Mauri vastasi huutoon

2007-03-11T22:02:00.000+02:00

Kiitos Mauri Pekkarinen. Eilen epäilin suhtautumistasi EU-maiden kesken sovittuun päästövähennyssopimukseen. Vielä muutama viikko sitten teollisuusyritysten talutushihna tuntui olevan tiukasti Maurissa kiinni, mutta nyt Pekkarisella on uskallusta heittää kritiikkiä erityisesti Paavo Lipposen suuntaan. Atomi-Paavo onkin hehkuttanut ydinvoiman kaikkivoipaisuutta ja tuhahdellut välinpitämättömästi uusiutuvien energialähteiden suuntaan. Mauri nousi tämän kommentin myötä ranking-listalla muutaman sijan, mutta Paavo-kritiikissään hän painotti erityisesti turpeen arvoa osana suomalaista energiaomavaraisuutta. Turve on parhaimmillaan suossa ja pahimmillaan energianlähteenä. Päästöarvoiltaan kaikkea muuta kuin ympäristöystävällinen turve ei missään nimessä saa olla osana energiantuotantoa. Hillitään kulutusta, annetaan tuulen puhaltaa ja katsotaan mitä turvetta puhtaampaa Suomen luonto voisi tarjota. Paavo Lipposta saa kuitenkin kritisoida. Kiitos siis siitä, Mauri.

Eilisen linkkivinkki oli suunnattu Greenpeacen ehdokasvertailuun ja tänään vuorossa toivottulapsi.com, josta on nähtävissä ehdokkaiden mielipiteet adoptiokysymyksiin ja erityisesti siitä, olisivatko ehdokkaat valmiit antamaan samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuuden perheen ulkopuoliseen adoptioon. Suvaitsevimmat paperit (jälleen kerran) Vihreille ja Vasemmistoliitolle, joiden kanta adoptiokysymyksiin oli kiitettävän myötämielinen, vaikka kummallakaan mielipide ei valitettavasti ollut yksimielinen. Adoptiokysymys on taas toimiva esimerkki siitä, miksi tässäkin kysymyksessä Vihreiden äänestäminen on äänestäjän arvomaailmalle turvallista. Puolueeni kohdalla ei ole läheskään niin suurta ristiriitaa kuin esimerkiksi Kokoomuksessa, jossa äänen antaminen perhepoliittisesti suvaitsevalle Sari Rautiolle ei mene samaan pussiin vähemmän hyväksyvämmän Jarmo Pynnösen kanssa. Eikä adoptiokysymys ole ainoa asia, jossa Vihreiden sisäiset eroavaisuudet ovat merkittävästi pienempiä kuin suuremmilla kilpakumppaneilla.

Tänään olen kokoomuslaisen naisen suusta kuullut olevani piilomilitaristi. Maininnan aiheuttaja on Hämeenlinnan Kädentaitajat-messuilla pidetty eduskuntavaaliehdokkaiden leikkimielinen kilpailu, jossa itsensä kehumisen lisäksi mittaa otettiin myös paperilennokin tekemisessä. Oma Paavo-116 -paperihävittäjä voitti pituuslentokilpailun huolimatta puolustusvoimien määrärahakriittisestä puheenvuorostani ennen kilpailuheittoani. Haluaisin edelleen vaihtaa Hornetit paperilennokkeihin, vaikka oma hävittäjäni kymmenpäisestä ehdokasryhmästä hyökkäävimmin lensikin. Ihan anti-militaristeja tässä ollaan. Edelleen.