Sunday, March 8, 2009

Ai kuka T.A.?

Yläasteella ollessani vuosittainen traditio oli paikallisen mediapersoonan, Timo T.A. Mikkosen koko koululle kohdistama esitelmä mediasta, toimittajan työstä ja maailmankansalaisuudesta. Katsomo hörisi huvittunutta naurua kun journalismin kärpässarjalainen korosti omaa täydellisyyttään, vihjaili tietävänsä Kennedyn murhaajan ja painotti olevansa äärimmäisen ylpeä mäntsäläläisyydestään. Teini-ikäistä, honteloa minääni herra ärsytti jo tuolloin. Oliko syynä se, että stetson-Mikkonen oli jyrätä minut jenkkimaasturillaan keskelle korotettua suojatietä keväällä 1993 vai se, että itseriittoinen pikkumilitaristi ei ollut sitä, mikä minulle olisi ollut mielenkiintoista.

Nyt lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin Timo ei juurikaan ole muuttunut, mutta herättää nyt enemmän keskustelua kuin koskaan eikä salli itseään kutsuttavan mäntsäläläiseksi. Vielä muutama viikko sitten kukaan ei muistanut tai ei halunnut muistaa koko herraa, mutta nyt mielipiteitä koko Mikkosen perhettä kohtaan on enemmän kuin Timolla itsellään on sanottavaa häntä ärsyttäneille radiotoimittajille. Nelonen on osunut Suomen henkiseen muurahaispesään ja kaikella kunnioituksessa oivallista ohjelmaformaattia kohtaan toivon, että ensimmäinen kerta jäi viimeiseksi.

Timo T.A. Mikkonen toi talkshown Suomeen ja päivitti suomalaisen median uudelle vuosikymmennelle. Samalle vuosikymmenelle hän tuntuu myös jääneen ainakin ajatustensa tasolla. Pieni mies, jolle ilmastonmuutosta ei ole olemassa ja seksuaaliset vähemmistöt mitättömyyksiä on mitättömyys myös minulle. Olikos tämä Timo T.A. Mikkonen joku tärkeäkin henkilö?

Sunday, February 15, 2009

Great Expectations

Suuret odotukset tuntuvat ajoittain valuvan tuhkina munille.

Herkkä, runosieluinen, vähemmän äijäilevä musiikinkuluttajaminäni oli vaihteeksi löytänyt (yhdessä tuhansien muiden tietoisesti uusia bändiä etsivien musiikkisnobien kanssa) rokkaavamman vaihtoehdon itselleni perinteisemän popnäppäilyn sijaan. The Gaslight Anthem on soinut usein rakkauden täyttämässä kodissani. En pidä juurikaan The Killersistä, Bruce Springsteen on asiallinen, mutta minuun iskemätön rockpappa, mutta The Clash toimii korvilleni kuin kuin kolme kiloa kikherneitä. The Gaslight Anthemin sanotaan kuulostavan kaikilta näiltä kolmelta, mutta silti olevan oma erinomainen itsensä. Minulle yhtye kuulostaa vain hyvältä.

Tähän sunnuntaihin heräsin onnellisena. Hyvin nukkuneena, iloisena vapaapäivästä ja yhtyeen keikasta Helsingin Tavastialla myöhemmin illalla. Puolen päivän jälkeen alkoivat tummat pilvet kasaantua keikkaodotusten päälle. Murtautuminen yhtyeen keikkapakuun Ruotsissa aiheutti myöhästymisen Suomen laivasta ja huolimatta keikkajärjestäjän yrityksestä korvaavan menopelin järjestämiseen eivät kitarat Tavastialla tänä iltana helise.

Mitä sitä kiertelemään. Kyllähän tämä vit... No tiedättehän te.

Kuten rakas mummoni tapaa sanoa, on vahingonilo paras ilo. Jos minun toiveeni ei toteudu niin toivottavasti ei Maurinkaan. Toivottavasti Mauri ei saa nyt valmisteilla olevan, joskus tulevan vuosikymmenen jälkipuoliskolla valmistuvan saksalais-ranskalais-japanilais-australialais-puolalaisen ydinvoimalan lisäksi yhtään uutta mukasuomalaista ydinvoimalaa, vaikka tuntuu kerralla toivovan niitä kerralla jo kolmea ennen kiihkoilemansa kahden sijaan.

Ajattelen rumia sanoja. Tällä kertaa oma henkilökohtainen menetys on suurempi kuin maailmaa uhkaava ydinjätekatastrofi.

Friday, February 6, 2009

Vääristynyttä perussuomalaisuutta?

Keskustelu Ronnille kaavaillusta vastaanottokeskuksesta ei ota laantuakseen ja monivärisyyden pelkoa levitetään myös kuntarajojen ulkopuolelle. Vieraan geeniperimän aiheuttamasta vaarasta Lammilla huudetaan isoilla kirjaimilla, vaikka samoilla nurkilla alkeellisiin taksiryöstöihin ovat todistettavasti kyvykkäitä myös isänmaan omat toivot.

Kuten Iisakki Kiemungille Hämeen Sanomien tuoreessa blogipalvelussa (jossa itsekin olen), myös itselleni Hämeen Sanomien keskustelufoorumin maahanmuuttajakeskustelu ollut viime viikkojen takuuvarma päivän pilaaja. Puskista huutamista useamman nimimerkin toimesta piisaa ja silloin tällöin lausuttu vähän neutraalimpi sana vaiennetaan runsaan sinivalkoisin sanankääntein. Tuntuu jopa siltä, että mahdollisesta Suomen muslimiväestön lisääntymisestä kohkaaminen herättää enemmän haluja kuin oman, ”puhtaan” siemenen siittäminen eteenpäin. On voitu nähdä, ettei universaali rakkaus ole perushämäläinen arvo, mutta siinä sivussa, ainakin osittain vastoin omaa tahtoaan myös Perussuomalaiset ovat puolueena saaneet negatiivista julkisuutta. Vai kuinka mairittelevaa mainosta puolueelle on se, että samassa lauseessa henkilö X toivoo somaleiden karkotusta ja Perussuomalaisten äänivyöryä?

Ei ole Timo Soinin vika että hänen johtama puolueensa nauttii suurta suosiota myös vihamielisten idioottien keskuudessa. Perussuomalaisia äänestävien joukossa erilaisuutta vastustavien, mitättömän itsetunnon omaavien ja henkisen, ehkä fyysisenkin munattomuuden näivettämät rassukat ovat marginaalinen joukko, mutta tällä hetkellä leimanneet valitettavasti myös puoluetta muukalaisvihaa kannattavaksi. Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa ovat perussuomalaisten kaksi valittua valtuutettua ensimmäisten viikkojen kokemuksella oikein mukavia miehiä. Tuskin koskaan vaihdan heidän kanssaan kasvisruokareseptejä, mutta ei heistä Hämeenlinnan Halla-ahoiksikaan ole, onneksi.

Minun maailmassani todellinen vässykkä menee perussuomalaista oikeammalle. Pelkuri palvoo vastaisuudessakin tyhmempiä saarnamiehiä kuin Timo Soini ja valitsee esikuvakseen esimerkiksi Olavi Mäenpään ja puolueekseen vähemmän uskottavan, löyhän poliittiseen sinivalkoisen liikkeen. Ennen islamistisen vallakumouksen todellista puhkeamista olisi kenties syytä kerrata Perussuomalaisuuden historiaa. Sieltä selviäisi, ettei Veikko Vennamo ollutkaan natsi.

Monday, January 26, 2009

Ytimestä, vierestä ja aivan vääristä asioista

Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto: 26.1.2009

Mehu: Mansikkaa. Väri punainen, maku hämmentävän luonnollinen, mutta valitettavan usein liian makea, jopa osastoa ällö. Veden lisääminen suhteessa tiivisteeseen kannatettavaa.

Pulla: Pehmeää ja makoisaa. Voisilmässä juuri sopivasti makeutta ja voin suolaisuutta. Suolaista kahvileipää tulee tosin ikävä. Tänään olisi kokouksen jälkeen tarjolla myös voileipiä, mutta leivän päälle ujutettu lohi ei mene yksiin eettisten valintojeni kanssa.

Kahvi: Pahaa.

Tarjoiluastiat: Suomalaista, mahdollisesti jopa maakunnallista muotoilua. Tasapainoinen ja helposti käsiteltävä. Kahvikupin tilavuus tosin rajallinen eli ihanteellinen pahan kahvin juomiseen. Olen kuitenkin ihmetellyt mehumukien kertakäyttöistä muovisuutta, vaikka kahvit tarjoillaan kestävistä ja pestävistä kupeista. Missä on Aalborgin sitoumuksen mukaiset kestävää kehitystä henkivät mehumukit.

Edellämainittujen havaintojen lisäksi mieleeni nousi muutama ajatus kaupungille merkittävien yritysten avustus- ja lainantakauspäätöksistä. Yritykset ovat kaupungille merkittäviä niin verotulojen, työllisyyden ja alueen kaupallisen houkuttelevuuden takia, mutta missä menee raja, jossa osaa tuetaan ja osaa ei.

Yksikään salissa ei ollut jäävi omaa palkkiota päättäessämme. Ääneen tosin ihmeteltiin, miksi edellinen valtuusto ei ollut kyvykäs päättämään nykyisen valtuuston palkkioiden määrään. Palkkiot nousivat salissa esitetystä vastaesityksestä huolimatta. Oliko vastaesitys nöyrää säästäväisyyttä vai pinnallista populismia ja mitä ajattelivat muutamat tyhjää äänestäneet?

Kaupunginhallituksen puheenjotajalle arvokeskustelu yli miljoonan euron rahasummasta miellettiin lillukanvarsiksi, mutta sali keskusteli mielellään kadunnimestä Iittalassa. Silmät kiiluen ja uusia asioita ilolla oppien kohti uusia seikkailuja.

Thursday, January 22, 2009

Pate, Juki, Jari ja mä

Maakuntalehden nettikeskustelussa kuohuu. Pääjärven kuntayhtymän vammaispalveluita tuottavista tiloista on vapautumassa rakennuksia, joiden uudeksi käyttömahdollisuudeksi on kaavailtu turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta. Hämeenlinnan suunnalta tullut, solidaarinen kädenojennus on herkistänyt Hämeen Sanomien keskustelupalstailijat mm. seuraaviin kommentteihin...

Juki: "Hämeenlinna ei tarvitse pakolaisia! Suomi ei tarvitse pakolaisia! Pidetään nyt ensin omasta kansasta huolta!"

Jari: "Näin on! Kohta on on täälläkin samanlaisia mellakoita kuin Ruotsissa tai Ranskassa, kun tummia tänne oikein otetaan. Pysykööt kotimaassaan eivätkä tule tänne Suomalaisten elätettäviksi."

vittuuntunut päättäjiin: "onko tossa mitään järkeä antaa hyvät tilat joillekin somaleille??? pysyis siellä mistä on tullutkin tai sitten johonkin muualle!!"

Tarjolla on tosin myös piirun verran myönteisempää asennetta tai kehitysideoita samojen tilojen käytöstä esimerkiksi virkeiden eläkeläisten palvelukyläksi, jossa eläkeläiset olisivat itse vastanneet kustannuksista. Pääasiallinen kanta kuitenkin mukailee NIMBYjen (Not In My Back Yard = Ei mun takapihalle) Jukin, Jarin ja vp:n mileipiteitä, joiden mukaan meidän tehtävämme ei ole huolehtia heistä, joiden kotimaassa joku diktaattori tai vastaava on nyt vaan on päättänyt haistattaa paskat toisinajattelijoille tai "väärän" etnisen taustan omaaville. Myöskään entisten eurooppalaisten siirtomaaisäntien riistohistoria ja sitä kautta syntyneet ongelmat eivät ole hyväksyttävä syy auttaa hädässä olevia.

Kun asiaa minulta kysytään, olen keskuksen kannalta. Olen sitä mieltä, että meidän tehtävämme on auttaa hädässä olevia aivan samalla tapaa kuin Suomea ja suomalaisia on aikanaan autettu. En väitä, etteikö autettavia ja korjattavaa olisi myös täällä jo nyt asuvien oloissa, mutta se ei poista velvollisuutta huolehtia myös muista apua tarvitsevista.

Luulen Ronnin tilojen jo sellaisenaan olevan varsin toimivia, mutta muokattavissa suunniteltuun käyttötarkoitukseensa huomattavasti helpommin kuin moni muu Hämeenlinnan alueella sijaitseva tila. Jos toimivampi tila keskukselle löytyy lähempää kantakaupunkia tai omalta takapihaltani, ei kantani muutu.

Tuesday, January 20, 2009

Muuttiko tämä päivä maailman?

Pieni päivä yhdelle ihmiselle, mutta vähän suurempi kansakunnalle. Itse olen istunut ensimmäisen kokouksen lautakunnassa, Lasten ja nuorten sellaisessa ja kokousta ennen kouluttautunut lautakuntatoimintaa varten. Olen ainakin oppinut sen että näin 2000-luvun ensimmäisen sadasosan jälkineljännekselle saa Powerpointilla aikaan varsin järkyttävää nörttipornoa. Kuten vanha viisauskin sanoo, "When you have no point, use Powerpoint." Valitettavaa tosin tässä oli se että Powerpointilla kyllästetty tieto oli merkittävää. On siis sääli että nuolet liikkuivat ja diat vaihtuivat himmentyen, hämmentyen ja polarisoituen. Tai jotain.

Ameriikan Yhdysvallat sai uuden isännän. Koko maailman odottaa Obamalta enemmän kuin kentien keneltäkään maan aiemmalta presidentiltä. Edeltäjä on jättänyt jälkeensä sotaisan, sisintään salailevan testamentin eivätkä taloudelliset lähtökohdat ole ainakaan lupaavat. Toisin kuin ala-asteen pihoilla 80-luvun lopussa, nyt kukaan ei pelkää mustaa miestä vaan ennemminkin kannustaa häntä, myös ensimmäisen virkavuoden jälkeen, kun loisto on haihtunut ja tähtilippuja nyt vispaava kansakunta on kenties oivaltanut, että Uncle Barry on vain ihan tavallinen, mutta mahdottoman mukava jannu Hawailta.

Morrissey tulee kesällä Suomeen. JEE! Mikä parasta, tuo kuluneen kolmen kolmen vuosikymmenen (itselleni) merkittävin poptähti saapuu Suomeen Ämyrock-viikonloppuna, tarkemmin sanottuna 26. ja 27. kesäkuuta. En siis näe häntä vieläkään. Minua selvästi koetellaan joten ehkä palkinto on jotain Steven Morrisseytakin suurempaa? Ehkä Kari Peitsamo esiintyy Ämyssä myös tänä vuonna!?

Rakkautta teille ihmiset.

Tuesday, December 16, 2008

Havunneulasia uima-altaan pohjalla

"Kerään havunneulasia
uima-altaan pohjalta,
ja katson kuinka seinät rapistuvat
hyppytornin varjossa"

Eivät rapistu enää, tai eivät ainakaan pitkään. Hämeenlinnan talousarvio vuodelle 2009 on piirtänyt ensimmäiset viivat Ahvenistolla rapistuvan maauimalan palauttamiseksi oikeaan käyttöönsä. Samalla äärettömän typerää, mutta samalla hienoimpia tekoja mitä tässä kaupungissa on aikoihin tehty.

"Tästä lähtien takerrun vain paikkoihin,
joita ei voi tuhota"

Sitten vuoden 1952 olympialaisten, maauimalan pääasiallinen tarkoitus on ollut toimia tuhoamisen kohteena. Tuhoutuvaan paikkaan on kuitenkin takerruttu vuosittain. Sitten Hämeenlinnan vihreiden ja sitoutumattomat ry:n vuonna 1991 esittämän suojelun ja sen 1995 siunaanneen kokoomuslaisen ympäristöministeri Sirpa Pietikäisen jälkeen toiveita on ollut, mutta tahto ja ennen kaikkea rahat jälleenrakentamiseen ovat puuttuneet. Yllättävältä taholta tullut tukieurojen ryöppy pakotti päätökseen korjata Ahvenisto nyt tai dramaattisesti ilmaisten, ei koskaan.

Ahvenisto nousee tuhkasta ja korjaukseen valtio antaa omistaan. Käyttökustannukset jäävät kaupungille, mutta siinä missä muutkin urheilupaikat on ulkoistettu omalle yritykselleen, en näe epäkohtaa siinä, jaetaanko liikunnan resursseja tässä omaansa ja muidenkin rahaa käyttävässä tilaaja-tuottaja -mallin tuottajassa pallolle, kiekolle tai snorkkelille. Maksaahan tämä päätös, mutta tätäkin härskimpiä budjettiövereitä voi käydä päivittäin katsomassa esimerkiksi osoitteessa Paasikiventie 2.

"Minä aion odottaa kunnes kaikki korjataan
Kunnes kaikki korjataan"

Maauimala uimarannan vieressä, lämmitettävää vettä keskellä suomalaista kesää. Ei ehkä ekologista, mutta jalanjäljiltään pienempää kuin uintia harrastavien kuskaaminen useita kertoja viikossa kesäisin Hyvinkäälle sisä- tai ulkoaltaisiin missä he ovat tähän asti kesänsä viettäneet. Miten allas lämpenee? Vastausta ei vielä kukaan tiedä. Ympäristöystävälllisesti, uusiutuvasti, vihreästi, ekologisesti. Toivottavasti.

Tarjotuista vaihtoehdoista oli tarjottava järkevin. Suojelupäätös olisi ollut kumottavissa vain jos suojelun kohde olisi muuttunut suojelupäätöksen antamisen jälkeen. Allas on edelleen osa Suomen historian ainoita olympiakisoja eikä muutosta siis ole tapahtunut. Omaan maalaisjärkeeni fiksuimmin osuva vaihtoehto, peruskorjaus ja museiointi ollut annettujen vaihtoehtojen joukossa. Hämeenlinna saa maauimalan, kaupungin urheiluhistoriallisesti merkittävin paikka saa arvoisensa tulevaisuuden ja helvetin ruma betonimonttu katoaa Ahveniston alueelta. Päätöksen myötä koko Ahvenisto on nostettu takaisin tapetille. Alue saanee täysin oman suunnitelmansa ja tullaan näkemään kokonaisuutena myös hyppytornien varjosta, moottoriradan viimeiseen kaarteeseen saakka. Suunnitelma tulee pitämään sisällään myös sen, että alueen lisääntyvä liikenne ja siitä aiheutuvat järjestelyt mukautetaan ekologisesti herkän alueen mittoihin.

Olympiakisojen tunnusmerkeistä mm. Kumpulassa uidaan, velodromilla poljetaan ja Olympiastadionilla kisataan. Haluan myös Ahveniston maauimalaan vettä. Siksi painoin itseni väristä nappia.

(Lainaukset hämeenlinnalaisen Ultramariini-yhtyeen kappaleesta "Havunneulasia uima-altaan pohjalla" Sanat: Ville Aalto)

Kolumni: Vihreä Lanka 12.12.2009

No hei!

Ei ole tullut varmaan aiemmin puheeksi, mutta sanaani oli tarjolla myös painetussa muodossa viime viikon perjantaina ilmestyneessä Vihreässä Langassa. Kirjoitin nyt lähinnä omista tuntemuksistani liittyeen suureen suomalaiseen juhlapäivään. Toisin kuin Vihreässä Langassa julkaistut kolumnit yleensä, ei tekstistäni ainakaan vielä jätetty tutkintapyyntöä. Sitä odotellessa...

Uusi ilme itsenäisyysjuhlaan

Viime lauantaina Suomi juhli itsenäisyyspäivänsä jälleen kerran varsin perinteisissä merkeissä. Presidentinlinnan pukuloiston ja sen vastakohdan, köyhien soppajuhlan lisäksi tarjolla oli ainakin harrasta laulua sankarihaudoilla tummiin pukuihin sonnustautuen sekä panssarien marssia lumettomalla alustalla. Yleiseltä ilmeeltään joulukuun 6. päivä ei ole riemukas kansanjuhla. Vuodesta toiseen tavaksi on tullut kaivautua poteroihin ja matkata aikakoneella sotavuosien tapahtumiin sivuuttaen muut tavat kunnioittaa itsenäistä Suomea. Ainakin itselleni reservin ylennyslistojen selaaminen, evakkotarinoiden kuuleminen ja kanavasurffailu toistaan räjähtävimpien sotadokumenttien välillä on erittäin masentava tapa nähdä suomalaisuuden suuri päivä.

Ymmärtääkseen nykyisyyden on tunnettava historiansa. Sopii kuitenkin kysyä, missä vaiheessa menneisyyteen takertuminen vääristää nykyisyyden ymmärtämisen? Sodissa taistelleiden kunnioittamisen sivujuonteena päällemme ripotellaan itänaapurin pelkoa kuin vastaiskun kaltaisena tekona nuorisolle, jonka asevelvollisuushalukkuus ei ole pääesikunnan toiveiden mukainen. Vaikka Mainilassa ei enää ammutakaan, Venäjää ei voi pitää rauhallisuuden tyyssijana. Rajan takaa löytyy yhä vaaratekijöitä, mutta pahimmillaan myös Suomen turvallisuutta uhkaavat ympäristöongelmat eivät rypäleammusten tai uusien hävittäjähankintojen myötä poistu. Kunniavelka niille sadoille tuhansille itsenäisyyttämme puolustaneille voidaan näyttää myös hyvälaatuisena, ihmisarvoisena elämänä nyky-Suomessa, asevelvollisuusarmeijan maskuliinisten sotaleikkien rahoittamisen sijaan. Itsenäisyyspäivän juhlinnan muutos voi osaa ensimmäinen askel nykyisyyden paremmalle ymmärtämiselle. Joulukuun 6. päivä voi koko Suomen yhteiset hyvät bileet, mainio vaihtoehto valtakunnallisen sotakonenäyttelyn ja sota-ajoista kumpuavien uhkakuvien ylläpitämisen sijaan.

Uusi lähestymistapa itsenäisyyspäivälle ja sen juhlintaan ei tarkoita kirkasväristä karnevaalia sankarihaudoilla tai Pride-kulkuetta puolustusvoimien paraatin sijaan. Menneiden sukupolvien työn kunnioittaminen ei katoa asevyötä löysätessä tai jäpittävän asennon muuttuessa kiihkeärytmiseksi tanssiksi. Itsenäisyysjuhla voi olla myös iloinen valopilkku kaamoksen keskellä. Kuinka pitkään hakkaamme päätä menneisyyden mäntyyn ja koska myös itsenäisyysjuhla päivitetään vastaamaan tämän päivän Suomen tarpeita?

Friday, December 12, 2008

Joulu tulee, ovatko kinkut valmiita?

Kommenteissa oli kyselty joululahjavinkkejä. Enemmän aikaa, vähemmän roinaa on vuosien takainen, mutta ikuisesti ajankohtainen Soininvaaralainen viisaus. Aikaa ei kuitenkaan saa pakettiin mutta elokuva-, teatteri-, tai melkein ihan mitkä vaan lahjakortit ovat teennäisyydestään (ja siitä että niistä näkee paljon ovat maksaneet) huolimatta edellä USB-kahvinkeittimiä, Village People -musiikkia soittavaa joulukranssia tai tosi kivaa pörröistä paitulia. Antakaa siis aikaa tai olkaa antamatta mitään. Älkää kuitenkaan stressatko.

Ihminenkin stressaa jos eläin on likainen. Kun eläin on likainen, eläimestä pitää päästä eroon. Yli satatuhatta eläintä ei ilmeisesti ansaitse inhimillistä kohtelua jos ihminen on itse tunaroinut elintarvikkeen tuotantoketjun jossain vaiheessa. Irlannin tapahtumat ovat taas osoittaneet, että jossain on jotain vikaa. Suomi vakuuttaa tapahtuman aikana puhtauttaan, jota se saattaa olla suhteessa moneen muuhun tuottajamaahan, mutta kaappiluurankojen kolinalta ei voi välttyä. Harvoin suomalainenkaan lihantuottaja näkee eläintä luontokappaleena. Eläin on esine, johon kuukausien ajan syötetään jotain mahdollisimman helppoa, ravitsevaa ja edullista kunnes kasvu hidastuu, terä teroittuu ja lompakko pullistuu. Tunnustan. Olen lihakulttuurista vieraantunut pinnallinen vegevalistaja. Jos pystyn itse elämään ilman lihaa en vain aina pysty ymmärtämään, mikseivät muut pysty.

En toivo kenellekään mitään pahaa, mutta ajoittain mieleeni hiipii aatos, tapahtuuko vallankumouksellinen vegetarismin nousu vasta ensimmäisen tai toisen oikeasti järkyttävän ruokakatastrofin jälkeen. LIntuinfluessa tai hullu lehmä muutamien ihmisuhrien myötä ei sellaiseksi vielä luokitu, mutta muutama sadan tai tuhannen ihmisen menehtyminen tuottajan piittaamattomuudesta johtuvan rikkeen takia saattaa johtaa muutokseen. Toivon kuitenkin valistuneisuuden olevan toimivampi syy muutokselle kuin kantapään kautta kopsahtanut kuolettava opetus. Säälittävää tämän viikon dioksiiniuutisoinnissa on ollut suomalaisen lihankuluttajan viisastuminen. Yleisin oivallus K-kaupan lihatiskillä on ollut, "Ainakin jouluksi meidän perheeseen ostetaan suomalainen kinkku!"

Saahan kasviksiinkin myrkkyä, joten turvallisisssa vesissä en ui itsekään. Tehotuotantohan tässä se ongelma on. Niin purjossa, porkkanassa, palsternakassa ja possussa.

Friday, November 28, 2008

Juhlapäivän aattona

Sivistyneet valtiot kirjoittavat tänään rypäleaseet kieltävän sopimuksen. Suomi pitää kiinni oikeudestaan käyttää raukkamaista, siviileille vaarallista asemuotoa, mutta siirtyy hämmästelemään keneltä aseensa ostaisi kun nykyisen rypälekantamme tuottajamaa Espanja liittyy sopimukseen ja lopettaa aseiden toimittamisen. Suomella on mahdolisuus liittyä sopimukseen joskus tulevaisuudessa. Tulevaisuus on todennäköisesti joskus silloin kun Kokoomus ja Keskusta ovat kumpikin oppositiossa. Tuolloin Itämeri on kuitenkin rehevöitynyt ihmisen kantavaksi nurmikentäksi, joten myös patrioottiset junttapullademarit saattavat hidastaa Suomen sotilaallisen raukkamaisuuden vähenemistä lisääntyneen maarajan takia.

Viime viikonloppu meni pikkujoulustellessa. En tosin osallistunut itse yhteenkään sellaiseen, mutta hämmästelin remuamista töiden ohessa, juhlinnasta ulkopuolisena. Hämeenlinnan kaupungin työntekijät (siis ne oikeaa työtä tekevät. eivät pullaansa kahviin kastavat viranhaltijat) viettivät pikkujoulujaan Verkatehtaalla. Karaokea, musikaalia, bilebändiä ja kaupunginjohtajista koostuva rap-ryhmää tarjoiltiin nyt ainakin. Drinkkilippuja oli viime vuosista vähennetty ja tiettävästi rippeiden ja roiskeiden määrä oli aiempia pikkujouluja vähäisempi.

Joskus kauan sitten. Kokoomuksen askeltaessa oppositiossa sätti joku ruiskukkapuolueen silloinen puuhahenkilö silloista hallitusta huonoista väleistä Yhdysvaltoihin. Nyt marraskuussa 2008, Sosiaalidemokraattien tallatessa vakaasti opposition pitkospuita Jutta "Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää" Urpilainen kritisoi hallitusta huonoista suhteistä itänaapuriimme Venäjään. Vaikka taantuma uhkaa ei mikään ole muuttunut. Opposition mielestä suhteet ovat huonot, mutta toisten mielestä maahan, jota kuluneet vuodet on hallinnut idiootti ja toisten mielestä maahan, jossa suurinta valtaa pitää egoistinen diktaattori joko presidentin tai pääministerin mandaatilla.

Hauskaa huomista juhlapäivää. Raha ei tuo onnea, mutta veronpalautukset helpottavat elämää.